Rentouttavaa lomailua lasten kanssa kivassa kotoisassa huvipuistossa, juostaan laitteesta toiseen, syödään välissä jätskiä, tahmataan sormet hattaralla ja nauretaan niin että mahaan sattuu. Joo aivan, tätähän se meidänkin tänpäiväinen Tykkimäki-reisssu olisi varmaan voinut olla, mutta kun ei ihan ollut. Eikä ihan melkeinkään, sillä Nooa päätti skipata automatkalla päiväunet kokonaan eikä poika lopulta päässyt pituusrajoitusten ym takia yhteenkään laitteeseen, joten uskotte varmaan kun sanon, että iltapäivä tosiaan oli jokseenkin hermoja raastava. Toivottavasti kukaan teistä ei ollut todistamassa meidän porukan hermojen kiristelyä – tai jos oli, niin pahoittelen ja tyynesti totean, että hipsimme vähin äänin autolle ja kotiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä.

Voi olla, että hieman dramatisoin päivän kulkua, mutta annan kyllä siitä huolimatta muuten niin kivalle Tykkimäelle risuja, ettei alle 90-senttisille lapsille löytynyt kuin kolme (?) laitetta, joihin aikuisen kanssa pääsisi. Osta siinä nyt sitten itsellesi lähes kolmenkympin ranneke, että pääset sahaamaan leppäkertun ja kahvikuppien väliä viideksi tunniksi. En usko, että yhdenkään huvipuiston toiminta jäisi siitä kiinni, jos vaikka kahteen laitteeseen pääsisi aikuinen pienen lapsen viereen seisomaan ihan ilmaiseksi – varsinkin kun alueelle kuitenkin joutuu ostamaan viiden euron aluelipun. Tykkäsimme Tykkimäestä pari vuotta sitten Minean kanssa hirmu paljon (ja Minea tietenkin viihtyi myös tänä vuonna), mutta olisi varmasti jäänyt nyt käymättä, jos olisin tiennyt, ettei Nooalle löydy alueelta mitään puuhaa. Vähän tunnelmaa latisti myös järjettömän pitkät jonot kassoille, eikä ongelma vaikuttanut olevan missään muualla kuin tehokkuuden puutteessa. Sisään pääsimme nooeammin ostamalla pihalla liput netistä, hattaraa jonotettiin vähintään vartti ja jäätelöpallojen pyörittäminen oli myyjillä niin ruosteessa, että pallot jäi ostamatta jo pelkän jonon vilkaisun perusteella. Hyvin harvoin ajattelen mistään näin kovin kriittisesti, mutta tiedättehän sen kun sylissä kiljuu 1,5-vuotias ja toivot, että asiat sujuisi mahdollisimman mutkattomasti.

Kirjoitin Tykkimäestä jo edellisen käynnin jälkeen pari vuotta sitten, ja silloinkin taisin todeta, että paikka on ehdottomasti parhaimmillaan noin 3-12-vuotiaiden lasten kanssa vieraillessa. Laitteet ei ole mitään superhurjia, vaan juuri sopivia tuollaiseen vähän kotoisampaan huvipuistoon, jonka yleisfiilis on jotain jättimäisten huvipuistojen ja pienempien tivolien väliltä. Viime kerralla testasimme myös aqua parkin, joka olisi sekin takuuvarmasti ollut Minean mieleen tänäkin vuonna. Jos siis aikaa on enemmän kuin yksi päivä (ja jos sattuu vieläpö niin hyvä tuuri, että säätkin suosii auringonpaisteella), niin suosittelen Kouvolan visiitillä käymään huvipuiston lisäksi vesipuistossa.

Meidän kanssa samaan aikaan Tykkimäkeen lähti mun puolen sukulaisia, ja oli erityisen kiva kun Mineallekin oli seuraa pikkuserkuistaan. Nooan matkan kohokohta oli varmaankin alueelta löytyvä kotieläinpuisto, jossa pääsi silittelemään niin pupuja, ponia ja possua kuin lampaita ja kilejäkin. Huomenna meidän suunta on kohti Helsinkiä, ja tässä vähän kahden vaiheilla mietin, kannattaako samalla käydä pikaisesti Lintsillä lasten kanssa ottamassa uusintakierrosta huvipuistolaitteista. Kysynpä kuitenkin ensin teiltä, löytyykö Lintsiltä puuhaa Nooan ikäiselle? Tai ihan vain kiteytettynä pariin sanaan, Lintsille vai ei, suosittelisitko 1- ja 4-vuotiaiden kanssa? (Ja kyllä, olen käynyt Lintsillä, mutta siitä on varmaan yli kymmenen vuotta aikaa?!!)