Onko teille jo ennestään tuttu Leivonmäen kansallispuisto? Meidän syysloma on jo takanapäin, mutta monia kivoja muistoja jäi lomasta talteen – siitäkin huolimatta ettemme tehneet mitään kovin erityistä. Emme etukäteen suunnitelleet päiviämme, vaan itse kaipasin myös paljon kotona olemista jokapäiväisen ulkoilun ja ystävien näkemisen lisäksi. Loppuviikosta ajelimme ystävien kanssa Leivonmäen kansallispuistoon noin 40km päähän Jyväskylästä. Valitsimme jo ennestään tutun reilun 2 km mittaisen Luupään lenkin, sillä tavoitteena oli urheilun sijaan viettää aurinkoinen päivä ulkoillen ja pihalla evästäen.
Luupään lenkki on siinä mielessä tosi kiva, että sen aikana maisemat ehtii vaihtua useaan kertaan. Matkalla tulee vastaan kauniita metsämaisemia, sammalta ja jäkälää silmänkantamattomiin saakka, pitkospuita, järveä, lampea, suppia sekä isoja kiviä. Lenkki päättyy järven rannalla olevalle laavulle, jonne meidänkin porukka pystytti oman eväsleirinsä. Vaikka lenkin varrella näimmekin joitakin ihmisiä, ei ruuhkia kuitenkaan syntynyt ja laavullakin kävi tuuri kun samaan aikaan paikalla oli vain yksi retkiporukka meidän lisäksemme.
On aina ihana huomata, miten lapset keksivät tekemistä missä tahansa. Lenkin edetessä ja maisemien vaihtuessa lapsilla oli koko ajan jokin uusi juttu johon keskittyä ja josta keksiä leikkejä. Ja mikäs siinä oli kävellessä auringon välillä paistaessa ja eväät repussa odottaen – silloin kun osaa pukeutua säähän sopivasti, on kaikki ulkoilu mieluista niin lapsille kuin aikuisillekin.
Grillipaikalla paistoimme perinteisesti makkaraa ja nakkeja, ja onneksemme teekin oli pysynyt koko matkan ajan termarissa kuumana. Leivoin aamulla korvapuusteja mukaan ja ystäväni repusta löytyi pussillinen vaahtokarkkeja, joita lapset tykkäsi grillata tikun päässä. Joillain meistä vaahtokarkit paloivat tikkuun kiinni, syttyivät kunnolla liekkeihin tai sulivat mustina grilliin, mutta itsestäni löysin todellisen vaahtokarkkien grillaajan! Taidan lisätä tämän tärkeän taidon ansioluettelooni, tiedä vaikka sille tulee myöhemmin todellista tarvetta.
Meillä oli ihana retkipäivä, joka toteutetaan varmasti vielä monta kertaa uudelleenkin. Suosittelen lämpimästi ajelemaan Leivonmäelle joku aurinkoinen viikonloppu. Vaikka meillä on kokemusta vain Luupään lenkistä, olen kuullut muidenkin kierrosten olevan melko lailla yhtä vaihtelevia maisemiltaan ja monen lenkin varrelta löytyy myös laavu. Luontoon-sivustolta löytyy selkeät reittikuvaukset ja -kartat sekä ohjeet, kuinka päästä perille autolla.
Kaupallinen yhteistyö Visit Jyväskylä & Doerz kanssa
Tämän vuoden puolella ei ole sattuneista syistä päässyt reissaamaan kotimaan ulkopuolelle, joten olemme saaneet etsiä vaihtoehtoisia tapoja viettää lomilla laatuaikaa perheen kanssa. Ensin ajatus ulkomaanmatkojen peruuntumisista tuntui harmilliselta, mutta loppujen lopuksi olen ymmärtänyt viihtyväni kuitenkin parhaiten kotona ja kotikaupungissani Jyväskylässä kunhan tekemistä riittää. Tärkeät muistot eivät synny lentokoneessa istuen eikä suuria summia rahaa kuluttaen vaan pääroolissa on läheiset ihmiset ja yhteinen tekeminen.
