Pää sekaisin pandoista

25 toukokuun, 2016

Kun kaikki muutkin haluaa, niin tottakai munkin on saatava! Olen koittanut miettiä, mikä se on se juttu, joka saa meidät sekoamaan jostakin tavarasta tai vaatteesta niin paljon, että siitä tulee pakko saada. On ihan pakko saada sitä ja pakko saada tätä, aina (jos juuri koskaan) uuden ostamiselle ei ole järkevää perustelua, mutta itselleen voi helposti perustella sen, miksi meidän kannatti ennemmin sijoittaa rahat audiin kuin skodaan, tai kun köyhän ei kannata ostaa halpaa, niin tottakai haen Vepsäläiseltä Artekia mieluumin kuin Ikeasta Hemnesiä. Ja nimenomaan kannattaa – tai todellisuudessa ehkä ei, mutta nykyään niin monilta löytyy koti täynnä brändejä, joihin kymmenen vuotta sitten vain rikkailla oli varaa. Enää materia ei kerro juuri mitään ihmisen todellisesta varallisuudesta, vaan materian hamstraamisesta ja kaikenlaisesta hifistelystä on tullut harrastus, johon hurahtaa niin miehet kuin naisetkin.

Kuulun itsekin niihin, jotka tuhlaa aika ajoin rahaa joskus järjettömältäkin tuntuviin asioihin, ja silloin kun ihan oikea tarve herää, haluan yleensä viimeisintä muotia tai uusinta tekniikkaa. Ajattelen, etten halua ostaa jo valmiiksi vanhentunutta, kun tiedän esimerkiksi tekniikan etenevän huimaa vauhtia eteenpäin, ja mitä tulee nyt vaikka kodinkoneisiin niin yhtäkkiä huomaan, kuinka elintärkeältä itsensä viilentävä astianpesukone tai automaattisulatuksella toimiva pakastin alkaakaan tuntua, vaikka aikaisemmin olen hyvin pärjännyt ilmankin. Ilmiö on kuin vyöryvä lumipallo, joka alkaa muutamasta ostoksesta, leviää kaveripiirissä, kasvaa valtakunnalliseksi villitykseksi ja kohta huomaat, kuinka onkin pakko saada vähän kaikenlaista. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että tavaraa on haalittu nurkkiin useamman vuoden ajan ja jatkuvasti kasvavalla innokkuudella, joten on aika vastareaktioille eli niille, jotka vastustavat liiallista kuluttamista kaikissa muodoissaan.

Monella mittapuulla kuluttaminen onkin täysin turhaa, mutta itseäni ehkä eniten huvittaa se, miten erilaisia kulutustottumuksia arvotetaan yhteiskunnassamme. On ok matkustaa lentokoneella hankkimaan elämyksiä maapallon toiselle puolelle tai panostaa kuukauden palkka laadukkaaseen stereojärjestelmään, kukaan ei myöskään kyseenalaista rahankäyttöäsi, jos kerrot harrastavasi ruoanlaittoa ja satsaavasi erikoisempiin raaka-aineisiin, mutta lastenvaatteet on yleisen arvostelun alaista, ellei jopa naisille tyypillinen, pinnallinen harrastus, jota ei luokitella samantasoiseksi itsensä toteuttamiseksi kuin vaikkapa elokuvissa käyminen tai hyvän viinin nauttiminen. Meikit, lastenvaatteet, bikinifitness – jos jokin on tyypillistä vain naisille, on se turhaa hömppää.

”Mä oon ilonen, että oon netistä löytänyt ryhmän, jossa äitit jakaa saman intohimon näihin lastenvaatteisiin!”

”Suomalaiset ei tykkää kehuista, lastakaan ei saa sanoa kauniiksi tai se ylpistyy. Ajatellaan, että merkkivaatteissa lapsi oppii leuhkaksi, mut en mä sille lapselle mitään merkkiä hehkuta. Ihan normaalituloisia mekin ollaan, mut säästän sitte jostain muusta (en tupakoi tai käytä alkoholia).”

”Kaikessa, missä vain pystyn katson ensin tuotteen ekologisuutta ja eettisyyttä, sitten vasta tulee hinta. Kyllä meidän ruokakassikin varmaan maksaa normaalia enemmän, mutta valitsen luomua, koska se on tärkeä valintakriteeri meille.”

”Miksi on hyväksyttävämpää ostaa cittarista? Ostat kympin rätin, joka on käytön jälkeen roskissa, materiaali voi olla epämukavaa ja vaate on niin sukupuolikuositettu, ettei sitä voi kierrättää sisaruksilla.”

