Reissu lähestyy!

Meidän tyttöjen reissu jo lähestyy kovaa vauhtia, sillä ylihuomenna heitetään matkalaukut auton takakonttiin ja ajellaan Helsinki-Vantaan lentokentälle Minean ja naapurin Katjan ja Katjan tytön kanssa. Sieltä lento lähtee iltapäivällä kohti Prahaa ja muutaman tunnin päästä jo olemmekin meille varatussa Air bnb -asunnossa aivan Prahan keskustassa.

Pyörittelin koko kevään mielessäni ajatusta jostain pienestä reissusta, ja lopulta kaupunkiloma tuntui sopivimmalta näin muutama viikko ennen kesää ja pidempää lomaa. Nyt h-hetken ollessa jo näin lähellä, olen huomannut ettei tämä ajankohta ole töiden kannalta ehkä se paras mahdollinen, sillä kiire tuntuu vain lisääntyvän loppua kohti. Laukut odottaa edelleen varastossa, Minean passi r-kioskilla ja kaikki ne valmistelut, jotka kuvittelin tässä vaiheessa jo tehneeni, jäävät huomiselle illalle. Toisaalta ehkä juuri tämä kiireen katkaiseminen onkin se, mitä tähän hetkeen eniten kaipaan. Kokemuksesta kun tiedän, että lentokoneen noustessa ilmaan unohdan kaiken sen, mikä kotona ja töissä odottaa tekemättömänä.

Joitakin Praha-vinkkejä olen ehtinyt kuitenkin kaiken tämän härdellin keskellä kaivella, mutta koska enempi on parempi, otetaan niitä edelleen innolla vastaan. Niinpä siis, jos olet joskus kyseisessä kaupungissa käynyt, niin jaa parhaat tärpit lapsireissaajan näkökulmasta myös meille! Suunnitelmissa on tällä hetkellä ainakin eläintarha ja ehkäpä myös vesipuisto, jos sääennusteet pitävät paikkansa ja kahtena päivänä neljästä tiedossa on vesisadetta.

Päivä Lintsillä

Laitoimme eilen herätyskellot soimaan tälle aamulle kahdeksaksi, aamulla pakkasimme evästä autoon ja lapsille puuhailtavaa ja ajaa hurautimme noin 300:n kilometrin päähän Lintsille. Ystäväni hurautti sinne lastensa kanssa vähän kauempaa, nimittäin Kanadasta saakka. Ei nyt ehkä ihan vain Lintsiä varten, mutta olimme jo etukäteen sopineet, että tänä viikonloppuna tehtäisi jotain lasten kanssa yhdessä, ja aikaerosta kärsiville ”lähipuisto” oli helpoin ratkaisu.

Linnanmäki oli ihan yhtä ihana kuin muistinkin. Taisin laskea, että Nooalle löytyi seitsemän ilmaista laitetta, joihin tuollainen 104-senttinen pääsi joko yksin tai aikuisen seurassa. Minea totesi heti alkuun, ettei aio käydä pelkästään vauvojen laitteissa, mikä oli aika yllätys kun yleensä ne ihan pienimmätkin possujunat ja karusellit on kierretty moneen kertaan molempien kanssa. Minealle ja Nikolle sitten ostettiin rannekkeet, ja kaksikko kierteli omaan tahtiin vähän hurjempia laitteita – muun muassa viiteen kertaan erilaisissa vuoristoradoissa.

Oma pääni ei kestä minkäänlaista pyörivää liikettä, joten tyydyin vilkuttelemaan lapsille sivummalta. Houkuttelin ystäväni kummitusjunaan, mutta jälkikäteen totesimme hevoskisa Derbyn olevan niin paljon jännittävämpi! Mitä ihmettä on tapahtunut vanhalle kunnon kummitusjunalle, kun kierros sai aikaan enemmän naurua kuin kiljahduksia?

Lintsillä meni koko päivä myöhäiseen iltaan saakka, eikä vielä silloinkaan olisi malttanut lähteä kotimatkalle. Seuraavan päivän rannekkeen olisi voinut lunastaa vain kympillä, joten hetken aikaa jo harkitsin hotellin buukkaamista ja huvittelun jatkamista sunnuntain puolelle. Lopulta kuitenkin järkevä minä voitti, maanantaina nimittäin kutsuu työt ja tavallinen arki.

Parasta matkaseuraa

Melkein viimeiset kuusi vuotta meidän matkustaminen yhtään lähikauppaa pidemmälle on ollut sellaista, ettei pitkiä matkoja ole halunnut kovin mielellään tehdä. Ensin oli Minean vauva-aika, jolloin kaikki autossa oleminen tarkoitti jatkuvaa huutamista, joskus emme jaksaneet edes lähteä kymmenen minuutin päähän ruokakauppaan. Kaukalosta siirtyminen istuvampaan asentoon paranti tilannetta huomattavasti, mutta viihdyttämistä tarvittiin silti – mahdollisimman vaihtelevaa sellaista. Heti kun mahdollista, otettiin meillä käyttöön padi automatkoilla, koska lievästi matkapahoinvoivana (ja huonohermoisena) en vain yksinkertaisesti pystynyt enää istumaan keskipenkillä sirkusviihdyttäjänä.

Onneksi Nooan kanssa pääsimme niin paljon helpommalla. Vain ensimmäinen vuosi oli vaikeampaa automatkailun aikaa, eikä tilanne ollut ollenkaan paha verrattuna niihin aikoihin, joita esikoisen kanssa sai käydä läpi. Itse asiassa siitä oli paljon hyötyä, että vieressä oli isosisko jonka touhuja sai seurailla, sillä Minea toimi ikään kuin viihdykkeenä Nooalle. Samaan tapaan viihdytystoiminto pelasti monta tilannetta myös kotona.

Nyt Viroon matkustaessamme autossa istumista tuli noin viisi tuntia per suunta, sen lisäksi pari tuntia laivassa. En tiedä mitä odotin (koska matkustaminen on jo pidemmän aikaa ollut suht vaivatonta tällä kokoonpanolla), mutta tänään viimeisiä kilometrejä ajaessamme heitimme autossa ylävitosia ihan sen kunniaksi, että matkat ja reissu kokonaisuudessaan oli sujunut niin hyvin. Muutenkin tuntuu, että nämä kaksi on loistavassa isässä matkustamaan mihin tahansa, sillä ravintolassa istuminen menee sekin jo melko lailla ongelmitta, etenkin Minea on jo siinä iässä, että kaikki on ihanan helppoa. Yleensä olen ollut sitä ajatusta vastaan, että lasten kanssa lähtisimme mihinkään pidemmälle kaupunkilomalle, mutta ehkä ensi vuonna sitäkin jo voisi harkita vaihtoehtona rantalomalle? Toki silloin voi unohtaa ”koe koko kaupunki kolmessa päivässä” ajatukset, mutta noin niinkuin rennosti kierrellen ja ihmetellen lasten ehdoilla saattaisi siitäkin saada oikein onnistuneen loman.

Onko teillä kokemuksia kaupunkilomista pienempien lasten kanssa? 

1 2 3 4 5 6 … 20