Pääsin pari viikkoa sitten kokeilemaan kolmea Jyväskylän seudun kokemusta, jotka eivät välttämättä ensimmäisenä tulisi mieleen aktiviteetteja etsiessä, mutta jotka jokainen ovat omalla viehätyksellään ihania, suosittuja ja kokemisen arvoisia kohteita. Sain valita kohteet Doerz-sivustolta, jonka ydinajatus on tarjota ihmisille mahdollisuus matkustaessa kokea paikallisten elämäntyyli perinteisen turistikokemuksen sijaan. Sivustolle on listattu mitä erilaisempia, autenttisia elämyksiä aitojen paikallisten järjestäminä, ja kohteita löytyy niin ulkomailta kuin kotimaastakin. Keski-Suomen tarjontaan kuuluu muun muassa luontoretki valokuvaten, melontaa kansallispuistossa, korvapuustien leipomista ja ilta lavatansseissa.
Minä aloitin oman elämyskierrokseni Säynätsalon kunnantalolta. Kunnantalo on kansainvälisestikin hyvin merkittävä Alvar Aallon suunnittelema rakennus, joka on 50-luvulla rakennettu mutta yhä edelleen arkkitehtuuriltaan ajankohtainen tänäkin päivänä. Se sisältää monia elementtejä, joita nykypäivän trenditietoiset rakentajat tuleviin koteihinsa suunnittelevat kuten isot ikkunat, luonnonläheisyys sisätiloissa, puupinnat, rimoitukset ja rouheat epäsymmetriset tiilet. Kunnantalo on etenkin arkkitehtien ykkösvierailukohde, mutta suosittelisin visiittiä myös jokaiselle omaa taloa suunnittelevalle – inspiraatiota jää kotiinviemisenä roppakaupalla.
Säynätsalon kunnantalon yrittäjä osaa kertoa tarinoita niin itse rakennuksen historiasta kuin Alvar Aallonkin elämän varrelta. Yhdestä huoneista löytyy vanhoja suunnitelmapiirroksia rakennuksen luonnosteluvaiheista, ja kovin kiinnostavaa on sekin kuinka pikkutarkasti Aalto on kiinnittänyt huomiota jokaiseen yksityiskohtaan. Omistautuminen työlle varmasti onkin yksi syy, joka selittää Aallon menestystä. Kun intohimolla tekee, ei lopputulos voi epäonnistua.
Kunnantalon tiloista löytyy pieni myymälä, aivan ihana kahvila sekä muutama vuokrattava huone, joiden sisustuksessa näkyy vahvasti Artekin tuotanto. Myös Säynätsalo on itsessään kokemisen arvoinen upean luontonsa vuoksi, joten kunnantalon vierailulle parhaiten sopii sateeton päivä, jos sellaisia vielä syksylle on tiedossa. Ja vielä vinkkinä, kamera kannattaa varata mukaan sillä kaikki pienetkin yksityiskohdat haluaa tallettaa muistiin.
Seuraavaan kohteeseen Hakamäen lammastilalle lähdin ajelemaan lasten kanssa eräänä viikonloppulauantaina. Vietimme Petäjävedellä noin 40km päässä Jyväskylästä yhden loppukesän hauskimmista iltapäivistä silitellen lampaita, ruokkien kanoja, ihastellen pupuja ja kuunnellen tilan emännän Maijan kertomuksia tilan arjesta.
Hakamaan lammastilalla kaikki, mitä meille esiteltiin ja kerrottiin oli mielenkiintoista niin lasten kuin minunkin näkökulmasta. Eniten ihastutti se, että kiireen tunne oli kokonaan tipotiessään ja kaikessa tekemisessä näkyi eläinten ehdoilla eteneminen. Lapsille opetettiin heti saapuessa, ettei tilalla juosta ja eläimet lähestyvät ihmisiä, ei toisinpäin. Pääsimme seisomaan keskelle lammaslaumaa ja tutustumaan eläimiin niin läheltä, että lähdön hetkellä hyvästien sanominen uusille ystäville oli yllättävän vaikeaa. Kaiken huipuksi yksi karitsoista sai nimekseen Minea, joten eiköhän me löydetä itsemme jo tämän vuoden puolella uudelleen Hakamaan tilalta tervehtimästä tuttuja.
Hakamaan lammastilan vierailua voin lämpimästi suositella ihan jokaiselle! Meidän lapset oli juuri sopivan ikäisiä vierailulle siinä mielessä, että osaavat jo melko hyvin kuunnella ja noudattaa ohjeita. Tilan emännän Maijan kanssa kaikki tuntui olevan niin luontevaa, että vaihtoehtoja itselle sopivasta vierailusta varmasti löytyy jokaiselle. Tilalta saa myös ostettua mukaan lampaanlihan lisäksi monia muita lähiseudun tuotteita kuten hilloja, lankoja, taljoja, jauhoja tai neulottuja käsitöitä.
