RANTSUSSA GRILLAAMASSA

 

rannassa IMG2 rannassa IMG3 rannassa IMG4 rannassa IMG5 rannassa IMG7 rannassa IMG9 rannassa IMG10 rannassa IMG11

Miten voikin talvilomalaisilla olla niin huono tuuri että nämä kurjat loskakelit alkoi Keski-Suomessa aika lailla samaan aikaan kun lomatkin. Sama homma taitaa olla muuallakin Suomessa pohjoisempaa lukuunottamatta? Eilen rämmittiin lähikaupassa käymään kengät ja lahkeet loskassa, ja muistin että Minealle pitäisi kevääksi hankkia uudet kuravaatteet. Hakusessa olisi jotkut kivat, yksiväriset tai mustavalkoiset kurikset, joten vinkatkaa jos tiedätte mistä niitä voisi katsella. Tai vielä parempi, jos jollain sattuu lojumaan kaapissa tarpeettomana rodinin pingviinisettiä koossa 98-110cm, niin meille saa tarjota!

Ilman kurahousuja, mutta kumppareissa käveltiin tänään meidän lähirantaan jossa nuorisotoimi järjesti lapsille kivan pienimuotoisen tapahtuman. Ohjelmana oli kaikenlaista hevosratsastuksesta makkaranpaistoon. Me nökötettiin noin tunti paikallaan kun Minea innostui niin täysillä lumen maalaamisesta vesiväreillä. Piti luvata että voidaan viikonloppuna kaivaa omatkin värit takapihalle ja tehdä uudet maalaukset tai muuten en varmaan olisi mitenkään saanut Mineaa houkuteltua kotiin. Käykö teille muuten koskaan niin että kotoa lähtiessä huomaatte ettei teillä ole yhtään käteistä, lähistöllä ei ole automaattia ja lopulta päädytte kaivamaan sekä lapsenne kukkaroa että säästöpossua? Mulle käy niin joka kerta, sama juttu kaupungilla auton parkkirahan kanssa enkä koskaan silti muista nostaa käteistä näitä tilanteita varten.

Vaikka päivä olikin aika toihukas jo aamusta alkaen, niin suht rankalta tuntui tänään loppuillasta kun Niko tuli työreissulta vasta illalla kotiin. Muuten ei tässä arjen pyörittämisessä ole sen ihmeempiä haasteita kahden kuin yhdenkään lapsen kanssa, mutta Minean jatkuva huomion vaatiminen ei kyllä jätä montaa minuuttia hengähdysaikaa mulle. Tultiin päivällä Pabloa käyttämästä eikä Minea olisi jaksanut odottaa mua leikkimään edes sen aikaa että saan Möhiksen ja itteni riisuttua ja Pablon tassut kuivattua. Näissä hommissa riittää meillä siis vielä paljon opeteltavaa, en vaan tiedä onko kaikki tottumuksesta kiinni vai pitäisikö tässä alkaa tietoisesti ”treenaamaan”. Seuraavaan pariin päivään ei nyt ainakaan tapahdu mitään, sillä täällä alkaa armoton leipomisputki sunnuntain synttäreitä varten!

SUNNUNTAISÄPINÄT

sunnuntai IMG3sunnuntai IMG9sunnuntai IMG1 sunnuntai IMG2  sunnuntai IMG4 sunnuntai IMG5 sunnuntai IMG6 sunnuntai IMG7  sunnuntai IMG10

Tiedättekö kuinka monesti oon tänään saanut muistutella itelleni että on oikeasti tiistai eikä maanantai?! Eilinen kotiinpaluu pisti pasmat niin sekaisin että viikonloppu tulee mulle tällä viikolla yllättävän nopeasti – vaikkei sillä nyt lomalaiselle niin suurta merkitystä olekaan, oli sitten arki tai pyhä elämä jatkuu tasaisesti melko samanlaisena.. Viikollakin on kaikenlaista odotettavaa, kuten huomenna tyttöporukalla syömäänmeno, torstaina neuvola ja perjantai nyt on aina perjantai.

