Ihana Naantali ja Muumimaailma

1 heinäkuun, 2016

Juhannuksen Turun matkan pääkohteena meillä oli Muumimaailma, jonne aioimme jo viime kesänä matkustaa, mutta lopulta luovuimme ajatuksesta, kun Nooa viihtyi niin huonosti automatkoilla. Jyväskylästä Turkuun ajaa vajaa neljä tuntia, joten matka ei ole mikään kevyimmästä päästä, eikä reissuun halua lähteä ihan yhden yön takia. Nyt lapset on kuitenkin sen ikäisiä, että heidän kanssaan on jo kiva puuhastella kaikenlaista, mutta monet huvipuistot tai vastaavat ei ehkä Nooalle kuitenkaan vielä oikein anna parastaan. Muumimaailma tuntui hyvältä vaihtoehdolta, siellä lapset pääsisivät tutustumaan satujen maailmaan ilman että ikä tai pituus rajoittaisi osallistumista.

Ekana Turku-päivänä pysyttelimme hotellin uima-altaissa, mutta seuraava päivä pyhitettiin kokonaan Muumimaailmalle. Jätimme auton toiselle puolelle Naantalia ja kävelimme vanhan kaupungin läpi fiilistellen ihanaa, rentoa kesäkaupunkia. Juhannuksen aikaan Turku oli melko hiljainen, mutta Naantalissa ihmisiä oli jokaisessa ravintolassa ja kadut täynnä, ja muutenkin tunnelma oli täysin ainutlaatuinen – tuntui melkein kuin olisi ollut ulkomailla! Naantalissa saisi varmasti ajan kulumaan lastenkin kanssa lomaillessa, mutta parhaimmillaan se tuntuisi olevan aikuisten kesken, niin että olisi aikaa istua rantaravintoloissa katsellen ihmisvilinää ja syöden pitkiä lounaita. Naantaliin me palataan ihan varmasti vielä uudelleenkin, sen verran lähtemättömän vaikutuksen se teki meihin kaikkiin.

Entäs Muumimaailma sitten? Se lunasti kaikki lupauksensa ja oli juurikin niin satumaisen viihdyttävä kuin olin etukäteen kuvitellutkin. Tai itse asiassa, voin sanoa Muumimaailman olleen tunnelmaltaan jopa odotettua kivempi, sillä ihan erityistä oli se, että Muumimaailmassa lähes unohti kaiken olevan satua – mitä muutakaan voi odottaa, kun yllättäen kadulla vastaan kävelee Tiuhti ja Viuhti höpöttäen omiaan tai kun kulman taakse kääntyessäsi löydätkin Noidan istumasta mökkinsä ovella. Välillä lapset pääsivät leikkimään hiekkalaatikolla tai uittamaan veneitä pienessä ”purossa”, pysähdyimme ravintolaan syömään pasta-annokset ja maistelimme Muumimamman herkullisia munkkeja, ja taas matka jatkui labyrintin kautta Mörön luolaan ja riippusiltaa pitkin Yksinäisille vuorille. Kun kaikki aloimme jo olla väsyksissä kiertämisestä, piipahdimme viereiselle uimarannalle katselemaan kun lapset kahlasivat rantavedessä, ja lopuksi vielä haimme pienet muistot Muumimaailman kaupasta. Miten ihana päivä kaiken kaikkiaan, päivä, josta meillä puhutaan varmasti pitkään ja joka otetaan jo heti ensi kesänä uusintana.

