NOSH vaatekutsut

31 elokuun, 2017

Eilen meillä tosiaan pidettiin NOSH vaatekutsut ison kaveriporukan kanssa, ja hyvä niin, sillä ystäviä näkee arjen kiireessä aivan liian harvoin. Meillä kun molemmat lapset viettää synttäreitään helmikuussa, niin yleensä syksyisin on ollut kiva järjestää vaatekutsuja – jo pelkästään siitäkin syystä, että pääsee leipomaan ja kutsumaan kerralla enemmän kahvittelijoita kylään. Muistatteko viime syksynä kun olin juuri vannonut, etten varmasti pitäisi mitään kekkereitä väliaikaisasunnossamme, mutta lopulta pidin kuitenkin NOSH kutsut juurikin näihin samoihin aikoihin?

Nyt oli loistava tilaisuus muutenkin pitää kutsut, sillä NOSHilta oli päivää aikaisemmin julkaistu uusi lastenmallisto ja naisten uutuudet olivat olleet myynnissä noin kuukauden verran. Luottoesittelijänäni on jo pidemmän aikaa toiminut kaunis ja positiivinen Reetta, jonka oman NOSH-ryhmän löydät facebookista. NOSHin vaatteita voisi ihan yhtä hyvin tilata itse netistäkin, mutta itselleni nämä kutsut on aina ollut se juttu, kun vaatteita pääsee sovittelemaan ja näkemään livenä. Monet omista suosikeistani eivät välttämättä niinkään säväyttäneet tuotekuvissa, mutta sovittelijoiden päällä niihin ihastui. Lisäksi Reetan kautta tilaamalla tukee Reetan työtä yrittäjänä.

Tarjoiluja sain tällä kertaa varata reilusti, ja osan tein gluteenittomana ja laktoosittomana sekä kasvisversiona. Suolaisella puolella oli tarjolla kinkku-voileipäkakkua gluteenittomalla vuokaleivällä, lohi-ruisnappeja, salaattia ja italialaista piirakkaa gluteenittomalla pohjalla. Piirakkapohjan tein Mamma rimpuilee -blogin loistavalla ohjeella ja täytteeksi laitoin 3dl ruokakermaa, 2 kananmunaa, 150g emmentalraastetta, pinaatinlehtiä, fetajuustoa, aurinkokuivattua tomaattia, pinjansiemeniä ja suolaa sekä pippuria. Piirakka hupeni hetkessä myös tavallista ruokavaliota noudattavien lautasilta, ja väittäisinkin tämän olevan paras gluteeniton piirakka, jonka olen koskaan tehnyt!

Makeissa tarjottavissa meillä oli cake popseja, sitruunamuffinsseja ja daim-kakkua. Daim-kakun tein kolminkertaisella taikinalla ja gluteenittomana, ja siitä jäikin sen verran syömistä vielä seuraavillekin päiville että viikonloppuna on ehkä tehtävä muutama extralenkki siitä hyvästä. Makeat herkut taisivat nekin maistua vieraille hyvin, vaikka itse tuskastelen joka kerta erityisruokavalioiden kanssa, koska ensin tuntuu siltä, ettei keksi mitään leivottavaa ja lopulta teen kaiken vanhoilla tutuilla ohjeilla, korvaten vain maitotuotteet laktoosittomilla ja jauhot gluteenittomilla. Mietin myös eilen pöytää kattaessani, että olisin jonkinlaisen leivonnaisten koristelukurssin tarpeessa – tai ehkä suurin syy sille, että kaikki kakkuni ja muut leipomukset ovat lähes syömäkelvottoman näköisiä on se, että koristeluvaiheessa yleensä aika loppuu ja jätän homman puolitiehen. Siitäkin huolimatta, että joka kerta lupaan seuraavalla kerralla panostaa myös ulkonäköön – ja ihan joka kerta tilanne on lopulta sama viime hetken paniikki.

NOSHilta tilasin vaatteita sekä itselleni että lapsille. Minea ihastui lilaan joutsenmekkoon, ja itse tykkäsin pupukuosista leggareissa ja yksivärisistä taskumekoista. Nooalle otin peruskäyttövaatetta pitkähihaisten paitojen puolelta, ja molemmilla lapsilla oli tarvetta tuubihuiveille. Naisten puolella suosikkejani oli ainakin Hippu tunika sekä valkoinen ja musta poolo. NOSHin toimitus on aina ollut supernopea, joten jo ensi viikolla minulla on varmasti näyttää teille sovituskuvia meidän hankinnoista.

Joko te olette ehtineet katsoa NOSHin uutuudet ja löytää omat suosikkinne? Vinkkinä jyväskyläläisille, että Reetalta kannattaa kysellä avoimia ovia, jos tahtoo päästä näkemään malliston livenä. Aina voi tietenkin myös varata omat kutsut, jos syksyn aikataulut antaa periksi!

