Pehmeä lasku arkeen

Muuton takia hommaa riittäisi täällä kotona varmaan vaikka viikoksi eteenpäin, mutta päätin ottaa vielä tämän päivän rennosti. Kuume on laskenut kokonaan, mutta keuhkot on täysin tukossa, ja kurkku kipeänä. Luulin, että ollaan menossa parempaan päin, koska pahin olo oli alkuviikosta, mutta erehdyin iltapäivällä lähtemään pikaiselle pyörähdykselle ruokamarkkinoilla – pukeutuneena melko kesäiseen säähän tietenkin. Tuuli oli niin kova, että hyvä jos mekko pysyi päällä, joten suht nopeasti päätettiin lähteä takaisin kotiin, harmi vaan että kotona olo alkoi heti mennä huonompaan suuntaan, ja nyt kurkku ja nenä on molemmat niin kipeinä, että parhaillaan koitan vältellä nukkumaanmenoa ja koko yön sängyssä pyörimistä. En tiedä, oliko se tunnin mittainen ulkona hilluminen se ainoa syy tähän, mutta fiksuna tyyppinä olisin varmaan vähintäänkin varustautunut paremmin noin niinkuin vaatteiden osalta.

hetkiaikaa IMG007

Aamupäivällä kävin myöskin nopeasti lasten kanssa Lindexillä, koska huomasin monen t-paidan jääneen Nooalle pieneksi. Tilannetta pahentaa entisestään se, että pesukone saatiin liitettyä vasta pari tuntia sitten, ja koko perheeltä alkaa olla kaikki perusvaatteet noissa pyykkivuorissa, jotka meidän kylpyhuoneessa odottaa. Jepjep, tietääpähän ainakin, mihin viikonloppunsa käyttää!

Kauppareissulla nappasin laiskuuttani ruoat meille mukaan, ja kun Nooa nukahtikin vielä toisille päiväunille, niin saimme Minean kanssa hetken istua kaikessa rauhassa parvekkeella. Nämä on suht harvinaisia hetkiä, koska viime aikoina kaikenlaista kotihommaa on ollut niin valtavat määrät, että uniajat on suorastaan hujahtaneet tehden ties mitä muuta kuin leikkien Minean kanssa. Tiedän, että pian taas arkikin normalisoituu, vaikka ehkä raksa-aika tulee vielä omalla tavallaan luomaan haasteita ajankäytön kanssa, mutta ikuista ei ole sekään. Muistan kuinka kaikki aina varoittelivat rakentamisen kuormittavuudesta, kun puhuimme projektisuunnitelmistamme, mutta tosiasiassa mä luulen, ettei se kovinkaan dramaattisesti muuta mun ja lasten arkea mihinkään suuntaan.

hetkiaikaa IMG006 hetkiaikaa IMG005

Ainut paikka tässä meidän nykyisessä kodissa, joka on suunnilleen siistinä, on parveke, ja siksi valitsin tähänkin postaukseen vain parvekekuvia – luulen, että sotkua löytyy jokaisen kotoa jo muutenkin ihan tarpeeksi, ilman että sitä haluaa joka postauksesta katsella vielä täältäkin? Parvekkeelle käytännössä vain heitettiin kaikki pihakalusteet entisestä kodista, eikä lopputulos ole lähellekään sitä, mitä olen omakotitaloomme suunnitellut, mutta näillä mennään ainakin toistaiseksi. Kieltämättä mielessä on kyllä käynyt sekin, josko meidän kannattaisi jo nyt alkaa vähitellen hankkimaan uusia huonekaluja niin ettei kaikkea tarvitse ostaa kerralla, mutta en tiedä, osaanko kuitenkaan vielä tässä vaiheessa hahmottaa tulevan kodin sisustusta niin tarkasti, että olisin valinnoistani sataprosenttisen varma. Kertokaa te, jotka olette joskus rakentaneet, hommasitteko kaiken tarpeellisen vasta uuden valmistuttua vai etukäteen luottaen omaan sisustusmakuunne? Mun ongelma ehkä on juurikin se, ettei itselläni oikeastaan ole minkäänlaista sisustusmakua.