Viimeisenä Jyväskylän seudun kohteena pääsin vielä tutustumaan idylliseen Perttulan tilaan Laukaaseen. Myös Perttulan tila on lähituotantoa ja vastuullisuutta parhaillaan, ja tilan erikoisuutena on tunnelmalliset, rustiikkiset tapahtumat.
Meidän iltapäivään Perttulan tilalla kuului repullinen eväitä, kartta ja luontopolku. Kävelimme metsäpolkuja pitkin noin 4km matkan lempeässä syyssäässä ja matkan varrella oli pieni eväspaikka järven äärellä. Mukaan meille oli pakattu tuoretta täytettyä leipää, juomaa sekä Minean sanoin maailman parasta omenapaistosta. Kyllä eväät maistuu aina ulkona paremmalta kuin koskaan!
Perttulan tilalle pääsee retkeilemään yksityisesti kuten mekin ja juhlia tilalla järjestetään myös tunnelmallisessa ladossa. Itse odotan marraskuun lopulla avautuvaa joulukahvilaa, joka pitää ovensa auki näillä näkymin kolmena viikonloppuna – silloin kannattaa tulla tutustumaan tilan elämään!
Vierailemani kolme kohdetta olivat kaikki omalla tavallaan ihastuttavia ja ehdottomasti kokemisen arvoisia. On ollut ihana päästä tutustumaan uusiin kotiseudun kohteisiin ja samalla myös jokaisen paikan yrittäjään. Nyt jos koskaan pienyrittäjät tarvitsevat tukeamme, joten pidetään huoli lähiseutumme elinvoimaisuudesta suosimalla lähimatkailua.
Olimme koko perheellä viime viikolla Tampereella, reissu josta on tullut meille joka kesäinen tapa. Tampere on aina ollut omia suosikkikaupunkejani ja olen käynyt siellä useamman kerran vuodessa jo yli kymmenen vuotta, siitä lähtien kun veljeni muutti sinne opiskelemaan. Itse asiassa olemme puoliksi vitsillä jopa pohtineet, voisiko Tampere olla meidänkin perheen kotikaupunki vielä joskus tulevaisuudessa. Nikon työt ovat tällä hetkellä osittain siellä, joten siinä mielessä ajatus ei olisi mikään hullumpi idea. Ehkä viimeistään sitten kun lapset muuttaa pois kotoa?
Kun Tampereella tulee käytyä suht usein, sieltä myös tuntee monia paikkoja jo ennestään, mutta joskus on kiva kokeilla jotain uuttakin. Niinpä kysyin instassa vinkkejä kivoista ruokapaikoista ja niitä tuli niin paljon, että monta ravintolaa jäi odottamaan testaamista vielä tulevilla vierailuilla. Sain myös pyyntöjä jakaa saamani vinkit muillekin, joten tähän listasin paikat, joissa me kävimme (pakollisen Ikean lisäksi of course!) sekä loppuun vielä pari ravintolaa, joissa käydään heti seuraavalla visiitillä. Toivottavasti saatte näistä inspiraatiota omille Tampere-lomillenne!
SÄRKÄNNIEMI
No, aloitetaan siitä itsestäänselvästä eli Särkästä. (Ja todettakoon jo tässä vaiheessa, ettei tämä ole mikään Tampereen matkaopas, vaan lista kivoista paikoista joissa me ehdittiin kolmen päivän aikana käydä.) Särkänniemeen on pakko päästä kerran kesässä, ja etenkin jos lapset on jo kouluiässä niin suosittelen syksyn Karmivaa karnevaalia. Me tehtiin superkiva retki Tampereelle pari syksyä sitten, ja itselleni jäi Karmivasta karnevaalista mieleen erityisen kiva tunnelma – huvipuisto pimenevässä syysillassa oli nimittäin positiivisella tavalla ihanan outo kokemus.
PIKKUKAKKOSEN PUISTO
Tämä on puisto, josta meidän lapset jaksaa innostua yhä edelleen. Joka kesä puistossa on ollut jopa yllättävän paljon lapsia, mutta sekaan mahtuu silti hyvin. Lapsille varmaan jokainen puisto, joka ei ole se oma tuttu lähipuisto, on uusi elämys ja ymmärtäähän sen, Pikkukakkosen puistossakin on niin monta härpäkettä, joita ei ihan joka puistosta löydy.
