Retkipäivä

Meidän poppoo kun kotiutui juhannuksen vietosta hyvissä ajoin jo lauantaina, ehdittiin eilen vielä tehdä kaikenlaista. Aamusta ei näyttänyt sateiselta, joten mieheni ehdotti että koukattaisi kaupan kautta ja lähdettäisi laavulle grillaamaan. Yritin netistä etsiskellä jotain kivaa luontopolkua tai vastaavaa, jonka varrelta löytyisi laavu, mutta eipä sellaista  ainakaan siihen hätään löytynyt. Sattuisko joku jyväskyläläinen tietämään hyvän paikan, ihan näin vastaisuuden varalle?

Siinä se mun mies menee, uudessa lempipaidassaan..miten olisikaan voitu ikinä pärjätä ilman tätä Netflixin mainoshupparia ;)!

Lopulta päädyttiin Halssilan hiihtomaan laavulle, ja vierestä lähti jonkinlainen luontopolkukin. Polulla nyt ei mitään perhosta, koppakuoriaista ja isoa kiveä ihmeempää ollut – tarpeeksi hurjaa Minean mielestä kuitenkin, koska puolet matkasta tyttöä sai kantaa sylissä. Kunnon eräjorma toi meidän mini muutenkin, kun polulle sojottavat havunoksat kuulema pisteli ihan kauheesti ja loikkiessaan polkua pitkin tyttö taisi kompastua vähintään jokatoiseen puunjuureen. Joka välissä muistettiin myös kysyä, koska niitä nakkeja grillataan tai voiko pillimehun jo juoda, mutta minkäs teet kun on selvästi perinyt äitinsä kärsivällisyyden.

Homma huipentui tietenkin kodalla grillaamiseen, nakkien, sämpylöiden ja keksien mutustamiseen. Mahtava ex tempore reissu, pienistä kitinöistä ja kalseasta säästä huolimatta, enkä voi muuta sanoa kuin että mulla on paras perhe! Molempien jutuille saa nauraa vähän väliä, ja mahtavaa on se, että Mineankin puhe on jo niin hyvää, että tytön kanssa voi höpöttää ihan kuin kenen tahansa aikuisenkin kanssa. Paitsi ettei aikuisten seurassa joudu sataa kertaa peräkkäin vastaamaan kysymyksiin kuten missä se kota on tai muutenkaan kuule huudahduksia kuin onko sulla köntsät housussa..tai no, kuulee sittenkin!

 

Vielä on lopuksi kysyttävä, sattuisiko joku teistä tietämään, millä ohjelmalla netissä pääsee tekemään niitä kovassa huudossa olevia kuvia, joissa ihmisen pää on korvattu eläimellä? Muhun iski kova tauluinnostus ja muutaman ”blogitaulun” hommaamisen lisäksi voisin tehdä meidän perheestä jonkun hauskan kollaasin eläimenpäillä..

Hyvää uutta viikkoa, etenkin niille jotka vielä raataa työmaalla!

Jyväskylän paras puisto(ko?)

Vielä täytyy palata viikonlopun meininkeihin sen verran, että Jyväskylän ehkä paras puisto on pakko esitellä teillekin. Taitaa olla itse asiassa jo toinen kerta, kun samainen puisto näkyy blogissa, mutta näin kesän korvilla lapsiperheiden menovinkit ei varmaan ole ollenkaan pahasta. Tiedä vaikka innostuisin jossain välissä keräämään kaikki Jyväskylän lapsiperhetärpit yhteen postaukseen..mikäli teitä sellainen kiinnostaisi?

Sen lauantaisen jännittävän merirosvokonsertin jälkeen suuntasimme Jyväskylän keskustan kupeesta löytyvään Mäki-Matin puistoon, jossa vietettiin tunti jos toinenkin. Sen lisäksi että puistossa on kaikki mahdolliset kiipeilytelineet ja muut härpäkkeet, löytyy sieltä kesäisin paljon muutakin kivaa lapsille. Keskiviikkoisin voi parilla eurolla osallistua eri ikäisten muskariryhmiin, grillipaikalla voi käydä paistamassa makkarat tai kahvilasta voi hakea jädet ja pullat ja vähän väliä järjestetään pieniä extratapahtumia, kuten lauantaina oli meneillään lasten olympialaiset.