”Miks lapsilla pitäisi olla huonompaa? Meillä lapset saa parasta ja ite pärjätään vähän vähemmälläkin.”

Miksi ihmeessä kukaan sitten haluaisi panostaa lastenvaatteisiin? Eikö nykyäideillä ole parempia kohteita, joihin rahansa käyttää tai onko lattemammojen arki sisällötöntä hömppää, jossa syvempiä haavoja paikataan pakonomaisella ostamisella? Jos lastenvaateharrastajien vastauksiin on uskomista, niin vaatteista vain on tullut niin arkipäiväisiä arvovalintoja, että niillä – ihan niin kuin silläkin maksaako ruokakaupassa pientä extraa saadakseen riiston sijasta luomua ja reilua kauppaa – halutaan sekä vaikuttaa että osoittaa kuuluvansa tiettyyn pienemmän piirin porukkaan. Kun kahdet bugikset rullaavat toisiaan vastaan pikkukaupungin kaduilla, äidit voi hymyillä toisilleen tietäen, että ovat jollain tapaa samalla aaltopituudella, ehkä hiekkalaatikolla jopa saada sen tarvittavan rohkeuden lähestyä toista tutulla keskustelunaiheella. Se voi hyvin olla kantoliinassa toimivaksi todettu trikookangas tai Bobon harvinaisempi kuosi joka yhdistää, arkipäiväisten valintojemme perusteella ei kuitenkaan ketään ole syytä nostaa jalustalle tai katsoa alaspäin.

”Onhan se vähän hullua tuhlata näin paljon rahaa näihin, ja vaikka tää on kivaa ja vähän kuin harrastus, niin on tää myös jonkinlainen riippuvuus. Mutta mieluumin tämä kuin joku pahempi.”

”Tarkkaa rahamäärää en osaa tähän sanoa mut veikkaan 500€/kk. Mut ei kerrota sitä kellekään!”

”Vaatteet on nykyään mulle tosi tärkeitä, koska haluun että lapset näyttää hyvältä. Ostan mä myös hm, lindex ym jos vaan silmää miellyttää, mutta niissä jälleenmyyntiarvo on aika huono.”

”Facebook-ryhmissä jos näkee jonkun päällä jotain kivaa, niin sitä rupee myös itsekin haluamaan x2.”

”Jos mun kaveri pukee lapsensa mihin sattuu, niin ei se mua kiinnosta ollenkaan. Silti tuntuu, että muilla on aina sanottavaa mun vaatevalinnoista, koska laitan niihin enemmän rahaa. Se taitaa olla ongelma vaan muille, ei mulle itelle.”

Myös meiltä löytyy lapsilta vaatteita, jotka eivät ole olleet välttämättömyys, vaan ne on hankittu ihan yksinkertaisesti siksi, että kuosi on miellyttänyt silmääni. En maksa vaatteista tai mistään muustakaan tavarasta ylihintaa, ostan suurimman osan uusista vaatteistamme hyödyntäen alekoodeja ja pidän vaatemäärän suht vakiona laittamalla jatkuvasti vanhoja vaatteita kiertoon. Koska ostan laadukkaita lastenvaatteita, olen myös voinut säästää monet Minean vanhat vaatteet odottamaan Nooan kasvamista, ja lisäplussana useat hieman hintavammat merkit on myös ekologisempia ja vastuullisempia. Valitettavasti ketjuliikkeistä harvemmin saa muuta kuin halvan tuotannon tavaraa, ja kotimaisesta, ekologisesta tai luomusta joutuu maksamaan extraa, laatu ja pienyrittäjyys kun maksaa.

Parasta kaikessa taitaa olla se, että meillä on mistä valita ja jokainen voi itse päättää, missä arjen valinnoissa tukee mitäkin arvoja. Raja on useinkin melko häilyvä, ja vaikka itsekin haluan ostaa kotimaista tai laadukasta pelkän halvan sijaan, niin samalla tulee myös ostettua jotain vain ulkonäön tai brändin vuoksi, tai halpisketjussa asioidessani unohdan, millaisen tuotantoprosessin vaatteet ovat läpikäyneet. En kiellä etteikö meidänkin pihassa olisi uutta mersua, jos siihen olisi varaa (mitään en tiedä merkin ”paremmuudesta”, mutta onnistunut brändäys mersulla ainakin on), ja tuskin silloin kukaan tulisi viereen kommentoimaan, kuinka pinnallista elämäni on siksi että hankin uuden, kalliin auton, joten eikö vaatteille voisi antaa harrastuksena saman arvon kuin mille muulle tahansa tavaralle tai elämykselle? Ehkä me silloin jopa huomattaisi, kuinka yksittäisestä vaatteesta voi tulla merkittävämpi kuin kertakäyttöinen kaatopaikkatavara, jolla ei lyhyen käyttöikänsä jälkeen ole enää mitään arvoa.