Meitsit Turussa

26 kesäkuun, 2016

Juhannus ja meidän pieni kesäreissu on nyt takanapäin, fiilis on ihanan rentoutunut ja onnellinen. Yleensä kaikki arjesta poikkeava tuntuu kotiinpaluun jälkeen lähinnä väsyttävältä, kun viikonlopun on saanut juosta paikasta toiseen pää kolmantena jalkana ja unet on ehkä jääneet vieläkin vähäisemmäksi kuin tavallisesti. Nyt kuitenkin olo on ihmeen virkeä, ja ihan tosissaan tuntu siltä, että on saanut viettää lomaviikonlopun – melkein kuin olisi ollut ulkomailla, jossain pienessä kylässä ja yöpynyt isossa all inclusive -hotellissa. Voin vain todeta, että mä todella nautin tällaisesta juhannuksesta, tai reissusta yleensäkin, ja voisin samantien alkaa suunnitella seuraavaa vastaavanlaista kotimaan matkaa. Miksi sitä aina ajatteleekin, että matkailun tarvitsee suuntautua ulkomaille eikä osaa nähdä oman kotimaan tarjoamia mahdollisuuksia?

Matkasta erityisen kivan teki se, että meillä oli yhteinen reissu ystäväperheen kanssa, joilla on 1- ja 3-vuotiaat pojat. Minealle oli Eemelistä seuraa, ja vaikka pikkupojat ei toistensa kanssa vielä oikein osanneetkaan leikkiä, niin jollain ihmeen lailla ne pikkumiehetkin touhusivat kaikkea isompien perässä, ihan muina miehinä olivat niin mukana jutuissa, että useampaan kertaan Sapen kanssa huokailtiin sitä, kuinka lapset kasvaa liian nopeasti. On se ihan jees, että itse ollaan kasvettu sitten niiden teinivuosien, jolloin Sapen kanssa hyvinkin tiiviisti pyörittiin, mutta lasten kanssa päällimmäisenä tunteena pintaan nousee pelkkä haikeus siitä, kuinka nämä hetket on nyt tässä eikä niihin enää myöhemmin voi palata. Naantalin kaduilla käsi kädessä juoksevat kaverukset, toistensa touhuja ihmettelevät pikkupojat, yhteen ääneen nauravat lapset tai ketsupissa uitetut kananugetit – pieniä hetkiä silloin, mutta tärkeitä muistoja myöhemmin.

Yöpymispaikaksi meille tosiaan valikoitui Holiday Club Caribia, joka osoittautui paikan päällä loistavaksi valinnaksi! Naantali olisi varmasti ollut Turkua tunnelmallisempi vaihtoehto, mutta pienempien lasten kanssa arvostan sitä, että hotellilta löytyy jotain puuhaa eikä vaihtoehtoina ole pyöriä kaupungilla tai istua hotellihuoneessa. Caribia muistuttaa aika pitkälti ulkomaan lomakohteiden isoja hotelleja, joiden aitojen sisäpuolelta löytyy niin ruokapaikat kuin erilaiset aktiviteetitkin. Ravintoloita oli useampia, ja sisällä Caribiassa oli myös kylpylä ja aktiviteettipuisto Superpark, joissa molemmissa mekin ehdittiin viikonlopun aikana käydä. Kylpylässä oli kivasti huomioitu lapset ja aikuiset, ulkona oli esim savusauna ja porealtaita, sisältä löytyi lastenallas liukumäkineen ja vähän isommille hurjapäille kolmenlaista liukumäkeä. Kylyplään pääsi hipsimään suoraan hissillä omasta hotellihuoneesta kylpytakit päällä, ja mekin palasimme uintien jälkeen peseytymään huoneemme isoon kylpyammeeseen. Olin varannut tavallisen perhehuoneen neljälle hengelle, mutta sainkin yllätyksenä blogin kautta päivityksen sviittiin, joka oli täydellinen meidän jengille, kun otti huomioon että tavaraa oli mukana ehkä aavistuksen liikaa. Meillä huone oli vanhemmalla puolella, koska Pablo oli mukana ja olimme valinneet lemmikkihuoneen, mutta Sapen perheen huone oli tyylikkään modernisti sisustettu.

