Raksaelämää

5 lokakuun, 2016

Huomasin tänään siinä kahdeksan aikaan illalla kotiin ajaessani lapset takapenkillä ulkovaatteissaan, jotka oli yltäpäältä betonipölyssä, että hei, tässähän mennään jo puolessa välissä raksaprojektia. Eilen asennettiin viimeiset ikkunat, huomenna paikoilleen laitetaan ovia ja sitten talon ulkopuoli alkaa olla melkein valmis – vain varaston laajennusosa ja parveke on keskeneräisiä. Miten tässä näin on päässyt käymään, että ensin ihmettelen miksei talo tunnu etenevän mihinkään ja nyt yhtäkkiä kaikki tuntuukin jo liian valmiilta? Olin varautunut pitkään ja puuduttavaan projektiin, mutta tällä hetkellä tuntuukin ennemmin siltä, että kaikki on edennyt niin sujuvasti, että kohta täytyy alkaa suunnitella seuraavaa projektia. Tai siis nimenomaan ei täydy, sillä lupasin itselleni, että talon valmistumisen jälkeen ainut projektini on osata olla kiitollinen jokaikisestä tavallisesta päivästä ilman mitään tavoitteita. En aloita kesäksi kuntoon -projektia, en varsinkaan ala haaveilla uudesta autosta, työstä tai lapsiluvun kasvattamisesta enkä myöskään suunnittele isompia tulevaisuuden kuvioita muutamaa viikkoa pidemmälle. Joskus on hyvä osata olla ja pysähtyä olemaan sitä, mitä juuri sillä hetkellä on, jos tiedätte mitä tarkoitan?

Raksaprojekti on tähän saakka ollut meidän osalta melko helppo, siitäkin huolimatta että joskus kiristää hermoja olla lasten kanssa itsekseen monta päivää putkeen. Paras päätös koko projektissa on ollut palkata ulkopuolinen rakentaja, Kylätimpurit, toteuttamaan tätä unelmiemme taloa sen sijaan että olisimme kunnianhimoisesti lähteneet itse rakentamaan kaiken. Se on varmaa, että olisimme voineet säästää kymmeniä tuhansia euroja tekemällä paljon itse, mutta toisaalta ajattelen, että se raha on ollut panostamista itse taloon ja laatuun mutta myös parisuhteeseen ja siihen, että talon rakentamisen jälkeenkin koko perhe voi hyvin. Jo tämä kulunut kuukausi, jonka Niko on viettänyt raksalla melko tiiviisti iltamyöhään saakka, on jossain määrin koetellut mun jaksamista, ja huomaa sen välillä lapsistakin kuinka etenkin Nooa ihmettelee, missä isi on koko päivän. Tilanne olisi ihan toinen isompien lasten kanssa, mutta molempien ollessa vielä aika pieniä, ei varmasti ole yhtään huono juttu, kun meidän kaikki aika ei mene rakentamiseen.

Pari kertaa viikossa mulla on ollut tapana käydä lasten kanssa raksalla katsomassa, miten hommat etenee ja samalla moikkaamassa Nikoa. Parasta on se, että seinän takaa naapurista löytyy ystäviä, joiden tyttö on Minean kanssa suunnilleen samaa ikäluokkaa ja useimmiten tytöt saavat toisistaan leikkikaverit vanhempien juorutessa raksajuttuja – eli pyöritellessä päätä sille, kuinka paljon kaikki voikaan maksaa! Katjan kanssa päätettiin ottaa perinteeksi viikonlopun raksakahvit aina kun vain satutaan olemaan maisemissa ja samaan aikaan tontilla, eikä se olisi yhtään hullumpaa jos sama perinne jatkuisi uudessa kodissa muuton jälkeenkin. Minea tänään suunnitteli myös sitä, kuinka helposti kaverin luokse voi jatkossa mennä leikkimään, kun toinen asuu niin lähelle ettei tarvitse edes takkia päälleen pukea kun menee pimpottamaan ystävän ovikelloa, tai itse asiassa riittää jo pelkkä vilkaisu omasta olohuoneen ikkunasta niin näkee onko naapurit kotona. Ja ihan samaan tapaan se on kieltämättä itsellekin ihanan helppoa, kun aina tietää läheltä löytyvän muita äitejä, joiden kanssa lähteä puistoon tai järjestää hetken mielijohteesta leikkitreffejä. Välillä koitan ihan tosissaan miettiä, millaista meidän elämä tulee uudella asuinalueella olemaan, mutta loppujen lopuksi en taida ihan vieläkään uskoa, että jonain päivänä, alle neljän kuukauden päästä me jo asutaan uudessa talossamme.