*Lainausmerkeissä lukevat sitaatit on kerätty Facebookin vaateryhmäläisten haastatteluista.

Meidän ihanat NOSHit + arvonnan voittajat

3 toukokuun, 2016

Mä huomaan koko ajan tykkääväni vaan enemmän ja enemmän NOSHista, eikä ihme kun katsoo näitäkin!

NOSHilta löytyy paljon raitaa, ja raitahan sopii ihan jokaiselle ja on yhdisteltävissä lähes mihin tahansa! Mun uusimmat ihastukset vaaterintamalla on kaikenlaiset arkiset mekot, jotka kuitenkin on helposti tuunattavissa vähän parempaankin menoon, ja vaikka muutama sellainen on jo tullut tässä hommattua kevään aikana, mahtuu niitä vaatekaappiin vielä pari lisää. Olen huomannut, että yhä useammin niinä vaatekriisipäivinä vedän päälleni juurikin tällaisen ”turvamekon”, ja tästä NOSHin Ninni raitatunikasta tuli samantien yksi lemppari. Tunika on aavistuksen muotoonommeltu ja istuu siksi huomattavasti kivemmin kuin aiemmat raitamekot, joita olen joskus aikoja sitten ostanut. Vartaloni on malliltaan suht tasapaksu eikä sille sovi liian laatikkomainen mekko – se lähinnä vain korostaa muodottomuutta entisestään. Mitäs sanotte tästä?

Lapsille tilasin viime kutsuilta molemmille yhdet vaatteet, Nooalle tiipii t-paidan ja Minealle miniraita taskutunikan (joka muuten vietiin suorastaan käsistä julkaisun aikoihin!). Minean lippapipo on ostettu jo aiemmasta mallistosta, mutta Nooan nuoli-lippapipo tuli hommattua omilta ekoilta kutsuiltani helmikuussa. Oikeastihan Nooan pipo on harmaa nuolikuvioinen, mutta leikkasin laput pois nurjalta puolelta, ja nyt pipoa voi käyttää molemmin päin! Minealla pipo on jo pitkään ollut yksi lemppareista, ja se valikoituu päähän yllättävän useinkin, kun tyttö saa itse päättää vaatteensa. Sama juttu meillä on nyt ollut tämän miniraita taskutunikan kanssa, ja ongelmaksi on muodostunut se, milloin tunikaa ehtisi pestä. Viime aikoina mä ja Minea ollaan käyty useampikin vaatetaistelu, joten olen ehdottomasti enemmän kuin iloinen siitä, että tytön kaapista löytyy näitäkin vaatteita, jotka on superhelppo yhdistellä monenlaiseen ja vaatteesta tykkää molemmat.

Nooan tiipii t-paita kuuluu vasta vähän aikaa sitten julkaistuihin lasten uutuuksiin, enkä voinut mitenkään jättää sitä tilaamatta, kun Mineallakin on tiipii t-paita värissä vanilja-koralli. Nooan paidassa on kivana yksityiskohtana musta-valkoraidalliset hihat, joten se mätsää sopivasti Minean miniraitatunikan kanssa. Kaveritkin välillä naureskelee mun mätsäysinnokkuudelle, mutta se tuntuu olevan tärkeä juttu Mineallekin, että voi jakaa asioita pikkuveljen kanssa. Yleensä Minea kysyy esim ulos lähdettäessä, minkä pipon tai takin Nooa pukee tai jos Nooa saa kotona juoksennella ilman sukkia, niin varmasti lähtee sukat Minealtakin. Niin kauan kuin Minea on mukana samisteluissa, mä ostan lastenvaatteet lähes pelkästään merkeiltä, joilta löytyy samoja kuoseja tytöille ja pojille, esimerkiksi juurikin NOSHilta.

Keksin vasta myöhäisheränneenä viime viikolla, että itse asiassa tarvitsisin uudet siistimmät kotihousut ja muistin, että NOSHilta löytyy tosi kivat chino housut. Huomasin kuitenkin, että ne oli tietenkin jo kauan sitten loppuunmyyty niin navyna kuin oliivinakin, mutta laitoin kuitenkin edustaja Reetalle viestiä, että katselee, jos niitä palautuukin saldoille. Super-Reetta laittoi jo seuraavana päivänä viestiä, että housut on nyt tulossa mulle, joten voin huokaista helpotuksesta kun naapurusto ja lähikaupat on pelastettu näkemästä mun nykyisiä reikäisiä kotikollareita enää jatkossa – ja miettikää, mikä edustaja mulla on, kun viitsii äitiyslomallaan huolehtia toisen housutarpeista, haha!

