Uudessa kodissa!

 

Olipa harvinaisen vaikeaa tänään tulla kirjoittamaan blogiin yhtään mitään! Tuntui siltä, että jotain on kuitenkin tultava sanomaan, koska me ollaan muutettu (niinpä!!! monta huutomerkkiä saa laittaa?!), mutta toisaalta en osaa sanoa mitään järkevää, kun onnellisuuden taso ylittää sanat. En tiedä uskonko vielä itsekään, mutta perjantaina meidän perhe tavaroineen vaihtoi osoitetta, ja nyt olemme heränneet jo kahtena aamuna syömään aamupalaa omassa unelmakodissamme. Käsittämätöntä, niin käsittämätöntä!

Toistaiseksi kaikki tavarat on vielä hujan hajan, muuttolaatikoita on purkamatta useampia ja joka huoneesta puuttuu huonekaluja. Myös viimeistelyhommia on tiedossa seuraaville viikoille, sillä mietittävänä on vielä väliovet, eteisen kaapeista puuttuu sisuksia, parveke on kesken ja ties mitä muuta, mutta kaikessa keskeneräisyydessäänkin tämä tuntuu jo nyt kodilta. Ehkä rakennusaikana raksalla ravaaminen on edesauttanut siinä, että nurkat tuntuu tutuilta heti ensimmäisistä päivistä lähtien, vai olenko haaveillut täällä asumisesta niin useasti, että se on jo tuntunut todelta?

Muutto ja kahden kodin siivoaminen eivät kumpikaan olleet mikää ihan pikkujuttu, ja niinpä meidän olikin jälleen turvauduttava muiden apuihin – muuten emme varmasti olisi mitenkään selviytyneet koko urakasta. Koko viikonloppu ja enemmänkin meni pakatessa, siivotessa, kantaessa ja järjestellessä, vaikka meillä oli apuna molempien vanhemmat, Nikon töistä muutama apukäsi kantamassa painavampia tavaroita ja siivooja tekemässä muuttosiivousta täällä uudessa ja seuraavana päivänä loppusiivousta vanhassa asunnossa. Yhteensä täällä on siivottu useamman päivän urakan verran, kasattu vaatehuoneita monenmonta tuntia ja kuljeteltu tavaraa satojen kilojen edestä. Ja kaiken tämän lomassa on lasten kanssa eletty melko tavallista arkea, joten ainut asia jonka osaan juuri nyt sanoa on sydämellinen kiitos kaikille, jotka olitte apuna ja teitte meille mahdolliseksi olla täällä nyt. 

Alle viikko muuttoon!

Tuntuu vähän oudolta mennä raksalle ja vetäistä kengät eteisessä pois jaloista, hiippailla suojaamattomilla pinnoilla sukkasillaan ja miettiä, että alle viikon päästä tätä samaa paikkaa voi raksan sijasta kutsua kodiksi. Ei enää päivittäistä ravaamista kahden asunnon välillä tai yömyöhään saakka venähtäneitä raksapäiviä, vaan koko perhe samassa paikassa ja sattumoisin vieläpä siinä unelmakodissamme. Vieläkin on joitakin hankintoja tekemättä, mutta pärjää sitä varmasti ensimmäiset viikot ilman väliovia tai kiusta, enkä usko että ehditään pakastintakaan juurikaan kaivata. Huonekaluja tulee alkuun olemaan hyvin vähän (minimalistinen sisustushan on mun mieleen hehe), mutta kunhan pääsemme testailemaan eri vaihtoehtoja paikan päällä, niin eiköhän tyhjät tilat ala nopeasti siitä täyttymään. Ehkä eniten tällä hetkellä harmittaa se, etten ole ehtinyt laittamaan vanhoja tavaroita myyntiin, vaan joudumme hyvin todennäköisesti keksimään niille jonkin väliaikaisen säilytysratkaisun. Ellei teillä jollain satu olemaan tarvetta esim sohvalle, keittiönpöydälle tai Stokken steps-tuolille? Löytyisi tuolta Ikean ruokapöydän tuolitkin, yksi työtaso ja Norm69 valaisin. Lastenvaatteista puhumattakaan.

Huomenna paikalle tulee muuttotarkastaja, joka toivottavasti antaa luvan alkaa tuoda tavaroita taloon. Maanantaihin mennessä tulisi olla tämä nykyinen asunto tyhjänä ja siivottuna, joten viikonlopun aikana on siivottava molemmat kodit ja saatava uusi koti asuttavaan kuntoon. On sanomattakin selvää, ettei tämä kaikki onnistuisi meiltä itseltämme lasten ollessa kotona, vaan turvaudumme sekä ulkopuoliseen apuun että sukulaisiin. Niko on tilannut siivoojan pesemään ikkunoita ja muita pintoja, mun vanhemmat on tulossa jo huomenna muuttoavuksi ja lauantaina saadaan Nikonkin vanhemmat siivoilemaan tähän aso-asuntoon. Melkoista säätämistä tämä kieltämättä on, mutta tavoitteena ei ole saada täydellistä kotia maanantaihin mennessä, vaan ennemminkin järjestellä tavaroita niin että ensi viikko saadaan edes jotenkin puskettua arkirutiinit läpi. Parin viikon päässä odottaa talviloma, jolloin on paremmin aikaa ”sisustaa” ja tehdä niitä hankintojakin tarpeen mukaan – paitsi että silloin on molempien lasten synttäribileitä pitkin viikkoa.