Minean ja Nooan ihanat uudet pipot on saatu suomalaisesta NopsuPopsu -verkkokaupasta

Vielä on paljon asioita, jotka on edelleen päättämättä ja tekemistäkin varmasti riittää meillekin talon sisätiloissa, mutta kyllä nyt jo alkaa pikkuhiljaa hymyilyttää ajatus valmistuvasta talosta. Tänään suunniteltiin spottien paikkoja, huomenna olisi tarkoitus olla yhteydessä liukuovia valmistaviin yrityksiin ja samalla olen alkanut mielessäni jo valikoida huonekaluja. Keittiön valinta alkaa tuntua varmemmalta, ja luulen että vielä yhden pienen tinkimisen jälkeen voin jo varmaksi sanoa valmistajan, johon päädytään. Kaikki tuntuu olevan suht hyvällä mallilla, vai onko nyt vain menossa rauhallisempi vaihe ja kohta taas suunnitellaan, tehdään ja menetetään yöunia kiireen vuoksi? Raksakuulumisia olisi tiedossa taas ensi viikolla, sattuuko teillä olemaan mielessä jotain erityistä, josta haluaisitte lukea?

Ongelmia keittiössä!

21 elokuun, 2016

Ja isoja ongelmia onkin, sillä k-a-i-k-k-i on vielä päättämättä, ja sähkömiehet ja putkarit on aloittaneet hommansa tontilla – ilman keittiö-, kodinhoitohuone-, vessa- tai yhtään mitään muitakaan suunnitelmia! Eipä siinä muuten mitään, mutta tässä vaiheessa pitäisi yleensä tietää, mihin kohtaan haluaa vesipisteet, mihin kohtiin laitetaan pistorasioita, liesi, jääkaappi jne sekä millaista yleisvalaistusta meillä on suunnitteilla. Niko on noin suunnilleen piirtänyt sisätiloihin ja ulkoverhoukseen spotteja, lisännyt varauksia mahdollisille tulevaisuuden muutoksille ja karkeasti hahmotellut keittiön ja kodinhoitohuoneen koneiden paikkoja. Jos suunnitelmiin ei tule isoja muutoksia, niin kaikki varmaan menee ihan hyvin näillä suunnitelmilla, mutta toisaalta meillä on vielä yksi keittiön villikortti tsekkaamatta, ja sehän tarkoittaa sitä, että lopullinen suunnitelma voi olla mitä tahansa.

Olemme nyt kysyneet keittiötarjoukset kahdesta paikasta, Domukselta ja Kalustetukusta. Kalustetukun ovimateriaali olisi juurikin sitä nanopinnoitteista mattavalkoista, josta jo aiemmin teille mainitsin, ja Domukselta ovet tulisi melko samanlaisina, mutta ilman nanoa. Nanopinnoitteen etu tulee ilmi varmastikin arjen touhuissa, kun kaappien pinta kestää käyttöä paremmin ja pysyy helpommin siistinä – esim sormenjäljet eivät siinä näy, ja pienet naarmut on helppo korjata lämmön avulla. Yleensäkin päällystetyissä ovissa kuitenkin hieman mietityttää se, kerääkö pinnoitekalvon saumakohdat itseensä likaa, ja onko kaapinovissa muutaman käyttövuoden jälkeen ruma tumma viiva kauttaaltaan. Onko teillä näistä kokemuksia? Maalattu puu taas on sekin lähes kaikkien mielestä ollut huono valinta, kun pinta on niin arka kolhuille ja jopa esim kahvinkeittimen höyrylle, joka voi saada maalipinnan kupruilemaan. Maalattu ovi on myös reunoiltaan aina aavistuksen pyöristetympi, mikä tarkoittaisi keittiöseinän kohdalla väljempiä rakoja ja vähemmän modernia ilmettä.

