astetta coolimpi potkupyörä

Jos jotain olen bloggaamisesta oppinut niin ainakin sen, että teidän lukijoiden kommentit, kannustus ja vinkit on bloggaajalle kultaakin kalliimpia! Kyselin teiltä aiemmin mielipidettä Minean pyöräasiassa punniten potkupyörän ja kolmipyörän välillä, ja kaikki suosittelitte potkupyörän hankkimista. Iso kiitos vinkeistänne!

Meille on jo viime kesänä kertynyt pari kolmipyörää varastoon odottelemaan, ja kuvittelin, että niillä mentäisi tämäkin kesä. Muutamien harjoittelukertojen jälkeen aloin kuitenkin vähän epäröidä kolmipyörän suhteen – meno kun oli pyöräilyn sijaan sitä kunhan tässä istuskelen kyydissä, kun joku työntää. Eihän noin pieni tietenkään jaksa vielä itse polkea, joten ehdottomasti potkupyörä tulisi tarpeeseen meilläkin. Samalla kun oppii potkuttelemaan oppii huomaamatta myös tasapainon normipyörällä ajamista varten. Ainakin noin periaatteessa :).

Me käytiin testailemassa muutamaa potkupyörää marketeissa, mutta yksikään niistä ei enää miellyttänyt mun silmää sen jälkeen kun olin törmännyt tähän Early Riderin katu-uskottavaan Alley Runner -pyörään. Siisti ulkonäkö tässä pyörässä tosin tulee vain kaupanpäällisenä, sillä pyörä vetää laadultaan vertoja vähän paremmille aikuistenkin pyörille. Superkevyt täysalumiinirunko, hiilikuituinen, laakeroitu ohjaustanko, tekonahkainen satula ja sitä rataa. Melkoista pyörähifistelyä, mutta onhan se ihan sairaan hieno!!

Monena päivänä ollaan jo ehditty omalla pihalla fillaroida uudella potkupyörällä, mutta kovin tuntuu tekniikka olevan vielä hakusessa. Minea meinaa koko ajan nousta satulasta seisomaan ja kävelisi muina miehinä pyörää taluttaen – tai sitten tyttö huutelee äitiä työntämään. Tasajalkapotkuja ei olla vielä nähty yhtäkään, ja useimmiten pyöräreissut lähipuistoon päätyy siihen, että mä tai mieheni kannetaan pyörää ja Minea kävelee. Onneksi pyörän runko on tooosi kevyt, ja eiköhän se potkiminenkin ala vähitellen sujumaan..

Välillä pyöräily huvittaa, välillä ei..    Ja riittävästi kun äiti koittaa vieressä neuvoa niin se ei huvita enää tippaakaan!

Tämä meidän yksilö hommattiin asiantuntevasta pyöräilyn erikoisliikkeestä Kona Storesta, joka sijaitsee täällä Jyväskylässä Laajavuoressa. Kona Storen verkkokaupassa en potkupyöriä nähnyt, mutta tilaaminenkin varmasti onnistuu, kun ottaa rohkeasti yhteyttä. Paikan päällä tosin kannattaa käydä jo liikkeen toisen omistajan Henrin vitsienkin takia, ja muutenkin pojat tuntuu hommansa osaavan niin, että neuvoja kyllä löytyy tarvittaessa. Vähän tekisi mieli käydä testaamassa uutta menopeliä itellenikin nykyisen hytkyvän vanhuksen tilalle, ihan vaan turvallisuuden vuoksi tietty ;)!

toimintapäivä

Ilmat on olleet mitä parhaimmat, auringonpaistetta aamusta iltapäivään ja asteet reilusti plussalla! Ei paljoa huvita kotona löhöillä, vaan lähes koko ajan ollaan oltu jossain menossa – pyörällä, autolla tai kävellen. Kyllä tätä energiaa nyt on vaikka muille jakaa, kun eka on synkistellyt taas yhden pitkän pimeän syksyn.

Kaveri pyysi eilen mua ja Mineaa mukaan pienimuotoiseen lastentapahtumaan, eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä kun oltiin jo lykkimässä rattaita kohti makkaranpaistoa, poniratsastusta ja kasvomaalauksia. Parilla eurolla sai hypätä joko ponin tai hevosen selkään, ja kopotella pienen lenkin taluttajan kanssa. Mun suureksi hämmästykseksi Mineakin uskalsi ilman mitään epäröintiä hypätä ratsaille ja istui ja höpötti kyydissä koko kierroksen ajan. Uudestaankin olisi tyttö mennyt samantien, joten taidetaan suunnata joku kesäpäivä talleille poneja ihmettelemään.

Vähän haasteellisempaa hommaa oli kasvomaalauksen ajan paikoillaan istuminen, mutta lopputuloksesta tuli olosuhteisiin nähden ihan loistava! Minealla oli tarkat speksit kuvan suhteen: ”punainen kissanpää”.. Muutenkin alkaa tuo kaikkien tyttöjen lempiväri olla kaiken suhteen Minean suosikki, jos ite saa valita. Punainen ilmapallo, punainen jugurtti, punaista mehua, punaiset kengät, punainen mekko.. Mä kun luulin että kovalla yrityksellä säästytään siltä kaikki vaaleanpunaista -vaiheelta :).

Nyt ylös, ulos ja pyörälenkille! Menkäähän tekin, vai mitä teillä on viikonloppuna touhuttu?

sunnuntain riehumista

Yritän aina postailla juttuja mahdollisimman reaaliaikaisesti, mutta kuten nytkin kirjoitan tiistaina sunnuntain jutuista, niin illat ne vaan menee liian nopeasti. Välillä haaveilen paluusta äitiyslomalle, silloin kun oli oikeasti huomattavasti enemmän aikaa bloggailuun ja kuvaamiseen, käytännössä kaikki Minean uniaika. Ah sitä aikaa!

Me vietettiin sunnuntaita Liikuntapeuhulassa Lauran kanssa lasten perässä juosten. Paikalliseen liikuntahalliin on kerran kuussa rakennettu vaikka minkälaista peuhapaikkaa, kiipeilytelinettä ja riehumisnurkkausta, ja sisään pääsee parilla eurolla per nenä. Paikalla oli myös minipaloauto, poliisiauto, Hilarius Hiiri ja muutama liikuntakerhojen esittelijä. Minealle pelottavimmat oli Hilarius ja poliisiauto kyydissä istuvine poliiseineen, mutta muuten parituntinen tuntui olevan viikonlopun ykkösjuttu.

      Shoppailulakko oli hilkulla loppua, kun eteen tuli nämä Vinkeen ihanat heijastinliivit!

Viikonlopun kovimmat bileet oli lastendiscossa!

Liikuntapeuhula taidetaan järjestää kerran kuussa, ja kovin suositulta tapahtuma vaikutti, kun jono oli jo ennen ovien avautumista pitkä kuin mikä. Me tyylikkäästi etuiltiin jonossa Lauran ja poika R:n luokse, jotta päästiin perhelipulla, ja kaiken lisäksi kekkuloin ympäriinsä pitkiksissä -15 asteen pakkasessa. Olisi varmaan aiheellista hankkia ikänsä mukaisia vaatteita, tai ainakin liikkua julkisilla paikoilla ihan kunnon housuissa!?