Uutuuksia Designtorilla ja yhdet Oktonautti-bileet

23 toukokuun, 2016

Tuntuu hassulta ajatukselta, että eläisin parhaillaan elämäni ruuhkavuosia, kun olen aina mieltänyt ruuhkavuosi-sanan pieniin lapsiin ja työssäkäymiseen. Mähän olen hoitovapaalla, ja siltikin tuntuu siltä, että tekemistä on koko ajan, aamulla herään ja yhtäkkiä onkin taas ilta ja aika laittaa lapset nukkumaan. Nautin elämästä koko ajan täysillä, mutta tottakai mietin myös sitä, ajattelenko parin vuoden päästä, että pienlapsiaika Nooan ja Minean kanssa meni liian nopeasti. Onko kuitenkaan fiksua tehdä kahta sivutoimista työtä hoitovapaan aikana? Millaista arkeni olisi ilman mitään muita velvoitteita kuin lastenhoito? Olenko liian läsnä somessa, pitkin päivää, lähes joka tilanteessa? Vaikka epävarmuus välillä iskeekin, niin loppujen lopuksi olen sataprosenttisen varma siitä, nämä päätökset on olleet oikeita ja antavat mulle mahdollisuuden olla jotain muutakin kuin 24/7 lasten- ja kodinhoitaja. Rakastan äitinä olemista, mutta luonteeltani olen kuitenkin niin kunnianhimoinen, että tarvitsen vastapainoa kotiarjelle, jotain sellaista jossa saan rauhassa suorittaa ja kilpailla omaa osaamistani vastaan.

Parasta vastapainoa arjelle on ystävien tapaaminen. Viikonloppu oli meillä täynnä ystäviä (ja tavaroiden pakkaamista), ensin lauantai alkoi mun osalta kuvauksella ja siitä jatkoin Minean kanssa pyörähtämään Designtorilla ja ystävän pojan synttäreillä. Nooa jätettiin nukkumaan päiväunia kotiin, joten oli ihan todellista luksusta istua kahvilla kaikessa rauhassa, huolehtimatta siitä mitä meidän pieni vilperi ehtii sotkea tai tuhota sillä välin, kun äidin katse välttää. Voin jopa tunnustaa istuneeni ystävän sohvalla melkein puoli tuntia, joka on varmasti pisimpiä aikoja sitten Nooan syntymän. Ei ollenkaan huono lauantai keskellä pahinta pakkaushässäkkää ja muuton järkkäilyä!

Jyväskylän designtori oli mulle uusi tuttavuus, vaikka se on käsittääkseni järjestetty jo aiemminkin. Odotin ehkä jotain isompaa, mutta Jyväskylässä kaikki erikoisemmat jutut on yleensä suht pienessä mittakaavassa, ja onhan tämä melko pieni kaupunkikin. Paikalla oli enimmäkseen korumyyjiä ja näiden lisäksi muutama kiinnostava uutuus kuten hieman erikoisempia aikuisten ja lastenvaatteita valmistava MuKaVa ja designvalaisimia suunnitteleva Himmee. Uhanan pisteellä oli myynnissä upeita (ja mun kukkarolle liian kalliita) neuleita ja mekkoja, ja ihanalta Minna bakesilta lähti mukaan keksejä ja cupcakeja. Pääsin ekaa kertaa maistamaan uutuusmakua strawberry milkshake eikä se muuten pettänyt odotuksia! Mitenhän olisi, jos järjestäisin meidän väliaikaiskodissa kesäkuun puolella ”tuparit” niin olisi hyvä syy tilata jotain herkullista Minnalta? Minea ainakin suunnitteli parhaille ystävilleen oman huoneensa tupareita, joten kait sitä voisi jossain välissä kutsua aikuisiakin.

Designtorilta jatkettiin ystävän pojan 5-vuotissynttäreille, jotka kulki Oktonautti-teemalla. Vietiin kerrankin lahjaksi jotain muuta kuin legoja (haha mun luottolahja silloin kun en keksi muutakaan), kun törmäsin kaupassa junior monopolyyn. Ihanin kortti löydettiin jälleen kerran mistäs muualtakaan kuin Harjun paperista, josta lähti mukaan kaikenlaista muutakin kivaa pientä. Synttäritarjoiluiksi Laura oli tehnyt pöydällisen superhyviä herkkuja ja Oktonautti-kakku oli tilattu paikalliselta leipojalta. Yleensä ihmiset ei juurikaan välitä kakkujen sokerikuorrutteista, mutta mun on myönnettävä, että söin tätäkin kakkua kaksi palaa kun nimenomaan tuo kakun päällinen on niin koukuttavaa.