Stoppi lastenvaateostoksille

19 joulukuun, 2016

Jossain vaiheessa sitä vaan lopulta kyllästyy asioihin, jotka on aiemmin innostaneet kovastikin. Niin kuin nyt vaikka lastenvaatteet. Tai siis kyllähän meillä edelleen niitä käytetään ja hankitaan, mutta selkeästi vähenevissä määrin, eikä uusien droppien kyttääminen ole enää houkuttanut juuri ollenkaan. Luulen, että kaikki työasiat yhteensä vievät tällä hetkellä siinä määrin huomioni, että ylimääräisille, ei niin pakollisille asioille ei yksinkertaisesti jää aikaa (kuten on nähty kuinka kävi liikunnalle!), enkä enää ehdi huomaamaan kuinka vauhdilla lapseni kasvavat ja tarvitsisivat uutta vaatetta pieneksi jääneiden tilalle. Aamuisin koitan kiireessä roiskia lapsille jotain päälle ja vasta eteisessä huomaan, että Nooalle olen pukenut pari senttiä liian lyhyen teepparin ja Minea on saanut valita kaapista lempparimekkonsa – mekon, joka on kokoa 98cm ja jäänyt hihoista pieneksi aikoja sitten. Muuttolaatikossa odottaa kaksi ulkoilutakkia, jotka sopisivat loistavasti näille ilmoille, mutta toppahousut on jääneet ostamatta, ja siksi koko talvi mennään yhdet ja samat haalarit päällä maanantaista perjantaihin. Toppahanskojenkin tilanne oli pitkään ”hankintalistalla”, joten lopulta mummin piti käydä ja hoitaa tämäkin asia kuntoon (niiden kuomien lisäksi).

Onneksi sain sentään yhden asian itsekin hoidettua, ja nyt Nooalla on viimein sopiva talvihaalari. Totesin, ettei Mini Rodinilta löydy pitkäselkäiselle sopivaa talvihaalaria ja tilasin Mololta vaaleanharmaan tuplavetskarillisen haalarin, joka vaikuttaisi kokonsa puolesta täydelliseltä. Olisihan tuo poika varmaan pärjännyt sillä lahkeistaan aivan liian suurella rodinin haalarillakin, mutta tuumin sitten, että ehkä on paikallaan ostaa aivan jotain muuta, kun meiltä kuitenkin löytyy noin yleensäkin jonkun verran lastenvaatetta. Talvihaalari ei ehkä ole siinä tilanteessa se paras paikka lähteä säästämään, ainakaan kun kyse on liikkumisen helppoudesta.

Mineasta on nykyään tullut suhteellisen tarkka vaatevalinnoissaan, ja vaikka olen jo pitkään hyväksyttänyt kaikki hankinnat tytöllä itsellään, jää meillä siltikin kaappiin sellaisia vaatteita, joita Minea ei suostu pukemaan päälleen. Huivit on useimmiten ehdoton ei, kaikki trikoota paksummat vaatteet näyttää kuulema epäsiistiltä, leggareiden lahkeisiin ei saisi jäädä yhtään ryttyä ja ainoat kengät, jotka Minea koskaan haluaisi pukea on Kuomat. Näillä spekseillä on välillä todella hankalaa löytää juuri mitään Minealle kelpaavaa, ja niinpä olen todennutkin etten hanki kaappiin yhtään vaatetta ennen kuin kaikki käyttämättömät on myyty eteenpäin ja nykyiset sopivat vaatteet on jääneet pieneksi. Ja niinhän sen suunnilleen pitäisikin mennä, että uutta ostetaan vain tarpeeseen, mutta tuskin kovin monikaan siihen nykyään pystyy? Varmasti joskus tulee jotain ostettua fiiliksellä, ja vaikka itsekin olen kova laittamaan entisiä kiertoon, jos hankin uutta, niin silti huomaan välillä kirppiskassiin kasaantuvan vaatetta, kun ei ole aikaa kuvata niitä myyntiin. Onneksi Nikon veljellä on Nooaa nuorempi poika, jolle olemme voineet antaa pieneksi jäänyttä vaatetta.

Muuton lähestyessä kovaa vauhtia olen ajatellut inventoida isommalla kädellä niin omia kuin lastenkin vaatteita ja leluja. Lelut ja osan vaatteista lahjoitan jollekin järjestölle, mutta olisiko teitä kiinnostanut blogikirppis, jos kuvaisin jotain tännekin myyntiin? Mitään kovin ihmeellistä meiltä tuskin löytyy, mutta sellaista hyvää perusvaatetta ainakin rodinilta ja pompilta. Olisipa muuten aika jees, jos jatkossa osaisin vielä entisestään karsia ostojani ja mikä tärkeämpää, tehdä ajattomia, ekologisia valintoja vaatekaappiini niin että määrä pysyisi pienenä mutta laadukkaana. Jostain syystä se kuitenkin tuntuu astetta hankalammalta kun kyse on itsestä, ja sitä helposti nappaa hennesistä parin kympin neuleen ennemmin kuin panostaa ja saa jotain huomattavasti eettisempää ja kestävämpää. Olisiko tässä kenties potentiaalia yhdeksi uudenvuoden lupaukseksi?