hetkiaikaa IMG003 hetkiaikaa IMG002

Yksi kesäinen vinkki pitää vielä jakaa teillekin, nyt nimittäin saisi näitä meidänkin lasten käytetyimpiä kenkiä aika hyvällä alella! Vielä 5.6. saakka Crocsilta* saa kaikista normaalihintaisista kengistä 25% alennusta koodilla VIP25 niin netistä kuin Helsingin Keskuskadun, Vantaan Flamingon, Lempäälän Ideaparkin, Turun Hansan ja Kuopion Matkuksen liikkeistä. Jos siis on vielä kesäkenkiä hankkimatta, tai syksyn sadekeleiltä puuttuu värikkäät kumpparit, niin parin päivän ajan olisi mahdollisuus shoppailla edullisemmin Crocsilla.

*kuvan kengät saatu

Väliaikaiskodissa

Ajelin tänään viimeistä kertaa vanhan kodin pihatietä, Minea istui kyydissä ja mietti, viihtyyköhän ne uudet asukkaat meidän kodissa. Vastasin sen, mitä ensimmäisenä mieleeni tuli ja sanoin, että varmasti viihtyvät, koska koti on se paikka, jossa saa asua omien rakkaidensa kanssa, eikä sillä ole väliä vaihtuuko osoite, kun ihmiset ympärillä on samat. Niin tosiaan, vaikka nyt tuntuukin vähän haikealta, ettei lähipuisto enää ole se sama tuttu junapuisto tai ettei parin metrin päähän naapuriin voi varpaisillaan juosta leikkimään parhaan kaverin kanssa, niin tärkeintä on edelleen se, että meidän koti muutti tänään samalla kuin mekin. Ei meidän koti ole enää siellä, missä on oudot tavarat makuuhuoneissa ja vieraat astiat keittiön kaapeissa, joku muu jatkaa tästä eteenpäin sen kodin tarinaa ja me kirjoitamme omaamme samalla kun tontilla seinät nousevat suojamaan tulevaa kotiamme. Jos voisin valita, niin pikakelaisin nämä tulevat kahdeksan kuukautta siihen päivään kun jälleen pakkaamme tavaramme ja siirrämme ne sellaiseen paikkaan, josta emme hetkeen lähde – luulen, että tuleva koti on se, jossa vielä vietetään niin rippijuhlia kuin valmistujaisiakin.

uusikoti IMG002 uusikoti IMG001

On ehkä sanomattakin selvää, että mennyt viikonloppu on ollut sekä rentouttava ja ilahduttava että väsyttävä ja touhukas. Rakkaiden ystävien hääpäivän osuminen samalla viikonlopulle muuton kanssa oli ehkä se viimeisin toive, mutta kun asialle ei mitään voinut, niin oli mentävä näillä ehdoilla. Ainut vaihtoehto meille tosiaan oli käyttää muuttofirmaa apuna, joten lauantaina sillä välin, kun ajelimme kohti Heinolaa, kävi Niemen pojat kantamassa kaikki isot tavarat vanhasta osoitteesta uuteen, ja sunnuntaina pääsimme suoraan ihastelemaan lähes valmiiksi sisustettua kotia. Paitsi että tietenkin muuttolaatikoissa ja muussa pikkutavarassa riitti niissäkin eiliselle hommaa niin, että olimme Nikon kanssa nukkumassa vasta puolen yön aikoihin. Tänään lähdimme heti aamusta siivoamaan vanhan asunnon ja valmista taisi olla vasta kahdeksan aikoihin. Nyt me nukutaan jo toista yötä uudessa kodissa, mutta koti on täynnä muuttolaatikoita, ja vasta pari ollaan ehditty purkaa. Sohva ei tunnu millään istuvan nykyiseen olohuoneeseen (ei se entisessä asunnossa tuntunut näin jättimäiseltä), kaappitilaa on aivan liian vähän, kerrostalon ylin kerros on suht kuuma näillä ilmoilla ja lapset tuntuu kiljuvan innostuksissaan ihan liian paljon siihen nähden, että nyt asutaan kerrostalossa. Luulen, että tämä kaikki on vain sopeutumisvaikeutta ja viikon päästä tilanne näyttääkin jo ihan erilaiselta. Ja vielä sekin, että mun stressitason pahin nostaja on puolivalmis ja sotkuinen mikä tahansa, joten kunhan tavarat alkaa löytämään omat paikkansa niin mekin päästään kiinni arkirutiineihin.

