Torstain treenit tosiaan jäi multa tällä kertaa väliin, vaikka muiden IWELLOjengiläisten mukaan ne oli yhdet parhaimmista koko projektin aikana. Tapaamisessa oli pohdittu ruokavaliota ja kaloreita tarkemmin, huomioiden ihmisen kalori-, proteiini- ja vitamiinitarve normaaliruokavaliossa sekä laihduttamisen aikana. Aihetta varmasti käsittelee joku muu porukkamme naisista, joten kurkkikaa Kertun, Essin, Lauran, Tiiun, Sannan, Heidin, Elinan, Tiian tai Niinan blogeista lisää infoa.

Koko hyvinvointiprojektiin mä lähdin alkujaan ryhmäpaineen ja -tsempin vuoksi, minkä takia tapaamisen väliin jääminen harmittaa erityisesti. Joka viikko on muiden innokkuudesta saanut itsekin uutta puhtia, mutta nyt lipsuminen tuntuu taas selkeästi helpommalta. Tällä hetkellä jopa tuntuu, etten ole koko projektiin lähtenytkään missään vaiheessa sata lasissa, vaikka toivoin itselleni selkeää 10 viikon projektia, jonka aikana tsempata itsensä takaisin siihen ihannekroppaan, jossa olen viihtynyt suurimman osan aikuiselämästäni. Projektista on jo puolet takana, ja vaikka liikunta on lisääntynyt nollasta kolmeen kertaan viikossa, ei silti ole kaikkensa antanut olo, koska herkuttelu ei ole vähentynyt mihinkään eikä vaaka tai peilikään kerro eri tarinaa kuin viisi viikkoa sitten. IWELLOn Henna painotti meille jo ensimmäisellä kerralla, että nyt haetaan kevyitä muutoksia, niitä muutoksia joihin on riittävän helppo sitoutua että hyvinvoinnista tulee osa normaaliarkea eikä pelkkä yksittäinen projekti tänä syksynä. Ennen raskautta lenkkeilin paljon ja tykkäsin juoksemisesta harrastuksena, sama tunne tuntuu nytkin palanneen, joten osittain projekti on jo onnistunut osaltani. Toisaalta taas mun on huomattavasti helpompi jatkaa kuntoilua ja pysyä ihannepainossani, jos ensin olen kertarykäisyllä pistänyt kroppani siihen kuntoon kuin tavoitteeni on. Tiedättekö mitä tarkoitan? Nykykunnossa on helpompi ajatella, että peli on menetetty joka tapauksessa joten miksi nähdä vaivaa tänäänkään. Omassa ihannekropassaan taas viihtyy niin hyvin, että fiilikseen jää koukkuun eikä hommaa halua enää pilata entisenkaltaisilla herkuttelun ylilyönneillä.

Onko mitään tehtävissä enää tämän projektin suhteen? Nyt mun on yksinkertaisesti pakotettava itseni katsomaan omia syömisiäni, panostettava ruokapuoleen karsimalla huonoista välipaloista ja rajoittamalla herkuttelua. Jos pystyisin siihen edes ne jäljellä olevat viisi viikkoa niin tilanne olisi jo varmaan ihan eri? Projekti-ihmisenä mun on tehtävä tästä itselleni projekti, joka merkitään kalenteriin ja suunnitellaan hyvin etukäteen. Viiden viikon ajan saa herkuttelu iltakuuden jälkeen jäädä pois, kahvipöydässä riittäköön yksi herkku kerrallaan, kalorilaskurissa saa päivän päätteeksi olla max 2000 kaloria ja juoksulenkkien on pidennyttävä 3-4 kilometristä 5-6 kilometriin. Samalla aloitan 30 päivän vatsahaasteen, jonka tein viime vuoden keväänäkin ja tulokset oikeasti näkyivät kiinteytyneenä keskivartalona! Poikkeukset herkuttelussa sallitaan erityispäivinä eli esim ensi maanantaina Helsingissä tai ystävien luona kahvitellessa. Jos lähden liian tiukalle linjalle ja koitan muuttaa tottumuksiani liian rajusti, tiedän varmasti epäonnistuvani ja ajattelevani herkkuja entistä enemmän. Jatkuva väsymys myöskin tuntuu vain pahenevan pikkumiehen tiheistä yöheräilyistä johtuen, mikä lisää sokerinhimoa ja laiskistaa jäämään sohvalle.

