Rimoitus terassilla

Jo viime kesänä mies alkoi suunnitella meidän etukuistille rimaseinää sillä ajatuksella, että se hieman suojaisi ja viimeistelisi näkymää etuovelle. Samalla rimoitus rajaisi kodinhoitohuoneeseen johtavan oven pois julkisivusta, ja vain etuovi jäisi kutsuvasti näkyviin. Projekti eteni silloin vain suunnitteluasteelle, mutta toissaviikonloppuna vihdoin saimme suunnitelmat toteutettua. Lopputuloksesta tuli jopa parempi kuin osasin odottaa, rimaseinä viimeisteli talon etuosaa niin merkittävästi, että koko etupiha tuntuu astetta siedettävämmältä näin keskeneräisenäkin.

Rimoitus toteutettiin perinteisellä ykköskakkosella, jonka maalasimme pätkimisen jälkeen pariin kertaan peittävällä mustalla ulkomaalilla. Vaikka talossa meillä on kuultomaali sävyltään piki, ei rimojen peittävämpi pinta erotu ollenkaan pahasti muusta talosta. Rimat kiinnitettiin pustysuoraan ja kapeampi puoli ulospäin, jotta siitä saatiin mahdollisimman korkean ja siron näköinen – tämä onnistui mielestäni aika hyvin, vai mitä? Jotta rimat ei aivan kauheasti lähtisi vääntymään, laitettiin keskikohtaan yksi tukipuu. Myöhemmin on lisättävä vielä toinenkin samanlainen tuki, mikäli ajan myötä rimaseinä alkaa enemmänkin elämään.

Takapihan puolella näyttää melko erilaiselta, sillä syvennys meillä on valkoinen. En voi sanoa juurikaan tykkääväni talon kaksivärisyydestä, mutta kokovalkoinen talo ei olisi tullut kysymykseen kaavan vuoksi emmekä myöskään uskaltaneet valita takapihalle mustaa koska aurinko paistaa juuri tälle seinustalle suurimman osan päivästä. Takaterassille on ollut ajatuksena rakennella jonkinlaista katetta, tehdä parveke valmiiksi ja hankkia ruokaryhmä, aurinkovarjo sekä joitakin kasveja. Piha kokonaisuudessaan on sekin tulevana kesänä suunniteltava, mutta onneksi lomat on vasta aluillaan eikä kaikkea tarvitse tai voikaan tehdä samantien.

Alle viikko muuttoon!

Tuntuu vähän oudolta mennä raksalle ja vetäistä kengät eteisessä pois jaloista, hiippailla suojaamattomilla pinnoilla sukkasillaan ja miettiä, että alle viikon päästä tätä samaa paikkaa voi raksan sijasta kutsua kodiksi. Ei enää päivittäistä ravaamista kahden asunnon välillä tai yömyöhään saakka venähtäneitä raksapäiviä, vaan koko perhe samassa paikassa ja sattumoisin vieläpä siinä unelmakodissamme. Vieläkin on joitakin hankintoja tekemättä, mutta pärjää sitä varmasti ensimmäiset viikot ilman väliovia tai kiusta, enkä usko että ehditään pakastintakaan juurikaan kaivata. Huonekaluja tulee alkuun olemaan hyvin vähän (minimalistinen sisustushan on mun mieleen hehe), mutta kunhan pääsemme testailemaan eri vaihtoehtoja paikan päällä, niin eiköhän tyhjät tilat ala nopeasti siitä täyttymään. Ehkä eniten tällä hetkellä harmittaa se, etten ole ehtinyt laittamaan vanhoja tavaroita myyntiin, vaan joudumme hyvin todennäköisesti keksimään niille jonkin väliaikaisen säilytysratkaisun. Ellei teillä jollain satu olemaan tarvetta esim sohvalle, keittiönpöydälle tai Stokken steps-tuolille? Löytyisi tuolta Ikean ruokapöydän tuolitkin, yksi työtaso ja Norm69 valaisin. Lastenvaatteista puhumattakaan.

Huomenna paikalle tulee muuttotarkastaja, joka toivottavasti antaa luvan alkaa tuoda tavaroita taloon. Maanantaihin mennessä tulisi olla tämä nykyinen asunto tyhjänä ja siivottuna, joten viikonlopun aikana on siivottava molemmat kodit ja saatava uusi koti asuttavaan kuntoon. On sanomattakin selvää, ettei tämä kaikki onnistuisi meiltä itseltämme lasten ollessa kotona, vaan turvaudumme sekä ulkopuoliseen apuun että sukulaisiin. Niko on tilannut siivoojan pesemään ikkunoita ja muita pintoja, mun vanhemmat on tulossa jo huomenna muuttoavuksi ja lauantaina saadaan Nikonkin vanhemmat siivoilemaan tähän aso-asuntoon. Melkoista säätämistä tämä kieltämättä on, mutta tavoitteena ei ole saada täydellistä kotia maanantaihin mennessä, vaan ennemminkin järjestellä tavaroita niin että ensi viikko saadaan edes jotenkin puskettua arkirutiinit läpi. Parin viikon päässä odottaa talviloma, jolloin on paremmin aikaa ”sisustaa” ja tehdä niitä hankintojakin tarpeen mukaan – paitsi että silloin on molempien lasten synttäribileitä pitkin viikkoa.

