LOL Surprise synttärit

Helmikuussa meillä juhlittiin Nooan ritari-lohikäärme-juhlien lisäksi toisetkin juhlat, Minean LOL Surprise synttärit. Minea oli päättänyt teeman jo hyvissä ajoin etukäteen, mutta silti valmistelut jäi melko viime tippaan. Itse asiassa näin on käynyt melkein joka vuosi, yhdistä juhlista selvittyäni ei nimittäin ole kovin helppo alkaa samantien valmistelemaan seuraavia. Onneksi lapset eivät näitä huomaa, joten en ole itsekään jaksanut stressata asiasta sen enempää.

Synttäreiden värit olivat hyvin tyttömäiset, ruusukultaa ja vaaleanpunaista, ja koristelut olivat kaiken kaikkiaan aika maltilliset. Lainasin ystävältä LOL-viirin ja ikkunan eteen laitettiin kunnon kasa erilaisia ilmapalloja, joiden seassa yhtä tämän hetken lemppariani eli marmorikuvioituja palloja. Minea sai itse suunnitella vieraiden kanssa tehtävät leikit ja lopulta valitsi pullonpyörityksen, limbo-kisan sekä onginnan. Nykyään Minea tykkää olla mukana suunnittelemassa ja järjestämässä juhlia, joten olen antanut tytön hoitaa kaiken mahdollisen mistä hän vain innostuukaan.

Näissä juhlissa Minea päätti myös sen, mitä vieraille tarjotaan ja hän myös oli jonkun verran mukana toteuttamassa leipomisia. Kaverisynttäreillä tarjottiin kahdenlaista kakkua, tavallista täytekakkua vadelma- ja kinuskitäytteillä sekä jäätelökakkua (jonka kinuskikastike hieman jo alkoi tässä vaiheessa valumaan välistä). Sukulaisille ja muille aikuisille vieraille tarjolla oli enemmän myös suolaista puolta perinteisten popparien ja muiden lisäksi, tein myös toisen LOL kakun samoilla mansikka- ja kinuskitäytteillä. Uusi ihastukseni oli Kinuskikissan ohjeella tehty kreikkalainen voileipäkakku, jonka täytteet oli niin hyviä, että ajattelin joskus tehdä niitä pienten ruisnappien päälle!

Seuraavaksi meillä katetaan pöytä herkuilla varmaan tuossa pääsiäisenä ja vappuna. Vappubrunssit on aina olleet huippuja ja tänä vuonna aion jatkaa perinnettä järjestämällä jälleen jotain kivaa yhdessä ystävien kanssa.

Kiddow’n uutuudet

Yhteistyö – postaus sisältää saatuja tuotteita.

Olen jo pidemmän aikaa ollut aavistuksen kyllästynyt meidän lasten vaatteisiin – myös uusien hankkiminen on ollut jokseenkin tauolla, kun mitään mielenkiintoista ei ole tullut vastaan. Vielä joku aika sitten vaatteiden etsiminen pieneksi jääneiden tilalle oli jopa kivaa puuhaa, mutta nyt uusia julkaisuja ja vanhojen mallistojen alennusmyyntejä tulee niin tiuhaan tahtiin, että mistään on enää vaikea innostua. Niinpä tilanne on jo jonkin aikaa ollut se, että aamulla huomaan löytäväni Nooan vaatekaapista enimmäkseen lyhyeksi jääneitä paidanhihoja ja puhki kuluneita housuja. Viime viikolla kotoa ei löytynyt Minealle sopivia kurahousuja, tällä viikolla taas on yritetty tuloksetta penkoa jemmoista edes yhtä paria tähän säähän sopivia hanskoja.

Onneksi heräsin tilanteeseen nyt kun lomaviikkoa ja aikaa on vielä jäljellä ennen kuin lasten jälleen pitäisi olla joka aamu hoidossa hyvin varusteltuina päivän ulkoiluja varten. Ja mikä onni myöskin se, että samalla kun vaatekriiseilin ja olin jo luopunut ajatuksesta löytää mitään innostavaa lapsille, törmäsinkin moniin kivoihin uutuusjuttuihin – ja jopa menin ja tilasin kasan käyttövaatetta molemmille. Tällä kertaa ostin ainoastaan todelliseen tarpeeseen, mutta silti lupasin myös laittaa vähintään kaksinkertaisen määrän vaatetta myyntiin, jotta ne pieneksi jääneet eivät kasaantuisi pinoiksi varaston nurkkaan.

Etsiessäni uusia innostuksen kohteita törmäsin ihanan suomalaisen Kiddow’n (kuvien vaatteet saatu) vasta julkaistuun mallistoon. Merkki oli kyllä jo ennestään tuttu, mutta kokemusta itse vaatteista ei vielä ollut – ihme kyllä, vaikka jo syksynkin mallisto oli juuri niin meidän tyylinen, että olisin voinut niistä kotiuttaa useammankin vaatteen. Kiddow’n vaatteet edustavat niitä asioita, jotka yleensäkin on minulle tärkeitä lastenvaatteita valitessa: kotimaisuus, mukavuus, trendikkyys, laatu ja materiaalit. Vaikka omissa vaatevalinnoissani olenkin valmis tinkimään monessakin suhteen, haluan lapsilleni pukea vain parasta mahdollista.

