Vappua

Munkit

50 g hiivaa

5 dl maitoa

1 1/2 tl suolaa

1 1/2 rkl kardemummaa

1 1/2 dl sokeria

14-15 dl vehnäjauhoja

100 g voita

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää joukkoon suola, kardemumma, sokeri ja suurin osa jauhoista. Loppuvaiheessa lisää pehmeä voi ja loput jauhot. Anna kohota liinan alla tunti.

Pyörittele taikinasta palloja, tee keskelle reikä ja paista kookos- tai rypsiöljyssä. Pyörittele munkit lopuksi sokerissa.

Yllättäen tässä vierähtikin useampi päivä siitä kun viimeksi postasin mitään. Lapset nukahtavat nykyään iltaisin niin myöhään, että jos päivä on töissä ollut yhtään normaalia väsyttävämpi, en saa illalla enää mitään ihmeempiä aikaan, hyvä jos pysyn hereillä siihenkään saakka että lapset nukkuvat. Niinpä tämä pidennetty viikonloppu tuli hyvinkin tarpeeseen, siitäkin huolimatta että sain itselleni pienen lomaflunssan ja ulkona on satanut lunta niin ettei ulkoilu ole juurikaan inspiroinut.

Eilen ehdin leipoa munkkeja, samalla ohjeella jolla on munkit tullut tehtyä jo useamman vuoden ajan. Tuore pulla ja munkit on aina olleet lemppareitani, ja nämäkin pari päivää olen käytännössä elänyt pelkällä munkilla. Munkit, sima (tänä vuonna kaupan valmissima) ja tivoli kuuluvat vappuun, valitettavasti myös kylmä ilma on melko perinteisesti ollut osa vappuperinteitä ainakin täällä Jyväskylässä. Huomenna meillä oli suunnitelmissa lähteä tivoliin iltapäiväksi, mutta mikäli aamullakin maa on valkoisena tai allekirjoittaneen olo huonompi, taidetaan laitteissa kiertelyt jättää odottamaan kesän Särkänniemeä ja Lintsiä. Sinänsä ei ole yhtään huono vaihtoehto sekään, sillä itselleni on tehnyt ihan hyvää vain olla nämä muutamat päivät kotona. Vielä ei ole ehtinyt tuntua siltä, että olisi tehtävä jotain, vaan taidan olla noin yleensäkin luopunut ajatuksesta saada mahdollisimman paljon aikaan viikonloppuisin. Ihan riittävästi on tekemistä siinäkin, että saa lasten ulkoilut ja ruokailut hoidettua, eikä tämä jatkuva munkin syöminenkään ihan kevyttä hommaa ole!

Mitä kuuluu teidän vappuun? Tuntuu jopa hieman hassulta heti pääsiäisen perään olla jälleen pidennettyä viikonloppua kotona, ja kesälomatkin on jo ihan kulman takana (vaikkei ulkona ehkä juuri nyt siltä näytäkään). Huomasin eilen että vapaa-aika kotona lorvaillen voi myös olla riskialtista aikaa siinä mielessä, että todella on aikaa tuijotella kodin nurkkia ja keksiä kaikenlaista uutta ostoslistalle – vaikka moni vanhakin haave on vielä toteuttamatta. Mutta niinhän se usein menee äitiyslomallakin, vai mitä? Silloin ehtii keksiä uusia elämäämullistavia ideoita, pieniä pintaremontteja tai muuten vaan haaveilla erilaisista hankinnoista. Nimimerkillä hoitovapaalla yritystoiminnan aloittanut ja talon rakennuttanut.

Rennosti pääsiäiseen

 

On se vaan aika kumma juttu, että ihminen osaa asettaa itselleen pieniä paineita niinkin stressittömästä asiasta kuin loma! En ole ollenkaan stressaantuvaa tyyppiä, kaikki kun aina kuitenkin järjestyy (joskus paremmin ja toisinaan ei niin kovin hyvin) eikä murehtimalla asiat muutu ainakaan yhtään helpommiksi, päinvastoin. Kaikki, mitä ei ole pakko tehdä juuri nyt, ehtii tehdä sitten joskus myöhemminkin, ja jos joku on varmaa niin se, ettei ylimääräisestä suorittamisesta ja stressaamisesta tule kukaan taputtamaan minua olkapäälle. Lähipiirini varmasti allekirjoittaa sen, ettei meillä juurikaan stressata tai eletä turhan tarkasti – ei oikeastaan millään elämän osa-alueella. Mutta, mutta. Kolikon kääntöpuoli on siinä, että usein kuvittelen vähän vasemmalla kädellä tekeväni kaikenlaista siinä sivussa, kun tekemistä olisi muutenkin ihan riittävästi. Nytkin kun pääsiäisloma eilen alkoi, oli meillä sovittuna neljästä yöstä kolme ystävien kanssa ja silti olin suunnitellut tekeväni muutamat neulotut puput, pääsiäistervehdyksiä kaukana asuville ystäville, keväisiä kukka-asetelmia kotiin ja jos vielä äkkiä leipoisi kolme eri jälkiruokaa ja ostaisi koristeita pääsiäiskattaukseen. Missään vaiheessa ei mieleeni juolahtanut, etten varmaan millään ehdi tehdä näitä kaikkia, koska kuka nyt lomalla kelloa katsoisi.