Synttäreillä lapset pelasivat bingoa, leikkivät partsilla vuoroin oktonautteja ja vuoroin pientä merenneitoa ja me aikuiset istuttiin sohvalla, noh tekemättä mitään. Lauran perheeseen syntyi vuoden alussa toinen lapsi, ja mietin siinä vauvaa katsellessani että mun vauvakuumeeni on selkeästi lähes kadonnut. On ihana katsella pikkuruisia vauvoja ja todeta, että meidän osalta jatkuvat yövalvomiset ja iltaitkut on onneksi ohi, ja tästä eteenpäin voin jälleen tasapainotella perheen ja oman ajan välillä, etsien sitä itselleni sopivaa komboa. Tuleva syksy ihan varmasti mullistaa nykyisen arjen kokonaan, mutta toivon että yksi asia säilyy – ystäviä nähdään paljon jatkossakin!

inNOSHtavat lastenvaatekutsut

25 helmikuun, 2016

*kaupallinen yhteistyö NOSHin kanssa

Vajaa viikko sitten meillä oli talo täynnä ihania naisia, kun järjestin ensimmäistä kertaa NOSH vaatekutsut. Ja kun sanon talo täynnä, niin todellakin tarkoitan sitä, sillä yhteensä meitä taisi olla kolmetoista äitiä ja kuusi lasta! Lastenvaatekutsuja olen pitänyt kyllä aiemminkin, ja ajattelin kutsua facebookissa laittaessani, ettei puolet kuitenkaan pääse paikalle, mutta enpä tullut ajatelleeksi että tosiaan, nythän on kyseessä NOSH – vaatemerkki, jonka uusi kevät/kesämallisto on yberherkullinen ja raikas yhdistelmä kivoja kuoseja. NOSH sopii niin moneen makuun ja tyyliin, ja oli ihana nähdä, kuinka moni ystävistänikin innostui tulemaan kutsuille hypistelemään vaatteita ja vaihtamaan kuulumisia.

En tiedä, onko kaikki teistä joskus joko järjestäneet vaatekutsut tai käyneet sellaisilla, mutta loppujen lopuksihan kutsuilla on aina kyse muustakin kuin vain niistä vaatteista. Kutsun kolahtaessa viestilaatikkoon facebookissa ilmoitan yleensä samantien osallistuvani, koska rakastan kahvihetkiä ystävien kesken, lapset saa leikkiä kaikessa rauhassa ja äitit pääsee rentoutumaan arjen keskellä. NOSHin emännän palkintosysteemi on siitä tosi kiva, että alimman hyvityksen, 20 euron lahjakortin ansaitsee jo pelkästään sillä, että järjestää kutsut ja kutsuille osallistuu vähintään viisi vierasta. Kutsujen järjestäjällä tai vierailla ei ole paineita suurien tilausten tekemiseen eikä vieraita painosteta varaamaan omia kutsuja. Tarjoilut kukin emäntä saa tietenkin hoitaa omalla tyylillään, on se sitten kakkuja, pullia, piirakoita ja leivoksia tai karjalanpiirakat ja hedelmälautanen – se mitä pöydässä on, ei ole pääasia, vaan ystävät pöydän ympärillä luovat NOSH kutsujen tunnelman.