uusikoti IMG005 uusikoti IMG004 uusikoti IMG003

Lapset ei tunnu olevan muutosta juuri lainkaan ihmeissään, vai tuleeko reaktiot vasta myöhemmin, en tiedä? Varmasti pahempaa oli se, että samaan aikaan kodin vaihtuessa Minea ja Nooa oli kaksi yötä hoidossa Nikon vanhemmilla. Joka kerta kun Minea on ollut yli yhden yön hoidossa, tyttö kiukuttelee seuraavan päivän kotona protestoiden meille ikäväänsä. Tänään illemmalla Nooa osoitti kaksilla superraivareilla reagoivansa aika samansuuntaisesti, joten nyt pidän sormia ristissä, ettei huomisesta tulisi täysin mahdoton päivä. Kyllähän sen kuitenkin ymmärtää, sillä vaikka itsellekin pienet irtiotot perusarjesta on tarkoitettu virkistämään fiiliksiä, niin sen jälkeen on vain entistä vaikeampi tarttua normirutiineihin kiinni ja kaikki takkuaa hetken aikaa. Monesti mietinkin, että ehdottomasti helpoimmalla pääsisi kun kaikki vain elettäisi tavallista arkea ihan jokainen päivä, mutta silloin jäisi nämä erikoisemmat elämykset kokematta, eikä pääsisi sanomaan että oli se sen arvoista. Jos mietin mennyttä viikonloppua, niin ensinnäkin muutto olisi ollut mahdoton hoitaa lasten kanssa ja häät, noh ne nyt vaan yksinkertaisesti oli mahtavat! Niin mahtavat, että väsymys painaa vieläkin. Hyvää yötä, ehtii sitä huomennakin!

Meillä on koti!

Niin ne vaan alkaa asiat järjestymään parhain päin meidänkin perheessä eikä stressaamista asunnosta tarvinnut lopulta edes aloittaa. Olin koko ajan ihan varma, että meille sopiva asunto ilmestyisi vielä jostakin, ja niinhän siinä nyt kävi, että vihdoin voimme sanoa tietävämme tulevan osoitteemme. Saimme nimittäin kuulla, että ensi viikolla on edessä muutto asumisoikeusasuntoon, johon olimme varasijalla kolme ja johon luulin olevan turha haaveilla pääsevänsä. Asunto ei ole mikään tilaihme, 70 neliön kolmio superpienillä makuuhuoneilla, mutta tilavalla parvekkeella, saunalla ja siistillä kylpyhuoneella. Kaikki asunnot, joita aiemmin kävimme katsomassa olivat jollain tavalla liian huonoja. Joko sijainti oli väärä tai kunto niin räjähtänyt, ettei muutto tuntunut ollenkaan houkuttelevalta ajatukselta. Tämä tuleva asunto on erittäin siisti pinnoiltaan, vain pari vuotta vanha ja vaikkei yleisilme olekaan ihan omaan makuuni, niin tulemme ihan varmasti viihtymään tulevassa kämpässämme.