Viikonloppu vietettiin Lahdessa oikeastaan sen takia, että musta tuli kolmatta kertaa kummi, kun hyvän ystäväni toinen poika sai nimiäisissä ihanan nimen Kaarlo. Juhla oli kivan rento ja aika huikeissa maisemissa Lahden vesitornilla, josta olisi paremmalla kelillä nähnyt koko kaupungin ja vielä vähän pidemmällekin. Meille tuli taas yllättäen kiirelähtö ja meikäläisellä jäi hiukset laittamatta ja mekkokin tuntui vähän liian makkarankuorelta näille viikoille, mutta kaikki epämukavuus unohtui aika äkkiä ja tilalle tuli järjetön vauvakuume, kun päästiin perille ja sain tuon pienen supersuloisuuden syliin. Vaikkei omaa Möhistä malttaisi enää odottaa, tuntuu silti samaan aikaan täysin käsittämättömältä ajatella ettei tässä enää montaa viikkoa voi olla kunnes meillekin muuttaa minijätkä. Muistan muuten sen epäuskon tunteen kun ajettiin Nikon ja Minean kanssa sairaalasta aikoinaan kotiin ja Nikon kanssa autossa mietittiin, oliko ne sairaalassa nyt ihan tosissaan kun päästi meidät tosta noin vaan vauvan kanssa kotiin. Samala tiesi että hyvinhän kaikki kotonakin sujuu, mutta oikeasti!!! Meidän takapenkillä oli yhtäkkiä ihminen, jonka hoito ja huolenpito oli tästä eteenpäin täysin meidän vastuulla, vaikka eihän me tiedetty vauvoista oikein mitään. Niin se vaan sekin ihmetys vaihtui parissa päivässä arkirutiineihin ja kaikki alkoi tuntua siltä kuin niin olisi ollut aina.

Suoraan ristiäistunnelmista mä siirryin Helsingin moottoritielle kohti tanskalaisen vaatemerkki Black Swanin malliston lanseeraustilaisuutta. Merkki oli mulle jo ennestään tuttu syksyn yhteistyön kautta, ja odotinkin innolla miltä uusi mallisto näyttäisi. Ja niin kuin oletinkin, useampiakin ihanuuksia olisin voinut viedä mukanani ja ne olisi sujahtaneet loistavasti osaksi nykyistä vaatekaappiani. Kuten tuosta alemmasta kuvasta näettekin on Black Swanin värit melko tummanpuhuvia paria haalean roosan sävyistä vaatetta lukuunottamatta. Sopii siis täydellisesti mun musta-harmaa-valko-värimaailmaani, johon on halutessaan helppo yhdistellä pieniä väriläiskiä, kuten nyt vaikka se eilinen tipuneuleeni 😀

sunnuntai IMG12 sunnuntai IMG13 sunnuntai IMG15

Tiilaisuudessa päästiin sovittelemaan ja hypistelemään uutta mallistoa, ja Black Swanin perustaja/suunnittelija-kaksikko oli kertomassa meille merkin ajatusmaailmasta. Suomeen vaatteet on rantautuneet vasta viime syksynä ihanan Hennariikan johdolla, ja nyt joukkoon haetaan jatkuvasti uusia myyntiesittelijöitä. Vaatteet siis myydään kotikutsuperiaatteella plus verkkokaupasta. Mahasta huolimatta mäkin sain sovitettua mun lemppareita ja valitsin pari suosikkia, jotka tekin tulette varmasti vielä näkemään asukuvissa myöhemmin keväällä. Valitsin aika perinteisiä juttuja, mutta mieleen jäi myös yksi superrento ja samaan aikaan tyylikäs kokomusta housut+paita-yhdistelmä, jollainen on ehkä pakko saada. Oletteko te jo ehtineet kuulla Black Swanista? Mä oon niin intopiukeena kun nyt alkukeväästä julkaistaan kaikilta merkeiltä uusia mallistoja, ja mähän en tunnetusti voi niitä vastustaa! Viime viikolla rodinit, torstaina gugguut ja ensi viikolla vielä pompit – kyllä lastenvaatehullutkin kiittelee 😀

VINKKI VIIKONLOPULLE!

 gastropub jalo IMG2  gastropub jalo IMG5  gastropub jalo IMG7 gastropub jalo IMG8 gastropub jalo IMG9 gastropub jalo IMG10

Vieläkö muistatte kun pari viikkoa sitten mainitsin illanistujaisista bloggaajaporukalla? On tosiaan hyvin harvinaista että täällä Jyväskylässä järjestetään jotain ihan vaan bloggaajille (ellei sitten joku bloggaaja ole ite järjestämässä), joten silloin harvoin kun kutsu käy, ei tilaisuutta voi mitenkään olla hyödyntämättä. Eikä sillä, tähän tilaisuuteen menin enemmän kuin mielelläni kun kutsussa puhuttiin ruokien maistelusta, uuden ruokalistan esittelystä ja hyvästä seurasta!