Uunin vasemmalle puolelle olemme suunnitelleet kulmakaappia, joka löytyisi ainoastaan tuolta Kalustetukusta. Hintaa sille yhdelle laatikostolle tuli päälle tonnin verran, mikä on melko paljon, mutta käytännöllisyydessään se oli ehdottomasti paras mahdollinen ratkaisu kulmakaapiksi. Päätimme, ettemme tällä kertaa halua niemekkeeseen baarijakkaroita, koska ruokapöytä sijoitetaan ihan niemekkeen viereen. Näin saamme vielä muutaman kaapin lisää säilytystilaa, vaikkakin kaappien syvyydessä joutuu jonkun verran tinkimään, ettei niemekkeen koko kasva liian massiiviseksi. Kaappiseinälle haluamme ylös myös yhdet lisäkaapit sillä ajatuksella, että sinne saa piiloon kaikkea vähän tarpeettomampaa, sellaista mikä ei ole käytössä päivittäin. Ei sillä, koitamme kyllä karsia kaiken turhan tavaran ennen muuttoa pois, niin että uuteen kotiin saisimme mahdollisimman kompaktin määrän tavaraa ja vaatetta. Turhaan sitä itselleen rakentaa valtavia kaappitiloja vain sitä varten, että ne voisi täyttää tavaralla, jolle ei meidän arjessa löydy jatkuvaa käyttöä.

Isolle kaappiseinälle, vesipisteen lähelle olemme suunnitelleet niin sanottua aamiaiskaappia eli oven taakse piilotetaan mikro, kahvinkeitin ja muut päivittäiset käyttötavarat, niin että keittiön työtasot jäävät tyhjiksi ja siistimmiksi. Aamiaiskaappeihin on nykyään saatavilla sisääntaittuvaa kaapinovea, mutta budjetin paukkuessa kaikilta osilta yli, ei erikoisesta taittomekanismista tekisi mieli maksaa lähes tuhatta euroa! Vieläpä kun käytännön kokemusta tuosta uudesta mekanismista ei ole, itse asiassa ei ole kellään tutullakaan, joten hieman epäilyttää kuinka se arjessa toimii. Nyt kaipailisinkin teiltä kaikenlaisia vinkkejä keittiön suhteen. Suosituksia jonkun tietyn materiaalin käyttämisestä kaapinovissa? Tai entäs tasot? Ja oletteko todenneet jonkun keittiötoimittajan edulliseksi ja hyväksi? Kaikki ruusut ja risut on tervetulleita tässä vaiheessa kun asiat on vielä suunnitteluvaiheessa.

Paras laattakauppa?

1 elokuun, 2016

Viime viikolla meidän tontilla tapahtui melkoisen paljon sillä välin kun me vietettiin Tampereella rentoa kesäpäivää! Talon seinät ja katto oli nostettu ja maalattu, ja tällä hetkellä talo alkaa jo näyttämäänkin ihan oikealta talolta – sisätilat tosin muistuttavat enemmän isoa hallia kuin asuintaloa, kun kaikki väliseinät ja -katot vielä puuttuvat. Matkan varrella on jälleen tullut uusia ajatuksia sen suhteen, mitä nyt tekisimme toisin, mutta luulen että mielen muuttuminen kuuluu melko monilla rakentamiseen. Koskaan et voi suunnittelussa huomioida ihan kaikkea, varsinkaan kun rakentaa ensimmäistä kertaa.