Tällä hetkellä meidän porukka matkaa autolla jossain Lahden ja Jyväskylän välillä. Aloitimme loman mitä rentouttavimmalla tavalla, yökyläilimme rakkaan lapsuudenystäväni kotona, jossa meitä odotti valmis pöytä ja seuraa jokaiselle perheenjäsenelle. Kotona vastassa on siivousta vaille oleva talo, mutta sain kuin sainkin joitain pääsiäiskoristeita laitettua esille. Kovin värikäs ei pääsiäinen meillä ole, vaikka löytyy meiltäkin ne perinteiset vitsat, rairuohot ja munat lastenhuoneista ja keittiöstä. Ystävän tuomat keltaiset narsissit antavat sopivasti väriä yhtenäiseen olohuone-ruokatilaan, johon muuten ostin lähimarketista ruskeita, mustia, harmaita ja valkoisia sulkia ja koristemunia. Kaksi posliinipupua nappasin mukaani käydessäni Plantagenissa jälleen kerran ihastelemassa viherkasveja. Mielestäni pääsiäisen, joulun tai minkään muunkaan juhlapyhän ei tarvitse täyttää koko kotia, vaan maltillinen määrä koristeita riittää, ja on sitä paitsi paljon mukavampi säilyttääkin seuraavaa vuotta ajatellen. 

Arvatkaa muuten mikä on pääsiäisessä tärkeintä? Ei kinderit eikä virpominenkaan, ei myöskään tiput vaikka niin kovasti koitinkin pienempänä vanhemmilleni väittää pyytäessäni oikeaa pääsiäistipua lemmikiksi. Kaikkein eniten merkitsee se, että kaikilla on runsaasti aikaa toisilleen, ehtii tavata ystäviä ja perhettä ja on mahdollisuus ihan vaan olla. Turha kait siitä on stressiä ottaa? Oli ne puput askarreltu tai ei.

Uusi osoite, ja ehkä vähän uusi suuntakin!

Pitkästä aikaa blogin ääressä, eikä minkä tahansa blogin, vaan itse kyhätyn sivuston, jonka aikaansaamiseksi vaadittiin tämä pariviikkoinen (tuumailu)tauko ja useampi tunti ihmettelyä, googlettamista, joitakin viestejä ja muutama puhelu. Asiaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta jotenkin en enää osannut kirjoittaa vanhan osoitteen puolelle mitään, kun kuitenkin olin jo teille ehtinyt kertoa, että muutto on pian edessä. Olin ehkä kuvitellut, että omat sivut olisi hetkessä valmiit (nykyäänhän kaikkeen löytyy ohjeet netistä!), sen enempää asiaa selvittämättä, ja noin kymmenen vuotta vanhoihin tietoihini ja taitoihini luottaen. Vähän enemmänhän siihen lopulta tarvittiin, mutta se mikä itselleni on aika iso juttu, on se, että olen todella saanut aikaan jotain näin hienoa! Tai niin, valmis pohja, helpot wordpressin muokkaustyökalut ja niin edelleen, nehän sen taisivat saada toimimaan, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Pidemmittä puheitta, mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta?

Paljon on sivuston viimeistelyssä vielä tekemistä, jotta kaikki alasivut ja sivupalkit näyttävät oikeanlaisilta, mutta koska into kirjoittamiseen on ollut kova, niin ajattelin, ettei teitä ehkä haittaa? Uusi alku on aina uusi alku, ja vaikka tämä on blogilleni jo viides (!!) osoite, niin silti tuntuu uutuuden viehätystä, ja sen viidennen kerran päätin taas panostaa täysillä ja laittaa uudella alustalla kaikkeni peliin. Allerin portaalissa sain tuntea oloni turvatuksi, kun tiesin joka kuukausi tililleni kilahtavan suunnilleen saman summan, mutta vastapainona nyt on vapauttavaa, kun blogi näyttää minulta itseltäni, ja en tiedä kuvittelenko vain, mutta yleisilme tuntuu aavistuksen freesimmältä? Vielä en osaa sanoa, lisääkö omalla sivustolla toimiminen blogini kaupallisuutta, vaikka usein lukijat kuvittelevat sen ehkä olevan päinvastoin. On kuitenkin aika yleistä, että bloggaajien kamppikset portaaleissa maksaa yrityksille niin paljon, että monesti ainakin pienemmät yritykset valitsevat yhteistyökumppaneikseen itsenäisiä bloggaajia – ja tämä mielestäni näkyy juurikin siinä, että itsenäiset blogit ovat sisällöltään hiukka kaupallisempia. Niin tai näin, lupaan jatkossakin kirjoittaa vain asioista, jotka itseäni aidosti kiinnostavat, ehkä enenevissä määrin sisustuksesta ja toivottavasti paljon muodista. Pääroolia blogissani on aina kuitenkin pitänyt hyvän mielen arki, ja sitä on tiedossa tulevaisuudessakin.

Tänään lauantaina söimme aamupalaa pitkän kaavan mukaan, sillä taisimme viettää ensimmäistä lauantaita uudessa kodissa ilman että olisi vieraita kylässä tai kiire mihinkään. Pitkästä aikaa tein banaanilettuja eli lasten ehdotonta lempparia, vietin monta tovia vain tuijotellen kotimme nurkkia ja miettien, miten huoneet sisustaisin, jos mikä tahansa olisi mahdollista. Haavelista on tällä hetkellä luvattoman pitkä, ja on ehkä sanomattakin selvää, ettei se ollenkaan sovi yhteen rakennusajan lompakkoon jättämän loven kanssa. Onneksi asioita voi, ja on hyväkin, pureskella pikkuhiljaa, tai kuten ystäväni tänään sanoi ei kaikkea tarvitse saada yhdessä yössä. Naisena saatan olla asiasta hieman eri mieltä, mutta kuten tämän uuden sivustonkin kanssa, ehkä harkiten lopputuloksesta tuleekin parempi kuin osasin odottaa.

1 … 41 42 43 44 45