Kokoonnuimme noin 10-henkisellä bloggaajaporukalla Jyväskylän keskustan hotelli Alexandran alakerrasta löytyvään Gastropub Jaloon ravintolapäällikkö Jaska Lahden kutsumina. Jalossa on juuri uudistettu listaa, joitakin suosikkiklassikoita kuten jallupullat on säilytetty, mutta uusia makuja on tuotu listalle roppakaupalla. Mulle Jalo oli jo ennestään tuttu paikka, vaikka useimmiten käydäänkin syömässä koko perheen voimin ja valitaan paikka, josta tiedetään löytyvän jotain Mineallekin maistuvaa. Nakit ja ranskalaiset ei ole ihan sitä mitä yleensä haetaan, ja vasta nyt kuulinkin että Jalosta saa lapsille ihan oikeaa ruokaa – aikuisten annoksista saa tilattua pienempiä, lapsille sopivia annoksia. Loistava idea, meiltä nimittäin löytyy suht moniruokainen lapsi jolle olisi kiva tarjota jo pienestä lähtien aitoja ravintolakokemuksia kunnon ruokineen!

gastropub jalo IMG6gastropub jalo IMG1gastropub jalo IMG3

Vaikka Jalossa on lapsetkin huomioitu ihan erityisesti, on paikka profiloitunut ennemminkin aikuisten porukalla istuskeluun, ruoan jakamiseen, jutusteluun ruokailun lomassa ja ennen kaikkea rentoon tunnelmaan. Juurikin siis sellainen pubimainen paikka, josta kuitenkin saa laadukasta, loppuun asti viimeisteltyä ruokaa. Suomalaisille voi olla vielä uusi ajatus niin sanottu seurusteluruokailu, mutta Jalossa siihen kannustetaan. Ravintolaan ei tarvitse tulla vain överinälässä hotkimaan annoksensa luomatta edes katsekontaktia pöytäseurueeseensa, vaan ruoka voi olla ravintolassakin samassa roolissa kuin kotona järjestettävissä illanistujaisissa – sitä maistellaan, siitä keskustellaan, alkupalat jaetaan ja illan pääroolissa on seura.

Meille tarjottiin valtavan laaja kattaus erilaisia makuja. Aloitimme maistelemalla läpi bar menun eli pienet alkupalat, joista oma suosikkini oli ylikypsä possu pavuilla ja klassiset Jalon lihapullat. Tarjolla oli myös muun muassa savumuikkumoussea, omena-fenkolisalaattia ja marinoituja valkosipuleita. Alkupalojen jälkeen saimme valita listalta pääruoat ja mä päädyin herkulliseen härkäbriossiin eli emmentalilla gratinoituun nautaan leivällä ja lisukkeena ranskikset. Suurin osa meistä taisi valita prässättyä possua pääruoakseen, joka kieltämättä näytti niin herkulliselta että annos täytyy käydä testaamassa itekin! Jäliruoissa palattiin jälleen jakamisen ajatukseen ja saimme maistella kahta eri jälkkäriä, köyhiä ritareita ja suklaapähkinäleivosta. En mitenkään voi näistä kahdesta valita omaa suosikkiani, koska molemmat oli uskomattoman hyviä. Kinuskipopcornit sopi täydellisesti suklaamoussen kanssa ja toisaalta köyhät ritarit oli just sellaisia kun niiden pitääkin olla. Käy ite maistamassa ja toteamassa sun suosikki, ja ehdottomasti suosittelen muutenkin tsekkaamaan ravintolan jos paikka ei vielä ennestään ole tuttu!

1 5 6 7 8 9 10 11