Muistatte varmaan vielä, että sain tässä postauksessa NOSHilta lahjakortteja arvottavaksi, ja nyt olisi aika kertoa, ketkä kolme teistä pääsee shoppailemaan omia suosikkejaan NOSHin valikoimasta. Onni suosi tällä kertaa nimimerkkejä Tarja (”Juhlamekko petroolina, tai tomaattina. 🙂”), Suvi (”Lastenmallistosta Rock Star housut toffeen värisenä olisivat pojalle kivat.”) ja Miisa (”Juhlamekko taskuilla, väriltään petrooli”) – onnittelut kaikille kolmelle, lahjakortit kilahtaa huomenna sähköpostiinne!

KEVÄÄN PARAS SHOPPAILUKOKEMUS – MYÖS KOLMELLE TEISTÄ!

25 huhtikuun, 2016

Kaupallinen yhteistyö NOSHin kanssa

Mietin jälleen tässä yhtenä päivänä omaa vaatekaappiani katsellessa, että on se ihme ettei omista vaatevarastoista koskaan tunnu löytyvän mitään päälle puettavaa! Vaatteita on ostettu kymmenittäin, varmaan jopa sadoittain, jo vuosien ajan, mutta silti joka aamu on ihan sama asukriisi, puhumattakaan niistä päivistä kun tiedossa on jotain erikoisempaa ohjelmaa, joissa toivoisi näyttävän tavallista edustavammalta. Miksen saa vaatekaapistani toimivaa, vaikka sävymaailmaltaan se on yhteneväinen, ajaton ja hillitty, ja perusvaatteidenhan pitäisi olla aina muodissa? Viime lauantainakin oli turvauduttava omaan luottomekkoon, joka on viime aikoina eksynyt päälle ehkä turhankin usein, mutta kun muuten ei olisi ollut mitään päälle puettavaa.

Päätin, että asialle on tehtävä jotain ja mikäs sen parempi paikka inventoida nykyinen vaatekaappi kuin tuleva muutto. Uuteen asuntoon en aio kantaa yhtäkään vaatekappaletta, omasta tai lasten kaapista, joka ei ole viime aikoina eksynyt kertaakaan päälle! Säästän vain ne kaikkein rakkaimmat ja toimivimmat vaatteet ja ehkä se tärkein juttu, koitan samalla miettiä, mikä niistä vaatteista tekee erityisen toimivia. En aio kokonaan lopettaa vaatteiden ostamista, vaan keskityn ominaisuuksiin, jotka olen todennut hyviksi. Tällaisia on ainakin istuvuus, kestävyys, laatu, materiaalit ja se maaginen tunne, että vaatteessa viihtyy ja tuntee itsensä nätiksi vaikkei sitä sen tarkemmin osaakaan selittää. Tästä eteenpäin siis kuljen kaupassa pitäen mielessäni nämä ominaisuudet ja etsien vaatetta, joka täyttää jokaisen (tai ainakin melkein, hah!) näistä kriteereistä. Ainut ongelma on vain se, että a) kaupungilla tulee pyörittyä ihan liian harvoin ja b) lähes aina lapset on mukana, mikä tarkoittaa sitä, että sovittaminen on pois laskuista.

Reilu viikko sitten löysin itseni ehkä parhaasta mahdollisesta tilanteesta: Nooa oli Nikon kanssa kaupoilla, Minea viihtyi kavereiden kanssa leikkimässä ja itse istuin kotisohvalla kahvia juoden, kakkua syöden ja vaatteita sovitellen. Tiedän, kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ja niinhän se vähän olikin! Jos voisin, niin ostaisin kaikki vaatteeni kotisohvalta käsin, ja niin yleensä teenkin etenkin kun kyse on lastenvaatteista, mutta harmi vaan että omien vaatteiden kohdalla sovittaminen on suht tärkeä tekijä. Siksipä päätin järjestää toissaperjantaina NOSH vaatekutsut keskittyen vasta julkaistuun naisten vaatemallistoon. Sovin NOSH edustajan Outin kanssa kutsujen ajankohdasta, kutsuin facebookissa joukon hyviä ystäviä paikalle ja leivoin herkullisia mutta helppoja tarjottavia. En stressannut koristeluista, siisteydestä tai tarjottavistakaan sen enempää, vaan luotin siihen että perjantai-iltapäivänä kaikilla olisi sopivan rento meininki ja pieni hengähdys kahvipöydässä tulisi tarpeeseen työviikon jälkeen. Ja niinhän se tuntui monelle tulevankin, sillä vieraita oli jälleen paikalla lähemmäs viisitoista, ja lyhyen ”virallisen” esittelyn jälkeen oli ihana istua rauhassa juttelemassa.