Nyt muuton lähestyessä olen huomannut, etten taida osata stressaantua kovinkaan helposti. Tykkään suunnitella asioita, ja toteuttaa niitä suunnitelman mukaan, mutta vaikka tänään voisi tuntua siltä, että kiire tässä vielä tulee kaiken kanssa, niin kummasti oma oloni on kovin luottavainen sen suhteen, että kyllä me saadaan kaikki ajoissa tehtyä ja sunnuntaina illalla jo huokaistaan helpotuksesta uudessa olohuoneessamme. Mitä sitä muutenkaan kannattaa etukäteen murehtia jotain sellaista, jonka toteutumisesta ei ole mitään takeita? Ja tuskin se tilannetta yhtään helpottaisi suuntaan tai toiseen, jos tälläkin hetkellä menettäisin yöuneni muuton vuoksi, ennemmin hoidan asiat rennolla asenteella tietäen että lopputulos on joka tapauksessa sama. Luulen että jos yöunet jostain syystä tulevina öinä jää huonoiksi, niin se johtuu pelkästään jännityksestä, joka meinaa hiipiä takaraivoon ajatellessa, kuinka lähellä muutto todella jo on!

Ikeassa

Saattanette otsikon perusteella arvata, missä meidän jengi on sunnuntaitaan viettänyt? Tai oikeastaan minä, Niko ja Minea lähdettiin aamusta ajamaan Kuopion Ikeaan tarkoituksena hakea molempiin vaatehuoneisiin kaappeja. Meiltähän löytyy täältä Jyväskälästä Ikean lähipiste, mutta koska se on aika vahvasti keskittynyt keittiöihin, ei siellä pääse livenä hypistelemään kovinkaan monia tuotteita. Halusin vaatekaappien lisäksi katsella muutakin tarpeellista, ja muutenkin tuntui, etten osannut etukäteen oikein sanoa, mitä kaikkea vaatekaapeiltakaan toivomme. Valkoista, liukuovet ja paljon laatikoita – näistä lähdimme liikkeelle, ja loput suunnittelimme yhdessä Ikean asiakaspalvelijan kanssa paikan päällä.

Nikon kanssa olimme ajatelleet lähteä Ikeaan kahdestaan ja jättää molemmat lapset mun vanhemmille meille kotiin, mutta Minea halusikin lähteä mukaan. Ensin ajattelin, että mitähän siitäkin oikein tulee, kun meillä kuitenkin menee useampi tunti kierrellessä, suunnitellessa ja kerätessä tavaroita kärryihin, mutta sitten muistin Ikean leikkipaikan ja muutenkin loistavasti suunnitellut tilat. Tavarataloon päästyämme veimme Minean tunniksi leikkimään valvottuun leikkipaikkaan (jossa tyttö olisi viihtynyt helposti toisenkin tunnin), ja sillä välin ehdimme itse kiertää yläkerrassa katselemassa huonekalunäyttelyt. Minea tuli mukaan suunnittelemaan vaatehuoneita, senkin pisteen yhteydessä oli pari lelua leikittäväksi, ja loppuaika hoidettiin kännykän lastenohjelmilla. Ikeasta löytyy pieni leikkipaikka myös ravintolan tiloista, siellä Mineakin touhusi sillä välin kun me vielä joimme lihapullien jälkeen kahvit ja istuimme miettimässä kaappiratkaisuja Nooan huoneeseen. Ja tiesittekö muuten, että Ikeassa voit 30€:lla tilata tavaran keräilyn, mikä helpottaa shoppailua etenkin näin lasten kanssa liikkeellä ollessa ja silloin kun kerättävää tavaraa on paljon? Meillä taisi olla yli 50 erillistä osaa, joten katsoimme parhaaksi ottaa keräyspalvelun ennen syömään menoa, ja vajaa kahden tunnin päästä kun olimme syöneet, kävelleet läpi alakerran erikoismyymälät ja maksaneet ostoksemme, odottivat meidän vaatekaappien osat meitä asiakaspalvelussa valmiina lastattuina kärryihin. Kuinka kätevää!

Vaatehuoneiden sisusten lisäksi mukaan tarttui paljon muutakin, itse asiassa niin paljon, että auto oli melkein ääriään myöten täynnä startatessamme takaisin kotiin päin. Olin aika onnellinen suunnittelemistamme vaatekaapeista, mutta ihan yhtä paljon taisin iloita löytämästäni porrasjakkarasta, kauniista lahjapapereista, koristevalonauhasta ja keittiöpurkeistakin. Lapsille ostettiin uudet ruokatuolit, kummallekin samanlaiset niin jatkossa säästytään tappeluilta, ja vaikka lopulta Nooan huoneen säilytysratkaisu jäi vielä hankkimatta, niin löysimme Minealle pöydänjalat ja erilaisia rasioita niin lasten käyttöön kuin keittiöönkin. En ole tainnut koskaan lähteä Ikeasta tyhjin käsin kotiin, enkä ole tainnut vielä kertaakaan päästä kassojen ohi tekemättä vähintään muutamia heräteostoja niiden suunniteltujen hankintojen lisäksi.

1 2 3 4 7