Juhannuksen Turun matkan pääkohteena meillä oli Muumimaailma, jonne aioimme jo viime kesänä matkustaa, mutta lopulta luovuimme ajatuksesta, kun Nooa viihtyi niin huonosti automatkoilla. Jyväskylästä Turkuun ajaa vajaa neljä tuntia, joten matka ei ole mikään kevyimmästä päästä, eikä reissuun halua lähteä ihan yhden yön takia. Nyt lapset on kuitenkin sen ikäisiä, että heidän kanssaan on jo kiva puuhastella kaikenlaista, mutta monet huvipuistot tai vastaavat ei ehkä Nooalle kuitenkaan vielä oikein anna parastaan. Muumimaailma tuntui hyvältä vaihtoehdolta, siellä lapset pääsisivät tutustumaan satujen maailmaan ilman että ikä tai pituus rajoittaisi osallistumista.
Ekana Turku-päivänä pysyttelimme hotellin uima-altaissa, mutta seuraava päivä pyhitettiin kokonaan Muumimaailmalle. Jätimme auton toiselle puolelle Naantalia ja kävelimme vanhan kaupungin läpi fiilistellen ihanaa, rentoa kesäkaupunkia. Juhannuksen aikaan Turku oli melko hiljainen, mutta Naantalissa ihmisiä oli jokaisessa ravintolassa ja kadut täynnä, ja muutenkin tunnelma oli täysin ainutlaatuinen – tuntui melkein kuin olisi ollut ulkomailla! Naantalissa saisi varmasti ajan kulumaan lastenkin kanssa lomaillessa, mutta parhaimmillaan se tuntuisi olevan aikuisten kesken, niin että olisi aikaa istua rantaravintoloissa katsellen ihmisvilinää ja syöden pitkiä lounaita. Naantaliin me palataan ihan varmasti vielä uudelleenkin, sen verran lähtemättömän vaikutuksen se teki meihin kaikkiin.
Entäs Muumimaailma sitten? Se lunasti kaikki lupauksensa ja oli juurikin niin satumaisen viihdyttävä kuin olin etukäteen kuvitellutkin. Tai itse asiassa, voin sanoa Muumimaailman olleen tunnelmaltaan jopa odotettua kivempi, sillä ihan erityistä oli se, että Muumimaailmassa lähes unohti kaiken olevan satua – mitä muutakaan voi odottaa, kun yllättäen kadulla vastaan kävelee Tiuhti ja Viuhti höpöttäen omiaan tai kun kulman taakse kääntyessäsi löydätkin Noidan istumasta mökkinsä ovella. Välillä lapset pääsivät leikkimään hiekkalaatikolla tai uittamaan veneitä pienessä ”purossa”, pysähdyimme ravintolaan syömään pasta-annokset ja maistelimme Muumimamman herkullisia munkkeja, ja taas matka jatkui labyrintin kautta Mörön luolaan ja riippusiltaa pitkin Yksinäisille vuorille. Kun kaikki aloimme jo olla väsyksissä kiertämisestä, piipahdimme viereiselle uimarannalle katselemaan kun lapset kahlasivat rantavedessä, ja lopuksi vielä haimme pienet muistot Muumimaailman kaupasta. Miten ihana päivä kaiken kaikkiaan, päivä, josta meillä puhutaan varmasti pitkään ja joka otetaan jo heti ensi kesänä uusintana.