Talvikamppeissa

12 marraskuun, 2016

Voisin tämän syksyn osalta antaa itselleni palautetta harvinaisen huonosti hoidetuista lastenvaatehankinnoista, tai ennemminkin niiden puutteesta, sillä huomaan jo toistamiseen ihmetteleväni, miten meiltä ei kaapista löydy asianmukaisia varusteita lapsille näille(kään) keleille. Olen toki parhaani mukaan tilaillut toppatakkeja ja uggeja, ostanut ystävän pieneksi jääneitä haalareita, klikkaillut ostoskoriin merinovillaisia pipoja ja hankkinut lämmintä sisävaatetta enemmän kuin kaksi lasta todellisuudessa tarvitsisi, mutta nyt, miinusasteiden näyttäessä jopa yli kymmentäkin,ja pohjoistuulen kylmentäessä ilmaa entisestään, huomaan aamuisin paniikissa kaivelevani lasten vaatekaappia samalla ihmetellen, miten kummassa en ole tullut ajatelleeksi, että marraskuussa voisi tarvita niinkin itsestäänselvää asiaa kuin toppahanskat tai vuorelliset kengät. Jo viime viikolla jouduin nolona soittamaan vanhemmilleni perään ja kysymään, voisivatko he tehdä yhden ylimääräisen kauppapysähdyksen hakiessaan lapsia hoitoon, jotta Nooa saisi ulkoiluun kunnon kengät. En tiedä kertooko se enemmän siitä, etten ihan täysin ole ehtinyt vielä sisäistää eläväni jo marraskuuta vai onko tämä väliaikaisasunnon aikaansaama hälläväliä-fiilis levinnyt käsittämään kaikki elämän osa-alueet? Taidan olla ainut, joka vasta tähän aikaan vuodesta herää tajuamaan, että talvi on todella saapunut näillekin leveysasteille?

Onneksi edes jotain on kuitenkin tehty oikeinkin, koska joka päivä lapset on päässeet hoidossa ulkoilemaan, oli varusteet sitten vähän sinne päin tai ei. Kivatin villapuvut viime vuodelta mahtuu molemmille edelleen, Minealla on yksi sopiva toppahaalari ja takki, yhdet lämpimät hanskatkin löytyy ja kaulurit plus huivit on molempien osalta kunnossa. Niin, ja Nooalla on ne kuomat, kiitos vaan äitille ja iskälle! Takkeja olen jemmannut lapsille useammatkin, mutta Nooalta puuttuu toppahousut kokonaan, Minean edellisvuotiset nilkkamittaiset toppahousut eivät täysin vakuuttaneet ja toisaalta, tyttö tänään ilmoitti muutenkin vihaavansa kaikkia kolmea takkiaan, joten saattaa olla, ettei edes uudet, sopivammat housut pelasta tilannetta. Tänään takkien alle olisi pitänyt pukea uudet merinovillaiset paidat, joten eiköhän Minea kylmän viileästi ilmoittanut, ettei aio edes sovittaa hankkimaani rumaa ja kutittavaa paitaa. Se siis siitäkin, ihan niin kuin niistä paksummista housuistakin, joita koitin varovasti ehdottaa leggareiden tilalle. Jos jotain olen tullut oppineeksi, niin sen, että on fiksuinta huomaamatta vaihtaa puheenaihetta, silloin kun vaatekeskustelut Minean kanssa alkaa kärjistyä siihen pisteeseen, että seuraavana vuorossa on huutoitkukiukuttelut – sekä äitin että tytön toimesta. Uudella zen-asenteellani koitan ajatella, että on ihan ok pukea pelkkä mekko ja sukkikset villahaalarin alle tai jättää huivit kokonaan laittamatta, jos tyttö itse vakuuttaa pysyvänsä lämpimänä.

Isoimman ongelman tällä hetkellä tuntuu aiheuttavan Nooan haalari. Yleensä ostan suurimman osan talvivaatteista jo edellisen kevään alennusmyynneistä, mutta tänä vuonna kokoarvio oli mennyt sen verran pieleen, että jouduin samantien etsimään Nooalle kokoa isomman tilalle. Tuplakokokojen takia uusikin haalari on kuitenkin väärän kokoinen, sillä selän mitta on juuri sopiva, mutta lahkeisiin jää metreittäin liikaa pituutta. En millään haluaisi lähteä taas etsimään Nooalle uutta haalaria, mutta enpä tiedä, onko liian isossakaan haalarissa kovin näppärä liikkua. Ratkaisu voisi olla sekin, että Nooa käyttää takki+housut -yhdistelmää siihen saakka kunnes haalari sopii joskus kevättalvella, mutta hankaloittaako se pukemista päiväkodissa? Äh, voisiko joku vain tiputtaa meidän postiluukusta yhden haalarin (ja hanskat, kengät, pipot, kypärämyssyt…), niin hoitoon lähtemisestä tulisi jälleen edes astetta helpompaa? Tai voisitteko vaan vinkata mistä löytäisin kivan haalarin suht järkevään hintaan, ja vielä mielellään aika lailla nyt heti?!

Miten teillä, oletteko varautuneet talveen fiksummin vai löytyykö tästä universumista muita yhtä toheloita kuin meikäläinen?

previous 1 … 3 4 5 6 7 8 9 … 38 next