Jätskibileet

Lapsilla on ollut aika ihana muistorikas viikonloppu takana, oli Lintsiä ja sitä ennen perjantaina ystäville järjestetyt pinkit jätskibileet. Huomenna meilläkin alkaa arki reilu kahden kuukauden lomailun jälkeen, ja se tuntuu jälleen aika ristiriitaiselta. Tiedän, että työelämä vie pian mennessään, mutta juuri nyt fiilikset on vielä ihan täysin lomalla ja lasten kanssa kotoilussa, enkä voi kuvitellakaan olevani päiviä erossa noista kahdesta. Niin paljon kaikkea voisi vielä tehdä, aamuheräämiset ja väsyneet iltapäivät eivät kuulu ollenkaan sanavarastooni juuri nyt.

Jätskibileiden ajatus lähti siitä, kun löysin Tigerista muutamia kivoja juhlatarvikkeita ja Minea sitten keksi, että voisi järjestää jotain kesän loppumisen teemalla. Koko kesän tytöt on touhunneet yhdessä pitkin pihoja, mutta alkavalla viikolla on kaikkien aika palata arkisiin rytmeihin, ja kavereita tulee nähtyä vähän harvemmin. Kaivoimme vielä joitakin vanhoja koristeita esiin, haimme jätskiä ja poppareita ja pystytimme lasten puisen kioskin takapihalle. Minea tarjoili kioskissa jätskiä vieraiden toivomilla lisukkeilla samalla kun minä pyörittelin jätskipalloja keittiössä. Syömisen lisäksi ohjelmassa oli muutama kisa, joista kaikille jaettiin pisteitä ja lopuksi palkinnot.

Kilpailuina oli limbo, hyppynaruilla hyppiminen, hulavanteen pyöritys ja vesipallojen heittäminen ämpäriin. Parituntinen vierähti nopeasti ja tytöt tuntuivat viihtyvän – Nooa tietenkin mukana myös!

Vaikka viikonloppuna onkin ilmassa leijaillut kesän viimeisen tuntua, niin pitäisi muistaa ettei elämä tähän lopu. Arki väsyttää ainakin aluksi, mutta aurinkoiset ilmat jatkuu vielä ja aina tulee viikonloppu, jolloin suunnitelmat voivat taas elää vapaammin. Ja onneksi pian voi jo alkaa fiilistelemään joulua, se jos mikä pelastaa talven.

 

Back to school

Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa

Meillä ei vielä tänä vuonna ala koulu, mutta arki joka tapauksessa häämöttää jo viikon päässä. Ja onhan tiedossa hieman erilainen arki kuitenkin, sillä Minea menee eskariin ja Nooallakin vaihtuu päiväkodissa ryhmä isompien puolelle. En olisi vielä ollenkaan valmis aamuheräämisiin, perusrutiineihin ja ennen kaikkea siihen, että töissä saa juosta kilpaa kellon kanssa. Ihan paras juttu koko kesänä on ollut kiireettömyys ja se ettei aamulla ole yleensä tarvinnut tietää, mitä iltapäivällä aikoo tehdä.

Syksyn lähestyessä olen vähän yrittänyt ennakoida tulevaa arkea, miettiä mitä kaikkea uutta tarvitaan ja mitä vanhaa voi laittaa kiertoon. Tämä loppukesä ja alkusyksy aiotaan lasten kanssa kulkea päiväkotimatkoja mahdollisimman paljon pyörillä, ja siihen Minealle tulikin Jollyroomista uusi 20-tuumainen Impulsen polkupyörä. Tykkään pyörästä erityisesti siksi, että se tuntuu laadukkaalta ja näyttää kivan neutraalilta, useimmiten kun kaupat tuntuvat olevan täynnä pelkkää kukkakuvioitua tyttöjen pyörää. Tuskin tämäkään pyörä tulee aikanaan siirtymään Nooan käyttöön, mutta ainakin Minea sai mitä toivoikin – jotain kivaa ”tyttöväriä”, ei kuvioita ja isompi tuumakoko kuin edellinen.

Molemmat lapset saivat myös omat mustat Impulsen Trick-potkulaudat, jolla Nooa on harjoitellut tosi ahkerasti nyt viime päivinä. Olen jopa itsekin pyöräillyt tänä kesänä enemmän kuin ikuisuuksiin, ja ajattelin että ehkä voisin innostua pyöräilemään töihin aina silloin tällöin. En tosin käsitä miten kukaan voi selvitä pyörämatkoista ilman suihkussa käyntiä jälkikäteen? Itse kun kiskon ylämäkiä yleensä siihen tahtiin, että matka menee enemmänkin urheilusuorituksesta kuin rennosta hyötyliikunnasta.

