PARIT UUDET NIKET

Niin kuin eilen jo kerroinkin, löysin itseni jostain ihmeen syystä eilisaamuna seisomasta paikallisen Budget sportin ovelta juuri ovien avautumisen aikaan. Alkuviikosta postiin kolahti mainoslehtinen, jossa ilmoitettiin edullisista Niken lenkkareista – vain 39€ kivoista kengistä, jotka menisi hyvin niin salilla kuin kaupungillakin, vastustamaton tarjous meikäläiselle. Ajattelin, ettei tässä kuitenkaan ole kyse msitään stokkan hulluista päivistä, joten ihan hyvin voisin lähteä lasten kanssa katsastamaan kengät ja samalla napata yhden parin naapurillekin. Nooa kauppakärryihin, Minea viereen kävelemään ja Budget sportin jonon jatkeeksi. Napataan pino kenkiä ja jatketaan pikaisen kauppakäynnin kautta takaisin kotiin, kuinka vaikeaa se nyt voisi olla?

Pari muutakin oli meidän lisäksi päättänyt lähteä heti kympiltä tavoittelemaan niitä samoja nikejä, ja suunnitelmallisesta kokojen ja värien etsimisestä ja valikoimisesta oli paikan päällä turha haaveilla. Vihdoin kun pääsin kärryjeni kanssa edes näköetäisyydelle kenkäpinosta, yli puolet kengistä oli jo mennyt ja aloin paniikissa kahmia kenkiä kärryyni. Alkukantainen selviytymisviettini heräsi, ajattelin että kengät on pakko saada hinnalla millä hyvänsä ja olin melkein valmis rynnimään kyynärpäitä käyttäen päästäkseni kenkien luokse. (Jotkut oli jopa delegoineet kenkien haun miehilleen, kuinka älyttömän fiksua hörppiä itse kotona kahvia ja odotella rennon tyynesti että kenkäboksi tipahtaa syliin!) Pinosin neljä paria kenkiä itselleni ja voitonriemuisena sovittamaan lähtiessäni mietin, että taidan kuitenkin olla ensimmäistä ja viimeistä kertaa samanlaisessa ihmistungoksessa. Lapset kiukkusi kyllästyneinä vieressä, ihmiset odotteli josko joku palauttaisikin sovittamansa lenkkarit ja kassalle päin vilkaistessani huomasin, että tiedossa oli vielä jonottamista lähtiessäkin. Ei riittänyt se, että ensin olit silmät kiiluen juoksennellut ympäri kauppaa, tiuskinut kiireessä ja hermostuksissa lapsille täysin olemattomasta ja siinä samalla ehkä jopa aavistuksen nolannut itsesi, vielä oli selvittävä kaupasta ulos ilman että paineet nousisi niin kovaksi, että lopulta viskaat kaikki kenkäparit raivopäissäsi takaisin pinoon ja marssit suoraa päätä autole. Että miten meni noin niinkuin omasta mielestä vai?

niket IMG001

takki: Michael Kors // laukku: H&M // mekko: Mango // kengät: NE Niketniket IMG002 niket IMG003 niket IMG004

Nythän voi ihan vaan itseltään kysyä, että mitenhän olisi hermo kestänyt Lapsimessuilla, kun kuulemani mukaan Gugguun osasto on ollut kaksi päivää aivan tukossa?! Ja niitä pirun lippiksiähän olisi ollut pakko saada! Mietin myös sitä, että miten nykyään niin monesta jutusta ollaan valmiita kirjaimellisesti taistelemaan (niin livenä kuin netissäkin), koska se on pakko saada. En muista, että kymmenen vuotta sitten ihmiset olisi jonottaneet yhtään mitään muuta kuin ilmaista makkaraa lähimarketin pihassa vai onko se vain oma ostokäyttäytymiseni mikä on muuttunut?