Pari päivää tuntui Turussa ihan liian lyhyeltä ajalta, koska en muista milloin viimeksi olisin käynyt näillä seuduilla. Sain loistavia vinkkejä teiltä tekemisten ja ruokapaikkojen suhteen, kiitos siis niistä, ja ne mitkä jäi nyt kokematta, täytyy testata ensi kerralla. Shoppailemaan ei jaksettu lähteä (tuskin mikään olisi ollut aukikaan tätä sunnuntaita lukuunottamatta), mutta käveltiin pitkin Naantalia ja käytiin Turun keskustassa syömässä. Turkuun palataan ensi kesänä uudelleen, kiitos tästä onnistuneesta juhannuksesta Sape plus muut <3

Uimaan!

14 kesäkuun, 2016

Täällä on viime päivät vietetty normirytmillä eli arki rullaa vauhdilla eteenpäin, ja tänään tajusin kuinka vähän tässä enää onkaan näitä kotipäiviä ennen kuin työt kutsuu elokuussa. Hassua sinänsä, että elän jatkuvassa kiireen tunteessa, vaikka tosiasiassahan meidän päivät on mitä rennoimpia ja välittömimpiä. Koitan pyörittää kahta erilaista arkea niin että lasten kanssa olen läsnä eikä kiirettä ole olemassa, läppäriä ei avata kuin Nooan nukkuessa ja Minean puuhatessa omia juttujaan ja päivät suunnitellaan täysin lasten ehdoilla. Harvemmin edes haaveilen kaupungille lähtemisestä, ruokakaupassa käymisestä tai mistään muustakaan sen erikoisemmasta, vaan aamuisin katsotaan, miltä kelit näyttää ja puistoillaan tai sovitaan leikkitreffejä sen mukaan. Vasta illalla kodin hiljennyttyä alkaa juoksu aikaa ja väsymystä vastaan, ja seuraavana aamuna lapset on jälleen kaikesta kiireestä ja stressistä tietämättömiä – täydellistä kotiäidin yrittäjyyttä sanoisin!

Helposti innostuvana luonteena olen lähes aina mukana, kun joku ystävistäni ehdottaa jotain kivaa tekemistä. Niinpä innostuin myös nyt, kun sain blogin kautta mahdollisuuden osallistua Minean kanssa Pikku Joutsenen järjestämään uimakouluun. Eilen starttasimme ekalla uimakerralla, ja voin jo nyt sanoa että tämä on innostuksen perusteella Minealle ehdottomasti yksi kesän hittijuttuja. Olemme viime talven aikana käyneet hävettävän vähän uimassa uimahalleissa, joten pieni alkutotuttelu vedessä touhuamiseen ja kellukkeilla uimiseen on ollut aika paikallaan näin ennen niitä helteisiä uimakelejä (sanokaa, että niitä nyt on vielä tulossa tälle kesälle!). Kirjoitan kokemuksistamme vielä tarkemmin lisää tämän viikon lopulla, uimakoulun käytyämme, mutta jos vastaava on teilläkin hakusessa, niin täältä pääset katsomaan Pikku Joutsenen kesäuimakoulujen aikataulut.

Syksyn ja kevään ajan Minea kävi kerran viikossa temppujumpassa ja kevätkaudella siihen päälle kerran viikossa enkkukerhossa. Kaksi kertaa viikossa tuntui sopivalta harrastusmäärältä vielä kotona ollessa, mutta saapa nähdä, miten ensi syksynä tehdään kun päivähoito tulee mukaan kuvioihin. Nyt kesälle otimme tämän uimakoulun, joka kestää viikon, ja muutaman kuukauden ajan Minea käy myös yleisurheilukoulussa joka on kerran viikossa. Kesällä tulee ehkä reissattua tavallista enemmän, mutta toisaalta meidän arki on ympäri vuoden ja viikon jokaisena päivänä melko samanlaista, joten kesäharrastuksetkin on kivoja, varsinkin kun Mineakin on niistä enemmän kuin innoissaan. Missä iässä teillä on aloitettu harrastamaan? Olisi myös kiinnostavaa kuulla, miten harrastukset on valittu – yhdessä kaverin kanssa, äitin ja isin suosikit vai jotain mitä lapsi itse toivoi?

previous 1 2 3 4 5 6 7 8 … 17 next