Ymmärrän, että jotkut teistä näkevät tämän ”laihdutusprojektin” turhana, koska mähän olen jo hoikka! Mutta muistakaa, että meillä kaikilla on se tietty paino tai peilikuva, jossa viihdytään, ja mun kohdallani se on nelisen kiloa kevyempänä. Ihannekropassani olin vielä ennen raskautta, joten kohdallani ei kait voi sanoa olevan kyse mistään epärealistisesta ”haluan näyttää siltä kuin viisi vuotta sitten” -projektista. Uskon että jokaisella on ominaispaino, jossa kroppa pysyy ollessaan terve – itse ainakin olen huomannut painoni pysyvän monen vuoden ajan suunnilleen samana ellei ruokatottumuksissa ole tullut suuria muutoksia. Ja tiedän, paino ei ole mikään hyvinvoinnin mittari, mutta tässä vaiheessa mä tarvitsen jotain konkreettista, josta mitata onnistumistani.

Vielä haluan jakaa teille pari hyödyllistä vinkkiä! Jos ajatuksena on laihduttaminen, suosittelen aloittamaan tarkistamalla oman kehonkuvan. Kuinka realistisesti näen oman peilikuvani? Netistä löytyy mm tämä kätevä sivusto, jossa voit syöttää oman painon ja pituutesi, ja tuloksena saat kuvia naisista, joilla on sama painoindeksi. Vastaako tulos omaa käsitystä itsestäni ja ihannevartalostani? Jos ruokatottumuksissa on fiksailtavaa, voi puhelimeen ladata FatSecret-appin, johon päivän ateriat on helppo syöttää yksitellen, ja appi laskee sinulle päivän kalorit. Mut yllätti se, kuinka aamupalapainotteisesti itse syön, kun monena päivänä jo aamusta on käytetty 600-700kcal. Päivässä on tullut nautittua vaihdellen 2000-3000kcal, mikä varmaan on imettävälle äidille ihan sallittavaa, mutta ei kyllä edesauta kropan muokkaamista. Omat liikuntasuoritukset voi FatSecretin lisäksi kirjata HeiaHeiaan, jossa voitte kavereiden kanssa perustaa oman tiimin, tsempata toisianne ja palkita toisianne hyvin suoritetuista treeneistä. HeiaHeia on mua auttanut konkretisoimaan omaa harjoittelua, kirjallisessa muodossa vain yksi treenikerta viikkoon tuntuu melkeinpä hävettävältä ja sitä suorastaan haluaa tsempata loppuviikkoa kohden.

Katsotaan miten käy, saanko itseäni niskasta kiinni vai meneekö homma niin sanotusti reisille! En halua kannustaa teitä olemaan tyytymättömiä omaan peilikuvaanne, vaan ennemminkin muistuttaa, että useimmiten se peilikuva on meidän oma valinta – jos muutoksen eteen ei ole tahtoa tehdä mitään, tulee kroppa hyväksyä jatkossakin sellaisena kuin se on. Terve itsetunto on sitä, että hyväksyy välttämättömät muutokset vartalossa, kuten iän, raskauden ja imetyksen tuomat turpoamiset, roikkumiset, ryppyyntymiset ja löystymiset, mutta myös ymmärtää sen, mihin voi itse halutessaan vaikuttaa.

P.S. Kuvat on meidän viikon takaisista hyvän mielen treeneistä, joissa tehtiin kiertoharjoittelua parin kanssa. Nappaa halutessasi kuvista vinkit liikkeisiin, sopikaa ystävän kanssa treffit lenkkipolulle ja käykää lopuksi liikkeet läpi. Meitä hemmoteltiin vielä superherkuilla smoothieilla, jotka lahjoitti Jyväskeskuksen Shake n’ Go. Suosittelen jyväskyläläisiä käymään, mä olen jo ehtinyt useampaan kertaan toteamaan banaani-suklaan ihan överihyväksi!