Tästä päivän asusta ei tällä kertaa ole mitään mainitsemisen arvoista sanottavaa, koska kokonaisuus tökkii, ja takkikin on itse asiassa käytetyin puistotakkini eikä mitään päivän asu -matskua. Lähdettiin Minean kanssa katsomaan naapurin tytön voimisteluesitystä enkä saanut muutakaan vedettyä päälleni, mutta lupaan että laitan kevään mittaan vähän inspiroivampiakin asuja teille nähtäväksi. Kunhan ensin keksin edes yhden sellaisen asun vaatekaapistani.

TREFFIT KAUPUNGILLA

Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti just tälläkin hetkellä olla kaveriporukalla juhlimassa huomisia synttäreitä, mutta h-hetken lähestyessä tulikin enemmän ja enemmän sellainen fiilis, etten kuitenkaan jaksa. Se seuraava aamu ja päivä, vielä maanantainakin jatkuva väsymys ja kaikki järjestelyt illan toteuttamiseksi..ääh, ihan liian monta tekijää tälle muutenkin juhlientäyteiselle kuukaudelle.

Ihan extempore keksimme sitten naapurin kanssa, että voisihan sitä edes syömässä käydä, ja niin pitikin tehdä. Aina siihen asti kunnes eilen olo alkoi tuntua koko ajan nuhaisemmalta, ja tänään on koko perhe ollut jollain tasolla puolikuntoisena. Suunnitelma vaihtui taas lennosta, ja ajelimme ensin Kodin1 käyttämään pari alekuponkia ja siitä vielä kaupungille istumaan kaikessa rauhassa myöhäisen lounaan parissa. Kumpikaan ei jaksanut lähteä vaatekauppoja kiertelemään, mutta matkalla mukaan tarttui yksi ”turvapaita” lisää eli paita, jonka tietää vetävänsä päälle silloin kun kaapista ei löydy y-h-t-ä-ä-n mitään päälle laitettavaa. Farkkupaitakokoelma siis kasvoi vielä kolmannella, aavistuksen eri sävyisellä yksilöllä.

kaupunkiasu IMG009 kaupunkiasu IMG008 kaupunkiasu IMG007 kaupunkiasu IMG006 kaupunkiasu IMG005 kaupunkiasu IMG004 kaupunkiasu IMG003

takki ja huivi: Zara // laukku ja neule: Mango // housut ja kengät: H&Mkaupunkiasu IMG001

Kerrankin kun pääsin liikkeelle kokonaan ilman lapsia, eikä mihinkään ollut kiire, niin samalla kuvattiin parit päivän asu -kuvatkin. Mietin kyllä taas jälkikäteen, onko tässä(kään) asussa mitään sen ihmeempää kuin farkut ja paita, mutta hyvät farkut ja paita onkin, joten ehkä ne on muutaman kuvan ansainneet. Tässä vaiheessa elämää, kun menossa on hektinen pienlapsiarki, oma tyyli on se vihoviimeisin asia, jota uloslähdön hetkellä ehtii miettiä. Mä kyllä vahvasti uskon, että tästä vaatteet niskaan ja menoksi -vaiheesta taas vähitellen noustaan sitä mukaa kun Nooalla kuukaudet karttuu. Ihan samalla tavalla se meni Mineankin raskauden jälkeen, ja heti kun olit vasta tottunut isoon mahaan, pitikin jo palata takaisin etsimään sitä omaa perustyyliään. En toisaalta edes tiedä, onko mulla sellaista, sillä innostun monista uusista muotijutuista, mutten ihan aina osaa ajatella, sopiiko ne just mun tyyliin. Kysymys ennemminkin on, mikä se mun oma tyylini oikeastaan on? Ehkä sen vielä löytää sitten joskus kun on enemmän aikaa ja kiinnostusta panostaa itseensä, tällä hetkellä kun suurin osa vaatehankinnoista meidän taloudessa pyörii lasten ympärillä.