Seuraavat vaiheet raksalla on hieman tylsempiä siinä mielessä, että eteneminen ei ole ihan yhtä selkeästi nähtävissä kuin tähän saakka. Täysin en ole rakentamisesta perillä, mutta käsittääkseni tiedossa ikkunoiden ja ovien asennusta, villojen laittoa, sähköjen valmistelua ja lattiavaluja. Terassitkin varmasti valetaan piakkoin, kunhan saamme ensin alustavat laskelmat betoniterasseista, ja pohdimme teemmekö ne itse harkkojen avulla vai otammeko koko projektin Kylätimpureilta. Nyt ehkä vielä tuntuu siltä, että budjetti kestää pienet lisätyöt, mutta muutamien laskelmien jälkeen vaikuttaisi kuitenkin siltä, että lisätöitä on tullut jo vähintään yhden henkilöauton verran, eikä sitä koskaan tiedä, millaisia yllätyksiä vielä on edessäpäin.

Toistaiseksi meillä ei ole tontilla ollut kovin paljoa hommaa, vaan enemmänkin olemme alkaneet keskittyä sisätilojen suunnitteluun. Ensimmäisenä kävimme keittiösuunnittelijalla hakemassa alustavan arvion keittiön, eteisen ja kodinhoitohuoneen kaappien kustannuksista, ja nyt meillä on vuorossa kylpyhuoneiden ja vessan suunnittelu. Jyväskylästä löytyy yksi liike, joka erottuu varmasti edukseen mitä tulee laattavalikoimaan ja palvelun ystävällisyyteen. Laatta Leeviltä hankimme edelliseenkin kotiimme suurimman osan laatoista, sillä valikoima on Jyväskylän kattavin, ja suoraan varastosta tai tilaamalla löytyy kaikille jotain. Näitä uusia tiloja suunnitellessamme emme aio tuhlata aikaamme kiertämällä muissa kaupoissa, vaan menimme suoraan Laatta Leeville, ja noin tunnin valikoimisen jälkeen olimme valinneet laatat, hanat, wc-pöntöt, peilit, suihkut, lattiakaivot, säilytysratkaisut ja suihkukaapin kosteisiin tiloihin.

Laatta Leevin valikoimista löytyy mm tämän hetken sisustajien ykköslaattaa eli Terratintan Betontech -sarjaa, jonka kuuluisin esimerkkikohde lienee Musta ovi -blogin upeat kylppäritilat. Samaa Betontech-laattaa sävyssä white on suunniteltu myös meidän alakerran kylppäriin ja saunan lattiaan, mutta yläkerrassa aiomme ”räväyttää” ja lattiaan laitamme kuusikulmion muotoista vaalean betonin väristä laattaa. Olisi melkein tehnyt mieli valita jokin kuvioitu laatta, sillä ne ovat tällä hetkellä nousevassa suosiossa, mutta arkoina sisustajina ja yksinkertaisuuden rakastajina menemme melko varmoilla valinnoilla. Vaaleaa harmaata, valkoisia kalusteita, kirkasta valkoista valoa, suuria peilipintoja ja mustia piilotettuja hanoja. Kaikki on valmiiksi suunniteltu, mutta mitään ei ole vielä tilattu, joten muutoksille on vielä mahdollisuus.

Sisätilojen suunnitteleminen on ehkä rakentamisen kivoin vaihe, koska tässä vaiheessa lopputuloksen osaa jo huomattavasti paremmin hahmottaa mielessään. Huomasin alkavani huomaamattani suunnittelemaan huonekaluja olohuoneeseen ja lastenhuoneisiin, ja pihankin kanssa olemme edistymässä suunnitteluasteelle. Eihän tässä ole enää kuin kuusi kuukautta muuttoon – voin jo nyt sanoa, että tammikuussa ihmettelen, kuinka aika menikään niin nopeasti!

previous 1 2 3 4 5 6 7 next