Siitä saakka kun Minea täytti kaksi, me ollaan käyty joka kesä Ysitien lemmikissä eli kotieläinpihalla, joka sijaitsee noin vartin ajomatkan päässä Jyväskylästä. Lasten myötä on muutenkin kaikista mahdollisista tapahtumista ja kivoista paikoista tullut ihmeen tärkeitä, sillä huomaan raahautuvani ihan jokaikisiin kissanristiäisiin, jos luulen lasten tykkäävän siitä. Kaikki lapsille järjestetty, perusarjesta poikkeava on juuri niitä hauskoja muistoja, joista puhua jälkikäteen. Minea on jo siinä iässä, että tyttö osaa itsekin sano mihin haluaa lähteä ja mihin ei, ja mikä ehkä kaikkein tärkeintä, Minea ihan selkeästi tykkää suunnitella reissuja, pakkailla eväitä ja myöhemmin katsoa kuvia tapahtumista. Välillä tuntuu, että on ihan sama missä sitä kaverin kanssa touhuaa, mutta sitten taas tällaisiin erityispäiviin liittyy niin paljon sitä kaikkea muutakin, että nekin on muistorikkaita kokemuksia.
Tänään meillä siis oli perhekahvilan porukan kanssa yhteinen retki Ysitien lemmikkiin, josta löytyy reilu kymmenkunta erilaista eläinlajia, kaikki suht pienellä alueella niin että pienempikin lapsi jaksaa helposti kävellen kiertää aitaukset. Se, mistä tykkään erityisesti näillä pienemmillä eläinpihoilla, on rentous ja se, että lapset pääsee tutustumaan eläimiin ihan eri tavalla kuin vaikka Korkeasaaressa. Eläimet on kaikki nähtävissä lähes koko ajan, niitä pääsee silittämään ja syöttämään ja ilmapiiri on muutenkin kivan kotoisa. Eläinten katselun lomassa välillä käytiin keinumassa ja välillä pysähdyttiin grillaamaan ja evästämään, omistajatkin pyöri pihapiirissä juttelemassa meidän kanssa ja kertomassa eläimistä.
Minea tykkäsi tänäkin vuonna varmasti eniten pupujen saaresta. Alueen keskellä asustaa puput, joiden joukkoon pääsee kävelemään ja jos hyvä säkä käy, niin puput tulevat ihan lähelle siliteltäviksi. Meidän vierailu sattui siinä mielessä hyvään aikaan, että ilma oli melko viileä ja kaikki eläimet jaksoivat tulla aitojen vierustoille ihmettelemään vierailijoita eikä paarmat ja ampiaiset kiusanneet vielä ollenkaan, toisin kuin viime vuonna keskikesän aikaan. Kesän ajan Ysitien lemmikissä pääsee myös kokeilemaan ponilla ratsastusta, kun Elsa-poni satuloidaan vieraille aina klo 12 ja 14 joka päivä.
Minealle retkestä oli varmasti enemmän iloa kuin Nooalle, mutta yllättävän paljon Nooakin tuntui kaikesta ymmärtävän. Nooa ei uskaltanut kokeilla ponin selässä istumista, mutta ruokki vuohia ja lampaita yhdessä Minean kanssa ja kävi silittelemässä pupujakin. Mulla unohtui aamun kiireissä kamera kokonaan kotiin, joten nämä kuvat nappasin pikana kännykällä, koska olihan se ihan pakko kuvata lasten kesän ensimmäinen retki. Luulen ettei Ysitien lemmikissä enää käydä toista kertaa tänä kesänä, koska kesän ohjelma tuntuu aina olevan muutenkin niin täynnä, mutta Jyväskylän seudulta löytyy paljon muutakin tekemistä, hyvänä esimerkkinä ihan Ysitien lemmikin lähettyviltä löytyvä Nokkakiven puisto. Sitten on tietenkin kaikki nämä perinteiset Särkkikset ja Lintsit, joissa koitetaan myös ehtiä käymään, ei tietenkään millään aikataulutetulla kiireellä paikasta toiseen juosten, vaan kesäfiiliksellä reissataan sinne mihin mieli tekee. Mitkä on teille niitä jokakesäisiä käyntikohteita?