Onko NOSH lastenvaatteet muuten teille merkkinä jo ennestään tuttu? Itse olen tutustunut siihen Nooan raskausaikana, kun pääsin käymään ystäväni järjestämillä kutsuilla. Sen jälkeen sama ystäväni onkin järjestänyt NOSH kutsut kahdesti joka kaudella – ensin uusimpien lastenvaatemallistojen ilmestyttyä ja myöhemmin kun naisten uutuudet on saatu esittelijöiden rekeille. Toisin kuin useimmilla kotikutsuilla myytävillä vaatemerkeillä NOSHin valikoima saa lisäyksiä läpi koko kauden, joten kutsujen järjestäminen on mielekästä myös julakisupäivän jälkeenkin. Toki ne kaikkein halutuimmat mallit ja koot tahtovat loppua melko pian alkukaudesta (onhan meitä NOSH vaatteista innostuneita jo aikamoinen porukka!), joten tilausten suhteen on hyvä olla ajoissa liikkeellä mikäli haluaa varmistaa omien ihastusten saatavuuden. Tämän kauden suosituimmat lastenvaatteet on olleet miniraita taskutunika (joka ehti jäädä meiltäkin saamatta), sulka-mekko ja jo klassikoksi nousseet rock star -housut. Myös naisten puolella alkaa raidalliset mekot olla aika vähissä, eikä ihme sillä itsekin ihailin NOSH edustaja Reetan päällä upeaa Jackie-mekkoa. Naisten vaatteita ei ole erityisesti suunniteltu raskaana oleville tai imettäville äideille, mutta monet vaatteet tuntuivat monikäyttöisiltä vetoketjujen ja laadukkaan trikoon ansiosta.

NOSH vaatemerkkiä kuvaa ekologisuus, innovatiivisuus ja raikkaus. Vaatteet valmistetaan korkealaatuisesta, luonnonmukaisesta sertifioidusta puuvillasta, ja ekologisuutta korostaa sekin, että vaatteet on suunniteltu pitkäikäisiksi. Nooalle ostin joitain paitoja ja housuja jo puolivuotiaana ja ne on edelleenkin meillä käytössä, ensimmäiset Minealle hankkimani vaatteet on vielä tänä päivänäkin, noin 1,5 vuoden käytön jälkeen aivan kuin uusia! Omilla kutsuillani kierrätin vieraiden hypisteltävänä ihka ensimmäistä NOSH-ostostani, raitapaitaa, jonka raidat on edelleen samanväriset kuin uutena ja kankaan pinta täysin nukkaantumaton. Ja se pitkäikäisyys – paita on ollut Minealla käytössä koko tämän ajan ja jatkaa myöhemmin elinikäänsä vielä Nooalla.

Kaikki vaatteet ja kankaat suunnitellaan Suomessa, koska onhan NOSH suomalainen yritys. Vaatteiden valmistus tapahtuu valvotuilla tehtailla, joiden sosiaalisesta ja eettisestä vastuullisuudesta ollaan tarkkoja. Viime aikoina mediassakin on ollut jälleen esillä suurien ketjujen vatteiden valmistusolosuhteet ja se, kuinka turvallisia ja myrkyttömiä joillakin valmistajilla vaatteet lopulta onkaan. NOSHin vaatteisiin voi aina luottaa, ne on Öko Tex -sertifioituja ja ekologinen luomupuuvilla takaa pienemmän rasituksen luonnolle ja pehmeän tunteen iholle. Meidän molemmat lapset on herkkäihoisia, minkä vuoksi meillä vältellään hajusteita pesuaineissa ja suositaan Öko Tex -sertifioituja vaatteita kaikessa missä mahdollista, näin takaa sen, ettei tuotteessa ole esim haitallisia torjunta-aineita tai raskasmetalleja.

Mikäli omien kutsujen järjestäminen kiinnostaa, niin kaikki NOSH edustajat löydät paikkakunnittain luokiteltuna edustajalistasta. Meillä esittelemässä kävi pirtsakka Reetta, jolle NOSH vaatteet on enemmänkin kuin pelkkä työ. Reetan kertoessa NOSH vaatteista huomaa, että hän seisoo jokaisen sanan takana ja ylpeänä edustaa merkkiä, jonka voi sanoa huolehtivan niin vastuullisuudesta, vaatteen mukavuudesta ja laadusta että houkuttelevasta ulkonäöstä. Mun malttamattomalle luonteelle sopii myöskin se, että tilaus yleensä kolahtaa postilaatikkoon jo parissa päivässä tilauksen maksamisesta. Eilen hain meidän lasten ihanat kevätuutuudet, ja ehkä saan niistä lähipäivinä sovituskuvia tänne bloginkin puolelle. Ainakin tiedossa on vielä jotain ihan erityisen kivaa teille liittyen NOSH vaatteisiin, kannattaa siis pysyä viikonloppuna kuulolla! ;D