Puiston ulkopuolelta voi bongata myyjiä kirpparikamoineen tai omine käsitöineen. Lauantaina putiikkinsa kadulle oli pystyttänyt hatunmyyjä sekä alakouluikäinen poika, jonka toiveissa oli tienata karkkirahaa myymällä vanhoja vaatteitaan.

Puiston alueelta bongattiin ”muutama” perhosentoukka roikkumassa tuomenlehdissä. Katselkaahan pihalla ympärillenne, jos näkyy valkoisia puita toukkien seittien peittäminä, ei mikään niin ihastuttava näky..

Silloin tällöin on kiva lähteä sitä omaa lähipuistoa kauemmas leikkimään uusiin maisemiin uusien kavereiden kanssa, samalla voi itekin tutustua lähialueen äiteihin jos seisoskelu puiston laidalla itekseen alkaa tympimään. Erityisesti suosittelen kaikkia jyväskyläläisiä äitejä tekemään piknikreissun Mäki-Mattiin tänä kesänä, niin ainakin me aiotaan ehdottomasti tehdä! Kuinka monelle puisto on jo ennestään tuttu? Ja kuuluuko se teiän lemppareihin?

ankkalammella

Plääh tätä säätä! Edes vesisade ei haittaa mitään, mutta kun samalla on niin kylmä, ettei ilmassa ole minkäänlaista lupausta kesäkeleistä, vaan ennemminkin kaapeista saa kaivaa talvivaatteita takaisin käyttöön. Instaa seuraaville (@minishowblogi) valittelinkin jo sitä kuinka mä ihan oikeasti oon tänään pyörinyt mun Fjällrävenin toppiksessa eikä yhtään liikaa ole ollut päällä! Talk about summer, vai mitä?!

Kesäkelejä odotellessa ollaan koitettu pitää mieli pirteänä pienillä arkisilla kivoilla jutuilla. Kuten vaikka käymällä tänään työpäivän jälkeen kaverilla leikkimässä ja herkuttelemassa hyvällä mustikkapiirakalla. Tai kokkaamalla vähän erikoisempaa, niin sanottua viikonloppuruokaa keskellä viikkoa. Yhtenä päivänä päätettiin auringon paistaessa lähteä pyöräilemään Minean kanssa, joten me pakattiin reppuun matkaevästä ja poljettiin päämäärättömästi muutama kilsa. Parasta laatuaikaa yhdessä.

Kovin pitkälle ei pyörillä päästy kunnes törmättiin melkein kotikulmilla pieneen ankkalampeen. Koko tienvarsi ja lammen ympäristö oli täynnä sorsia, nälkäisiä sellaisia, koska koko lauma pyöri meidän jaloissa heti kun tajusivat meiltä löytyvän syötävää. Minea oli yhtä aikaa utelias ja peloissaan eikä oikein tiennyt mitä olisi tehnyt. Välillä tyttö jakoi muumikeksiään sorsien keskellä, välillä koitti kiivetä mun jalkaa pitkin syliin. Mieleenpainuva reissu joka tapauksessa, sillä sorsista on puhuttu monena päivänä vielä jälkikäteenkin, ja into sorsabongailuun herää heti kun nämä kuvat kaivetaan tietsikalta esille.

Mun retkieväät oli niin köyhät, että oli ihan sama syöttää ne kokonaan sorsille. Hah, jotkut sorsat epäilevinä tuijotti mun kuivia riisikakun paloja, mutta kelpas ne lopulta kuitenkin.

Kesän piknikretkiä ajatellen meillä olis käyttöä yhdelle skiphopille! Ruokaostoksilla kyllä kuolasin minikokoisia Kånken-reppujakin, mutta hinta niissä oli aika suolainen..

  

En väitä etteikö uusi pyöräkin olisi tänä kesänä paikallaan.. Nykyinen menopeli on kieltämättä kivan retro, mutta meno on aika huteraa ja vaappuvaa varsinkin kun kyydissä istuu yksi heiluva 2-vuotias. Ja se samainen 2-vuotias tuntuu innostuvan pyöräilystä aika lailla, joten voisin ennustaa tulevalle kesälle kymmeniä pyöräreissuja. Kunhan nyt ensin tulisi se kesä!

Hyvää viikonloppua!

1 … 12 13 14 15 16 17