Niille, joille merkki on ihan uusi tuttavuus, voin kertoa että NOSH naistenvaatteet on noin kolmasosaltaan raitaa ja loput pirteitä, raikkaita kuoseja. Tänä keväänä mallisto julkaistaan kahdessa erässä niin että ensimmäinen osa mallistosta on jo nähtävissä täältä ja tilattavissa oman edustajan kautta tai verkkokaupasta. Kaikki NOSH edustajat on listattuna NOSHin sivuilla, heihin voi rohkeasti ottaa yhteyttä mikäli haluaa järjestää omat NOSH vaatekutsut. Tämän viikon keskiviikkona julkaistaan naisten mallistoon uutuuksia, joten tulevat viikot on mitä parhainta aikaa kutsuilla ja hankkia itselleen kevät- ja kesävaatetta. Ja tiedättekö mitä, mä uskon että NOSHin raidat menee mulla juurikin siihen kategoriaan kestävä ja toimiva vaatekaappi, sillä raidat on aina muodissa, NOSHin trikoo ja luomupuuvilla on huippulaatua ja yritys toimii myös vastuullisesti, mikä on aina iso plussa vaatteita valitessa. Vielä kun tähän lisätään suomalaisuus, voisi kuvitella hintojen nousevan pilviin, mutta sanosiin ettei neljä tai viisi kymppiä ole ollenkaan paha hinta mekosta, jota helposti käyttää useamman vuoden.

Koska kutsut pidettiin meillä perjantaina, ja suurin osa vieraista oli jättänyt lapset kotiin, aloitimme rennon illan skoolaamalla kevätfiilikselle – tuolloin kun ilmakin oli vielä sellainen, että oikeasti tuntui jo melkein kesältä. Ihana Henna tuli muutamaa hetkeä ennen kutsujen alkua auttamaan mua tarjoilujen kanssa, teimme Kinuskikissan ohjeella täydellistä tomaatti-mozzarellapiirakkaa, pulled pork ciabattaa ja tonnikala-tuorejuustotäytteisiä rieskakolmioita. Edellisenä päivänä olin leiponut mangojuustokakkua ja sitruunamuffinsseja, ja tarjolla oli myös muutamaa erilaista karkkia. Herkuttelimme pitkän kaavan mukaan ja välillä joku kävi sovittamassa jotain vaatetta, ja muut toimivat mielipideraatina. Todellakin sitä täydellistä shoppailua perheenäideille, jotka muuten juoksisi nopeasti kaupasta toiseen lasten huutaessa rattaissa tylsistymistään.

Mitä sitten itselleni sovittelin ja tilasin? Raidat oli ehdottomasti se mun juttu, ja olisin kolmesta raitamekosta voinut valita kaikki! Sovituskuvassa päälläni on musta raitamekko, joka sopisi mielestäni aika hyvin niin arkeen kuin juhlaankin. Rennomman version mekosta saa yhdistämällä sen ballerinojen tai tennareiden kanssa ja juhlakuntoon sillä pääsee laittamalla korkeammat korot ja näyttävät korut. Itselläni ei ole koskaan ollut tiimalasivartaloa, mutta tässä raitamekossa leikkaukset ja erisuuntaisten raitojen yhdistely antaa aika paljon anteeksi vyötärön seudulla.

Vaikka näillä kutsuilla keskityttiin NOSH naistenvaatteisiin, niin tilasin kuitenkin myös lasten uutuuksista molemmille jotain pientä musta-valkoraidallista. Myöhemmin laitan tänne blogiin vielä nähtäväksi sovituskuvia meidän ostoksista, mutta nyt teilläkin olisi mahdollisuus saada oma rento shoppailuhetki NOSHilla! Kommentoimalla tähän postaukseen oman suosikkisi kevään NOSH vaatteista viimeistään sunnuntaina 1.5. olet mukana kolmen 30€:n arvoisen lahjakortin arvonnassa, jotka voit käyttää NOSH vaatekutsuilla tai verkkokaupassa (yksi lahjakortti per voittaja). Niin, ja kannattaa muuten myös kurkata uudet ihanat NOSH lastentarvikkeet, onko söpömpiä vaunusuojia olemassakaan!

previous 1 … 3 4 5 6 7 8 9 … 39 next