Samalla kun lasten menopelit laitettiin kuntoon, saatiin myös Minean huonetta enemmän sille mallille, että se vastaa eskarilaisen tarpeita. Väliaikainen pöytälevy vaihtui Alice and Foxin kirjoituspöytään ja tuoliin, ja koko huone muuttui kertaheitolla valoisamman ja avaramman oloiseksi. Pöytälevyn kanssa meillä oli ennen raskas laatikosto, jonka sisuksiin kertyi ties minkälaista tarpeetonta pikkusälää eikä tarvittaessa kuitenkaan mikään löytynyt koskaan helposti. Tässä uudessa kirjoituspöydässä on vain yksi laatikko, ja sovimme Minean kanssa että siellä säilytetään paria piirustusvihkoa ja muutamia kyniä. Kaikki muu tavara pidetään ikkunaseinän kaapeissa, jotka nekin on vielä tarkoitus vaihtaa johonkin käytännöllisempään ratkaisuun.

Jollyroomilla on vielä tänään menossa huikea Back to school -kampanja, josta löytyy muun muassa kaikki nämä meidänkin lasten syysuutuudet. Söpö mustavalkoinen Petite Cherien reppu on esim melkein puoleen hintaan, ja Minean polkupyöräkin oli -70%. Jos vielä muistatte nämä sadeasut, joista kirjoitin vähän aikaa sitten, niin myös niistä saa alennusta, ja ties kuinka monesta muusta tuotteesta. Kannattaa siis ehdottomasti käydä kurkkaamassa kampanja ja Jollyroomin alet muutenkin, jos syksylle on vielä hankkimatta jotain lastenkampetta.

Parasta matkaseuraa

Melkein viimeiset kuusi vuotta meidän matkustaminen yhtään lähikauppaa pidemmälle on ollut sellaista, ettei pitkiä matkoja ole halunnut kovin mielellään tehdä. Ensin oli Minean vauva-aika, jolloin kaikki autossa oleminen tarkoitti jatkuvaa huutamista, joskus emme jaksaneet edes lähteä kymmenen minuutin päähän ruokakauppaan. Kaukalosta siirtyminen istuvampaan asentoon paranti tilannetta huomattavasti, mutta viihdyttämistä tarvittiin silti – mahdollisimman vaihtelevaa sellaista. Heti kun mahdollista, otettiin meillä käyttöön padi automatkoilla, koska lievästi matkapahoinvoivana (ja huonohermoisena) en vain yksinkertaisesti pystynyt enää istumaan keskipenkillä sirkusviihdyttäjänä.

Onneksi Nooan kanssa pääsimme niin paljon helpommalla. Vain ensimmäinen vuosi oli vaikeampaa automatkailun aikaa, eikä tilanne ollut ollenkaan paha verrattuna niihin aikoihin, joita esikoisen kanssa sai käydä läpi. Itse asiassa siitä oli paljon hyötyä, että vieressä oli isosisko jonka touhuja sai seurailla, sillä Minea toimi ikään kuin viihdykkeenä Nooalle. Samaan tapaan viihdytystoiminto pelasti monta tilannetta myös kotona.

Nyt Viroon matkustaessamme autossa istumista tuli noin viisi tuntia per suunta, sen lisäksi pari tuntia laivassa. En tiedä mitä odotin (koska matkustaminen on jo pidemmän aikaa ollut suht vaivatonta tällä kokoonpanolla), mutta tänään viimeisiä kilometrejä ajaessamme heitimme autossa ylävitosia ihan sen kunniaksi, että matkat ja reissu kokonaisuudessaan oli sujunut niin hyvin. Muutenkin tuntuu, että nämä kaksi on loistavassa isässä matkustamaan mihin tahansa, sillä ravintolassa istuminen menee sekin jo melko lailla ongelmitta, etenkin Minea on jo siinä iässä, että kaikki on ihanan helppoa. Yleensä olen ollut sitä ajatusta vastaan, että lasten kanssa lähtisimme mihinkään pidemmälle kaupunkilomalle, mutta ehkä ensi vuonna sitäkin jo voisi harkita vaihtoehtona rantalomalle? Toki silloin voi unohtaa ”koe koko kaupunki kolmessa päivässä” ajatukset, mutta noin niinkuin rennosti kierrellen ja ihmetellen lasten ehdoilla saattaisi siitäkin saada oikein onnistuneen loman.

Onko teillä kokemuksia kaupunkilomista pienempien lasten kanssa? 

1 2 3 4 5 6 7 8 … 17