PUISTO
Ravintola Puisto löytyy ihan Pikkukakkosen puiston nurkilta, entisen Rosson tiloista. Puitteet ravintolassa oli tosi kivat, mutta siihen se sitten valitettavasti jäikin. Meininki ravintolassa oli hyvin paljon ketjuravintolalle tyypillistä liukuhihnapalvelua, ja syömämme ruoat olivat nekin melko mitäänsanomattomat. Kokonaisuudessaan paikka ja ruoka oli hyvin hajutonta ja mautonta.
TALLIPIHA
Tallipiha kuuluu omiin must-kohteisiin ja on se lastenkin mielestä mieluinen vierailukohde. Yleensä katson etukäteen facebookista onko Tallipihalla menossa mitään suurempaa tapahtumaa, sillä tapahtumien aikaan pihapiiri herää eloon. Pihat täyttyvät kojuista ja usein lapsille on poniratsastusta. Itse suuntaan joka kerta pihapiirissä vakituisesti sijaitsevaan suklaapuotiin, jonka irtotiskistä löytyy ehkä Tampereen parhaat suklaakonvehdit.
PYYNIKIN NÄKÖTORNIN MUNKKIKAHVILA
Pyynikin munkkikahvilan munkit on best! En ole tainnut kovin montaa kertaa käydä Tampereella niin ettei samalla olisi tullut käytyä munkkikahveilla. Viime kerralla satuimme paikalle pahimpaan ruuhka-aikaan aurinkoisena sunnuntai-iltapäivänä, mutta kahvila on kyllä niin suosittu, etten ole vielä koskaan selvinnyt jonottamatta. Mikähän siinä on, että Pyynikin munkkien suosio vain säilyy vuodesta toiseen? Tulin siinä munkkia odotellessani miettineeksi, että meiltä täältä Jyväskylästä puuttuu kokonaan sellainen paikka, josta ihmiset jaksaisivat innostua samalla energialla.
RATINA JA KOSKIKESKUS
Nämä kaksi ostoskeskusta tuskin tarvitsee sen enempää esittelyitä, molemmissa kannattaa käydä jos etsii uutta vaatekertaa. Minä olin liikkeellä lasten kanssa, joten tein lähinnä vain täsmäiskun Zaraan ja kävin Koskikeskuksen DefShopista hakemassa alelenkkareita. Mukaan lähti neljät tennarit alle 150:llä eurolla!
CAFE PISPALA
Nyt hävettää myöntää, mutta totta se on, kävimme Cafe Pispalassa ihan ensimmäistä kertaa viime viikolla. Monesti siitä on ollut puhetta, mutta jokin on aina ajanut meidät lopulta valitsemaan jotain muuta paljon kehuttujen pannukakkujen sijaan. Nyt satuimme paikalle lounasaikaan, jolloin kahvila on viikonloppuisin melko täyteen buukattu. Niko söi perinteisen aamupalasetin, minä valitsin vegeannoksen niin kuin yleensä teen ravintolassa syödessäni. Pannukakut olivat tomusokerin ja siirapin kanssa taivaallisen hyviä, mutta kasvisruoka oli epämääräistä, mautonta harmaata mössöä, joka ei kyllä millään tasolla iskenyt meikäläisen makuhermoon. Harmitti kovasti, että paikka osoittautui omalta osaltani pettymykseksi, mutta päätin vielä ensi kerralla antaa makeille pannukakuille mahdollisuuden.
Joku paikka saattoi vielä jäädä mainitsemattakin meidän kolmepäiväisen vierailun ajalta, sillä ehdimme tehdä lasten kanssa vähän sitä sun tätä. Lapsilla oli mukana potkulaudat, joilla pääsimme kätevästi liikkumaan ympäri kaupunkia ilman että kenelläkään väsyi jalat jokapäiväisestä kävelemisestä. Seuraavallekin vierailulle meillä jäi paikkoja käymättä, muun muassa kissakahvila Purnauskis Emil Aaltosen puiston laidalla (puistossa on myös lapsille kiva leikkipaikka), paljon kehuttu kasvisravintola Muusa sekä kauppahallin hampurilaiset. Listaa voisi varmasti jatkaa vielä tästäkin, Tampereelta kun löytyy niin monia persoonallisen kivoja paikkoja, mutta se kaupungissa onkin parasta, että joka kerta löytyy jotain uutta koettavaa.