Nyt muuton lähestyessä olen huomannut, etten taida osata stressaantua kovinkaan helposti. Tykkään suunnitella asioita, ja toteuttaa niitä suunnitelman mukaan, mutta vaikka tänään voisi tuntua siltä, että kiire tässä vielä tulee kaiken kanssa, niin kummasti oma oloni on kovin luottavainen sen suhteen, että kyllä me saadaan kaikki ajoissa tehtyä ja sunnuntaina illalla jo huokaistaan helpotuksesta uudessa olohuoneessamme. Mitä sitä muutenkaan kannattaa etukäteen murehtia jotain sellaista, jonka toteutumisesta ei ole mitään takeita? Ja tuskin se tilannetta yhtään helpottaisi suuntaan tai toiseen, jos tälläkin hetkellä menettäisin yöuneni muuton vuoksi, ennemmin hoidan asiat rennolla asenteella tietäen että lopputulos on joka tapauksessa sama. Luulen että jos yöunet jostain syystä tulevina öinä jää huonoiksi, niin se johtuu pelkästään jännityksestä, joka meinaa hiipiä takaraivoon ajatellessa, kuinka lähellä muutto todella jo on!

Ikeassa

Saattanette otsikon perusteella arvata, missä meidän jengi on sunnuntaitaan viettänyt? Tai oikeastaan minä, Niko ja Minea lähdettiin aamusta ajamaan Kuopion Ikeaan tarkoituksena hakea molempiin vaatehuoneisiin kaappeja. Meiltähän löytyy täältä Jyväskälästä Ikean lähipiste, mutta koska se on aika vahvasti keskittynyt keittiöihin, ei siellä pääse livenä hypistelemään kovinkaan monia tuotteita. Halusin vaatekaappien lisäksi katsella muutakin tarpeellista, ja muutenkin tuntui, etten osannut etukäteen oikein sanoa, mitä kaikkea vaatekaapeiltakaan toivomme. Valkoista, liukuovet ja paljon laatikoita – näistä lähdimme liikkeelle, ja loput suunnittelimme yhdessä Ikean asiakaspalvelijan kanssa paikan päällä.

Nikon kanssa olimme ajatelleet lähteä Ikeaan kahdestaan ja jättää molemmat lapset mun vanhemmille meille kotiin, mutta Minea halusikin lähteä mukaan. Ensin ajattelin, että mitähän siitäkin oikein tulee, kun meillä kuitenkin menee useampi tunti kierrellessä, suunnitellessa ja kerätessä tavaroita kärryihin, mutta sitten muistin Ikean leikkipaikan ja muutenkin loistavasti suunnitellut tilat. Tavarataloon päästyämme veimme Minean tunniksi leikkimään valvottuun leikkipaikkaan (jossa tyttö olisi viihtynyt helposti toisenkin tunnin), ja sillä välin ehdimme itse kiertää yläkerrassa katselemassa huonekalunäyttelyt. Minea tuli mukaan suunnittelemaan vaatehuoneita, senkin pisteen yhteydessä oli pari lelua leikittäväksi, ja loppuaika hoidettiin kännykän lastenohjelmilla. Ikeasta löytyy pieni leikkipaikka myös ravintolan tiloista, siellä Mineakin touhusi sillä välin kun me vielä joimme lihapullien jälkeen kahvit ja istuimme miettimässä kaappiratkaisuja Nooan huoneeseen. Ja tiesittekö muuten, että Ikeassa voit 30€:lla tilata tavaran keräilyn, mikä helpottaa shoppailua etenkin näin lasten kanssa liikkeellä ollessa ja silloin kun kerättävää tavaraa on paljon? Meillä taisi olla yli 50 erillistä osaa, joten katsoimme parhaaksi ottaa keräyspalvelun ennen syömään menoa, ja vajaa kahden tunnin päästä kun olimme syöneet, kävelleet läpi alakerran erikoismyymälät ja maksaneet ostoksemme, odottivat meidän vaatekaappien osat meitä asiakaspalvelussa valmiina lastattuina kärryihin. Kuinka kätevää!

Vaatehuoneiden sisusten lisäksi mukaan tarttui paljon muutakin, itse asiassa niin paljon, että auto oli melkein ääriään myöten täynnä startatessamme takaisin kotiin päin. Olin aika onnellinen suunnittelemistamme vaatekaapeista, mutta ihan yhtä paljon taisin iloita löytämästäni porrasjakkarasta, kauniista lahjapapereista, koristevalonauhasta ja keittiöpurkeistakin. Lapsille ostettiin uudet ruokatuolit, kummallekin samanlaiset niin jatkossa säästytään tappeluilta, ja vaikka lopulta Nooan huoneen säilytysratkaisu jäi vielä hankkimatta, niin löysimme Minealle pöydänjalat ja erilaisia rasioita niin lasten käyttöön kuin keittiöönkin. En ole tainnut koskaan lähteä Ikeasta tyhjin käsin kotiin, enkä ole tainnut vielä kertaakaan päästä kassojen ohi tekemättä vähintään muutamia heräteostoja niiden suunniteltujen hankintojen lisäksi.

1 2 3 4 7