Kiddow’n asut taisivat kelvata lapsillekin paremmin kuin hyvin, sillä kaikki vaatteet meni samantien molemmilla käyttöön. Nooan huppari ja housut on kokoa 104/110 ja Minealla vastaavasti 128/134. Pipot kummallakin on M-kokoa, mikä on riittävän napakka lapsen päähän, mutta sopisi tarvittaessa myös aikuiselle. Nooa sanoi omaksi lempparikseen tuon bandanan, koska se on kuulema vähän sama kuin huivit joita ninjat käyttää.

Niitä puuttuvia kurahousuja en tietenkään ole vieläkään saanut aikaan hankkia, mutta onpahan ainakin sisävaatepuoli ottanut askeleen parempaan suuntaan. Jos teilläkin olisi tarvetta parille uudelle vaatteelle, niin kannattaa nyt viikonlopun aikana käydä osallistumassa instatililläni @minishowblogi arvontaan, jossa yksi onnekas voittaa 50€:n lahjakortin Kiddow’n verkkokauppaan!

Lohikäärme-ritarijuhlat

Viikon mittaista talvilomaa aloittelevana yritän jälleen saada blogin heräämään horroksestaan kaiken tämän synttärirumban jälkeen. Nooan synttäreitä juhlittiin jo parisen viikkoa sitten, teemana tosiaan se lohikäärmeet ja ritarit. Sinänsä teemavalinta oli yllättävä, että harvoin näistä kumpikaan on Nooan ykkösjuttuja leikeissä, vaikka jonkun verran ritarileluja meiltä löytyykin. Synttäriteemana nämä joka tapauksessa toimi alkujärkytyksestä huolimatta aika hyvin!

Ensin ajattelin etten varmasti saa mitään ideoita kakun tekemiseen, kun en ole mikään mestari sokerimassankaan kanssa, mutta onneksi silti kokeilin tätä yksinkertaista linnakakkua. Kakkupohjan tein niin kutsutulla 0,7-ohjeella eli ensin punnitaan kananmunat ja sokeria sekä vehnäjauhoja mitataan 70%:n verran munien painosta. Itse tykkään aina laittaa osan perunajauhoja vehnäjauhon sijasta, jolloin kakusta tulee vähän tiiviimpi rakenteeltaan.

Linnakakun täytteenä oli mansikkaa ja kinuskia. Mansikkatäytteessä oli sekoitettuna kerma ja mansikkarahka, kinuskitäytteen tein jo monta kertaa hyväksi todetulla Kinuskikissan ohjeella. Lohikäärmekakku oli puolestaan suklaakakku, valmistettu tällä Fazerin ohjeella ja päällä mustalla värjätty voi-tomusokeri-tuorejuusto-täyte. Itse olin synttäreiden aikaan vielä sokerilakossa, joten kakkujen maku jäi testaamatta, mutta vieraisiin luottaen voin todeta molempien kelvanneen paremmin kuin hyvin.

Juhlien hitti lasten mielestä oli hauska aarteenetsintä, jossa kartan avulla etsittiin seitsemän eri pistettä ja niistä löytyvät vihjeet. Vihjeiden avulla seuraavan pisteen sijainti aina tarkentui, ja joissakin pisteissä olikin etsijöille yllätys. Matkan varrelta jokainen keräsi itselleen läksiäispussin ja sinne sisälle tarroja, karkkia ja pikkuautot.

Lastenjuhlien suunnittelu ja järjestäminen on ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista meidän perheessä, ja tykkään siitä kun voi suunnitella juhlan jonkin teeman ympärille. Kuitenkin joka kerta huomaan aikaa toteuttamiselle olevan liian vähän ja loppuvaiheessa teen viimeiset pakolliset asiat kiireellä läpi. Nytkin meiltä jäi aarrekartan piirtäminen ihan viime tippaan, itse sankarin juhlavaatteet kaivettiin kaapista 10 minuuttia ennen juhlien alkua ja sen suuremmin niitä miettimättä ja itsellenikin sain paidan vaihdettua puhtaaseen juuri ennen ensimmäisen vieraan saapumista. Koskaan mikään ei toteudu ihan täysin niin kuin sen suunnittelee, mutta eipä sillä niin väliäkään ole – tärkeintä on juhlien alettua unohtaa oma täydellisyyden tavoittelu ja olla täysillä hetkessä läsnä. Juhlien jälkeen sitä ei kuitenkaan enää edes muista, mitä olisi tehnyt toisin.

1 2 3 4 5 … 17