Heti aamusta blogikirppikselle rahanvaihdon kautta, kamojen kantamista autosta, pöydän järkkäilyä, kevyttä höpöttelyä ihanien ystävien kanssa, alkuhässäkkä, käsistä häviävät tavarat, kauppaan, kotiin, vaatteiden vaihto ja Essille. Blogikirppis oli jälleen menestys, ainakin omalta osaltani, sillä sain suurimman osan tavaroista myytyä ja fiilis kirppiksellä oli kivan rento. Olin mukana jo toista kertaa, ja tiesin varautua siihen, että ensimmäisen tunnin aikana myydään melkeinpä kaikki vaatteet, jotka päivän aikana kaupaksi menevät, ja niinhän se meni tälläkin kertaa. Kaikki haluavat tulla blogikirppikselle heti ovien aukeamisen aikaan, ja ymmärtäähän sen, jos oikeasti aikoo tehdä hyviä löytöjä.
Mun pöydässäni oli paljon perusvaatetta eurolla ja parilla, mutta myös joitakin arvokkaampia juttuja, jotka kuitenkin myin suht edullisesti. Nettikirppiksillä lastenvaatteista voi pyytää enemmän kuin livekirpulla, mutta toisaalta siinä on myös oma hommansa kuvata vaatteet yksi kerrallaan ja sen jälkeen vielä pakata ja postittaa ne. Huomasin kylläkin kirppiksellä tavaroita purkaessani, että olin jättänyt yhden vaatepinon kotiin makkarin sängylle, joten muutamat gugguut ja pompit jäi myymättä. Katsotaan, jos saisin ne kuvattua vaikka tänne blogiin tällä viikolla, jos jotain teistä sattuisi kiinnostamaan..
Kerttu innostui shoppailemaan Hennan pöydästä lastenvaatetta!
Lähdin kirppikselle mukanani 6-7 kassillista tavaraa ja kotiin vein vain kaksi, joten kauppa kävi loistavasti. Itsekin ostin naapuripöydästä kengät jemmaan Nooalle, mutta muuten en ehtinyt kiertää pöytiä ennen kuin ovet jo aukesivat ja porukkaa lappoi sisään. Nooan vaatteet tuntui olevan selkeästi halutuimmat, koska ne hävisivät melkein ensimmäisen puolen tunnin aikana, eikä kyllä Mineankaan vaatteista paljoa jäänyt kotiin viemisiksi. En tiedä eroaako tällainen blogikirppis tavallisesta kirppiksestä juurikaan muuten kuin että lähes kaikki tietävät jo etukäteen, kenen pöydästä tulevat ostoksia tekemään ja millaista tavaraa saattaa ehkä olla myynnissä. Niin, ja se että näissä ihmisvirta keskittyy ensimmäiseen tuntiin, ja sen jälkeen on huomattavasti hiljaisempaa. Kävikö muuten kukaan teistä ostoksilla?
Kirppiksen pääjärkkäilijä Piia ja Heidi hymyssä suin 🙂
Kirppikseltä lähdin kotiin vaihtamaan paljettitoppia päälle ja otin suunnaksi tyttöjen illan Essin luona. Oltiin suunniteltu istuvamme iltaa meidän äitiporukalla, mutta pienten mutkien kautta vain puolet päätyi Essille asti, ja kieltämättä munkin lähteminen oli aika epävarmaa vielä edellisenä päivänä. Vaikka joskus aiemmin on tullut ulkona ravattua ihan kiitettävästi, niin nyt on alkanut vahvasti tuntua siltä, ettei läpi yön valvominen ole enää se mun juttu. Alkuilta oli huippukiva ja seurakin oli mitä parhainta, mutta yökerhossa alkoi väistämättä tuntua, että mä olen jo liian vanha heilumaan niiden vasta 18 vuotta täyttäneiden joukossa – vaikka kuinka paljon tykkäänkin tanssia. Ehkä seuraavan kerran sitten joskus keväällä? Vaikka toisaalta pitäisi varmaan ottaa uusiksi heti tällä viikolla, ihan vaan siksi että Nooa oli Nikon kanssa herännyt vain kaksi kertaa koko yön aikana, niin epäreilua!!
Haha, nauroin ystäville että liian vanha olo tuli ehkä jo siitäkin, että ostin BikBokista paljettitopin, jollaisia pidettiin joskus ysärinä ala-asteiässä! Tuli pieni deja vu -fiilis siinä paljettinapapaidassani, ainoana erona vain se että ikää on melkein 20 vuotta enemmän ja kotona kaksi pientä lasta, aviomies, koira, farmariauto ja asuntolaina. Kait se henkinen ikä useimmilla kasvaa siinä vaiheessa kun saa lapsia? Tai ellei henkinen ikä niin ainakin silmäpussit, mukavuudenhalu ja väsymys.