KUVAUKSIA, KOULUTUSTA JA PIKKUJOULUJA

5 joulukuun, 2015

Meidän poppoo on majaillut täällä Etelä-Suomessa keskiviikosta saakka, siksi että tänään juhlittiin Nikon 75-vuotiasta pappaa ja torstaina meikäläinen pääsi pikkujouluhommiin. Allerilla järjestettiin koulutuspäivä, joka jatkui illalla pikkujoulutunnelmissa vähän isommalla porukalla. Olin heti aamusta mukana, koska toimistolla hääräili silloin kuvaaja räpsimässä meistä uusia banneri- ja profiilikuvia blogiin, uutta ilmettä olisi siis tiedossa lähiaikoina.. Hyppäsin kameran eteen reilu tunnin autossa istumisen ja matkan aikana hoidetun pikameikkauksen jäljiltä, ja voin sanoa ettei olo ollut lainkaan hehkeä tai luonnollinen, mutta luotan siihen, että ammattilainen sai siltikin ihan kivoja kuvia edes muutaman. Ennen mua kuvattavana oli pitkän linjan muotibloggaaja, jolta poseeraaminen, asennot ja luonnolliset hymyt tuli niin itsestään, että päätin siltä seisomalta panostaa tulevina viikkoina edes jonkinlaisiin asukuviin. Oma tyyli on vielä raskauden ja imetyksen jäljiltä hieman hukassa, mutta niinä päivinä kun oikeasti tuntuu viihtyvän valitsemassaan asussa, olisi kiva räpsiä asukuvia blogiin. Niin mikä mua sitten estää? No se ettei valoisan aikaan ole kukaan ottamassa niitä kuvia, eikä lapset jaloissa pyörien se muutenkaan ole ihan mieluisinta puuhaa.

Koulutuksessa puhuttiin eri somekanavista ja omasta someimagosta. Hassua sinänsä, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä kokonaiskuvaa, jonka itsestäni annan somessa, vaikka olen blogannut jo kolmisen vuotta, ja blogilla on tuhansia seuraajia joka viikko. Olen aina kirjoittanut blogia fiilispohjalta, asioista jotka sillä hetkellä sattuu pyörimään mielessä ja yksityisyyttä sopivasti rajaten. Suoraan sanottuna mulla ei ole hajuakaan, kuinka realistinen kuva teillä lukijoilla on musta ihmisenä, tai vastaako blogi, insta ja snäppi kuinka hyvin toisiaan. Sen ystäväni ovat joskus sanoneet, että blogiteksteissäni olen jonkin verran arempi persoona kun taas tosielämässä olen aika puhelias, yltiösosiaalinen ja suorapuheinen. Toisaalta, parempi näin päin. Todellisuudessa arka, mutta somessa mielipiteitään laukova bloggaaja voi olla itsetunnon kannalta melko huono yhdistelmä kun ajatellaan nettikommentoinnin ja palstakeskustelujen armottomuutta.

Vielä alkuviikosta pelkäsin, että oloni olisi torstaina niin flunssainen että pikkujoulut jäisi väliin, mutta jälkikäteen voin todeta, että onneksi pääsin mukaan! Loppuilta sujui rennoissa merkeissä maistellen viiniä ja Street gastron herkullisia pitaleipiä ja vaihtaen kuulumisia hyvien tyyppien kanssa. Loistava idea bileisiin tehdä täytetyt leivät täytteenä valmista ylikypsää lihaa ja kasvikset. Aika simppeli idea, helppo valmistaa ja takuuhyvää! Mä lähdin Nikon kyydillä kotiin joskus kympin aikoihin, mutta olisihan se ollut ihan jees jatkaa iltaa yöhön asti tällä porukalla. Harmittaa, että Jyväskylästä on ihan turhan pitkä matka Helsinkiin eikä tule useammin käytyä, koska uusien inspiroivien ihmisten tapaamisesta saa aina takuuvarmaa intoa bloggaamiseen. Ensi viikolla meitä kutsuu Tampere, vaikka hirvittää jälleen jo pelkkä ajatuskin siitä, mikä stressi matkoista ja entistäkin huonommin nukutuista öistä tulee.. Milloin tämä automatkustaminen helpottaa?!?!

previous 1 2 3 4 5 6 7 … 11 next