uuteen IMG008 uuteen IMG006

Ehkäpä kaikkein parasta tässä asunnossa on sijainti. Muutamme vain parin kilometrin päähän tästä nykyisestämme, jolloin tuleva hoitopaikkakaan ei ole kaukana ja vanhat tutut kaverit pysyvät vielä lähellä seuraavat reilu puoli vuotta. Koti on järven lähesiyydessä niin kuin tämä meidän rivarikin, ja vierestä lähtee mitä parhain lenkkimaasto. Ja sitähän muuten tulevaisuudessa tuleekin kulutettua, koska olen elokussa lähdössä Helsinkiin juoksemaan yhden yhteistyöjutun merkeissä. Jaiks, en ole vielä satavarma matkasta, mutta olisihan se aika mahtavaa juosta puolimaraton, kun takana on lähinnä vain kympin lenkkejä.

uuteen IMG005

Minean vaatteet: pipo: NopsuPopsu* // takki: POMPdeLUX Idabel takki* //paita: POMPdeLUX Cadmus pusero* // housut: H&M // kengät: Adidasuuteen IMG004 uuteen IMG003 uuteen IMG002

Näissä maisemissa meitä sitten näkee ensi viikosta eteenpäin! Minea halusi jo samantien käydä testaamassa lähileikkipaikan, kun tänään käytiin katsomassa asuntoa. Tällä viikolla olisi tarkoitus saada suurin osa tavaroista pakattua ja osa vietyä Nikon työpaikalle odottelemaan, sillä kaikki laatikot ei mitenkään mahdu tänne meidän nurkkiin pyörimään normaalielämän keskelle. Pienen haasteen tulevaan muuttoon asettaa se, että muuttopäivää seuraavana päivänä meillä on ystävien häät Heinolassa, ja olemme koko porukka siellä hotellissa yötä. Niinpä Niko keksi, että meidän kannattaa ehdottomasti palkata lauantaille muuttajat hommiin siksi aikaa, kun itse olemme häähumussa, ja sunnuntaina kun palaamme, on kaikki tavarat jo valmiina odottamassa uudessa kodissa. Siitä sitten laitetaan vain pakolliset paikoilleen, ja seuraavalla viikolla urakoidaan asunto asumiskuntoon. Tähän nykyiseen kotiin pitää vielä tehdä kosteusmittaus ennen uusia asukkaita, ja se vaatii kolmen päivän käyttämättömyyden kosteissa tiloissa. Pari muuttuvaa tekijää on siis vielä ratkaistavana, mutta kuten aina sanon, kaikki varmasti järjestyy!

uuteen IMG007

uuteen IMG001

Meillä oli tänään muutenkin aika touhukas päivä ja huomenna lähdetään heti aamusta perhekahvilan porukan kanssa retkeilemään. Ilmat on taas viilenneet yllättävänkin paljon, ja takkikelit on tulleet takaisin. Varmasti yksi Minean kauneimmista takeista koskaan on tämä POMPdeLUXin Idabel takki rosen värisenä. Takki on sopivan ohut käytettäväksi melkein läpi kesän viileämpinä iltoina, ja muuten ajattelin yhdistää sen muhkeampaan neuleeseen ja söpöihin huivi-pipo-setteihin. Pinnassa on kiva painokuviointi, ja kuten melkein kaikki meidän POMPit, menee tämäkin vaate käytössä useamman kauden. Minea on noin 110cm pitkä ja takki on hieman reilu koossa 116cm, mutta hihoja kerran kääntämällä se ei mielestäni näytä yhtään liian isolta. Tämän takin ajattelin pakata ensi viikon häihinkin mukaan, koska se menee kivan monikäyttöisesti niin arkisemmassa menossa kuin juhlissakin. Huomenna suosittelen kurkkimaan Minishown instagramia (@minishowblogi), sillä sinne on tulossa käsittämättömän huikea POMPdeLUXin arvonta!!

*saatu blogin kautta

1 2 3 4 5 6 7 19