Silloin kun lapset ei ole mukana, suuntaan lounaalle useimmiten joko De Cafehen tai Miriamsiin. Valitsen aina kana-vuohenjuustosalaatin ja niin tein tänäänkin, kun käytiin herkuttelemassa De Cafessa. Jälkkärinä puolitettiin Pätkis-kakkupala, jota ajattelin huomenna testata leipoa itsekin, ellei olo tästä tukkoisesta nuhasta pahene vielä entisestään. Huomasin, että De Cafessa olisi huomenna ollut taas brunssia tarjolla (on aika monta kertaa jo pitänyt mennä jonain brunssisunnuntaina syömään tuo kehuttu kattaus), mutta säästelen senkin kokemuksen ennemmin siihen kun taas ollaan terveenä. Ei tätä vanhenemistakaan enää tässä iässä oikein halua juhlia sen isommin.. Silmänaluset turvottaa, ryppyjä on, väsymys painaa pahemmin kuin koskaan, hiukset ohenee ja kiloja kertyy helpommin kuin koskaan. Niin että mikä se juhlimisen aihe sitten on?! Ikäkriisiä en allekirjoita, mutta hitto vie olisihan se ihan kivaa elää tätä nykyistä elämää edes muutaman vuoden nuorempana!

PERUS

basics IMG004 basics IMG003 basics IMG002

takki: Michael Kors // farkkupaita: Vila // farkut: BikBok // kengät: H&M // laukku: Mangobasics IMG001

Ensin ajattelin, etten todellakaan voisi julkaista mitään näin mielikuvituksetonta asua blogissa, varsinkaan kun omat poseerausilmeet ei ole lähellekään onnistuneet, mutta sitten tajusin että tätähän se mun tyyli tiivistetysti on – tavallisen rentoja perusvaatteita. Useimmiten arkena puen juurikin farkkupaidan tai toisen lempparini, neuletakin, ja viime aikoina olen totaalisesti jumahtanut näihin ruskeisiin nilkkureihin. Niissä on juuri sopivasti korkoa niin että ne on kivan siistit, muttei väsytä jalkoja pidemmilläkään kävelyreissuilla. Ja mikä parasta, kengät oli aikoinaan ehkä kahden minuutin mittaisen shoppailun tulos.

Tänäänkin liikuin lähes samanlaisessa asussa, kun hoidin huomisen synttäriasioita. Kävin hakemassa koristeita ja ruokakamoja, ja mietin itekseni onko tämän mittakaavan synttärit jo vähän liikaa? Että ensin tilaan rekvisiittaa nettikaupasta ja sitten vielä kiertelen pitkin kaupunkia ostamassa neljä kassillista koristeita lisää. Loppuilta menikin sitten leipoessa ja askarrellessa (kiitos avusta naapuriin!), ja huomenna hommat vielä jatkuu koko aamupäivän. Voin myöntää, että ehkä tämä meni vähän överiksi, mutta kaikki johtuu ihan vain siitä että usein kun innostun jostain, innostun täysillä. En laittaisi aikaani ja energiaani mihinkään mikä tuntuu pakkopullalta, ja kivoihin asioihin taas panostan mielelläni.

Pienten lasten kanssa ajan rajallisuuden huomaa siinä, että on keskityttävä vain yhteen projektiin kerrallaan. Kyllä me äidit osataan arjessa arjessa se multitaskaaminen, mutta isommat kokonaisuudet vaatii niin paljon organisointia, että meilläkin on nyt jäänyt hetkeksi taloprojekti kokonaan taka-alalle. Tällä viikolla oli tarkoitus laittaa nykyinen asunto muyntiin, viimeistellä julkisivua ja täydentää rakennuslupahakemus, mutta arvatkaahan, monta näistä asoista saatiin tehtyä? Tasan nolla, koska sen lisäksi että synttärit on vieneet aikaa on meillä ollut yli viikon tietokoneen laturi rikki, joten haaveet lupien täyttämisestä on todellakin vain jääneet haaveiksi. Tässä kohtaa voi vain miettiä, että kannattiko samalle kuulle jättää asunnon myynti, kahdet synttärit ja kaikki muu suunnittelutyö? Ei todellakaan, mutta jos kaiken on aina tehnyt viime tipassa, niin mihin se nytkään muuttuisi!

1 4 5 6 7 8 9 10 39