Minean 5-vuotisjuhlat

Miten tähän lomailuun tottuukin niin nopeasti? Päivät on menneet hurjaa vauhtia, ja tuntuu siltä, että voisin ihan tosissani jatkaa vaikka seuraavat kymmenen vuotta tätä kotona olemista ja kavereiden kanssa treffaamista. Jos vain jostain keksisi keinon tienata ilman että tarvitsee käydä töissä, niin saattaisi olla että jokusen vuoden viihtyisin kotona. Varsinkin nyt kun täällä uudessa kodissa on kaikenlaista pientä hommaa, joiden tekemiseen voisi helposti käyttää muutaman päivän viikossa.

Aika on mennyt tällä viikolla nopeasti jo senkin takia, että lasten synttärivalmistelut on vieneet oman osansa päivistä. Perjantaina ja lauantaina juhlitaan Nooaa, ja Minean synttärit pidettiin viime viikonloppuna. Olisi varmasti ollut järkevää yhdistää molempien synttärit yhdeksi juhlaksi, mutta niin sanotut kaverisynttärit halusin kuitenkin pitää molemmille omat – sukulaiset tulevat vain toisena viikonloppuna. Meillä myös käy ystäviä pidemmän ajomatkan takaa, joten venyttämällä juhlia useammalle viikonlopulle saimme mahdutettua useammat yövieraatkin.

Minea oli synttäreilleen toivonut kukkakeijuteema, ja värit olivat turkoosinvihreä, pinkki ja vaaleanpunainen. Olin ostanut etukäteen muutaman koristeen ja kuvittelin jossain välissä printtaavanikin jotain netistä, mutta loppujen lopuksi työt ja muut hommat tekivät viikosta niin kiireisen, että melkein kaikki koristelu jäi laittamatta. Tiesin, etten ehtisi panostaa kakun leipomiseen, joten valitsn parhaan mahdollisen vaihtoehdon: tilasin kakun Minna bakesilta. Täyte oli Minean itse valitsema minttusuklaa, ja ulkomuodon Minna suunnitteli kuvan pohjalta, jonka olin Minean kanssa etsinyt instasta. Lopputulos oli siinä mielessä ennalta-arvattava, että se oli yhtä upea ja herkullinen kuin mitä osasin Minnalta jo etukäteen odottaakin. Itse en olisi koskaan saanut aikaan mitään lähellekään vastaavaa, ja kuinka helppoa olikaan hakea kakku ja mini-cupcaket perjantaina ennen juhlia kyytiin ja kotona kattaa suoraan pöytään!

Itse juhlissa ei ollut keijukaisten etsimistä lukuunottamatta sen ihmeempää ohjelmaa, vaikka olin kaksi leikkiä suunnitellut. Seisoin kuitenkin keittiössä lähes koko ajan, ja siinä pyöriessä leikit unohtui ja toisaalta, ei lapset niitä näyttäneet erityisesti kaipaavankaan. Minealle tärkeintä oli saada hyvät ystävät juhlimaan ja syödä kaksikerroksista synttärikakkua, joten niiltä osin juhlat menivät melko nappiin ja sankari oli enemmän kuin tyytyväinen. Meiltä Minea sai lahjaksi kauan toivomansa Lego Friends hotellin, joka tällä hetkellä jo löytyy tytön hyoneen pöydältä kasattuna. Huomenna ja lauantaina vielä Nooan juhlat, ja sitten juhlakausi alkaa olla meidän perheen osalta purkissa – toisaalta harmi, kun juhlia on kuitenkin niin kiva järjestää (etenkin jos on aikaa järjestää ja suunnitella), mutta eiköhän me tässä keksitä kaikkea muutakin juhlimisen aihetta kevään mittaan..

LASTEN UUSIMMAT

Eilen pyörähdin ystävän kanssa pikaisesti kaupungilla, tarkoitus ei ollut ostaa itselleni mitään, mutta lopulta mukaan lähti kuitenkin yhdet farkut ja parit sukkikset. Mietin siinä sitten, että vaikka ostan silloin tällöin vaatteita itsellenikin, niin olen silti aavistuksen kateellinen lasteni vaatekaapille! Molempien lasten vaatevalikoima on heittämällä muodikkaampi ja ajankohtaisempi kuin omani, ulkokamat on teknisempiä ja materiaalit laadukkaampia. Kyse ei ole niinkään siitä, että olisin äitiyden myötä kokonaan unohtanut itseni, vaan ennemminkin ajattelen, että materiaalien ja laadun merkitys korostuu, kun kyseessä on pienen lapsen iho. Vaatteen istuvuus, kestävyys ja mukavuus ovat avainasemassa, ja tietenkin yhtä tärkeänä osana haluan vaatteen myös näyttävän hyvältä.

Jo neljä vuotta lastenvaatteita ostaneena olen huomannut kuinka kaappi on huomaamatta täyttynyt pääasiassa muutaman laadukkaamman lastenvaatemerkin vaatteilla. Monet merkit on mieleeni kuten suomalaiset Papu ja Vimma, mutta kyllä meiltä kuitenkin eniten tällä hetkellä löytyy NOSHia, Gugguuta, Mini Rodinia ja POMPdeLUXia. Näiden neljän vaatemerkin tiedän tuovan markkinoille kerta toisensa jälkeen sellaisia mallistoja, että takuuvarmasti löydän sieltä omat suosikkini ja pakko saada -listani saa kummasti joka kerta jatkoa. Hassuinta on ehkä se, että tämä nelikko edustaa melko erilaisia tyylejä jokainen, mutta en silti ole vielä tähän päivään mennessäkään kokenut, että vaatteita olisi vaikea yhdistää toisiinsa. Paremminkin voisi sanoa, että ne sopivasti täydentää toisiaan niin ettei lastenkaan pukeutumisesta tule liian yksitoikkoista tai mielikuvituksetonta.

Olisikohan näistä neljästä pitkäaikaisin tuttavuuteni tanskalainen POMPdeLUX*, jolta löytyy laajin valikoima vaatetta joka tilanteeseen arjesta juhlaan. Suurimmalle osalle teistä ei ole mitenkään uusi juttu, että tykkään POMPin vaatteiden kestävyydestä, ulkonäöstä ja hinta-laatusuhteesta. Ne nimittäin yksinkertaisesti on meillä pysyneet superhyvinä useista käyttö- ja pesukerroista huolimatta, eikä maanantaikappaleita ole vuosien saatossa sattunut joukkoon kuin yhtien sukkisten verran. Ja sama kuin NOSHin vaatteissa, pisteet tulee myös pitkäikäisyydestä, sillä kaikki perustrikoot tilaan aina pari kokoa isompana, ja hihoja tai lahkeita kääntämällä pidennän käyttöikää.

Tänä keväänä en pitänyt omia POMPdeLUX kutsuja, mutta Evelina (eja@pompdelux.com) kävi meillä esittelemässä malliston, ja sovittelin vaatteita lapsille. Pienten poikien valikoimassa tykkäsin hauskoista kuvioista, ja etenkin t-paidat ihastutti kovasti. Minea on jo siirtynyt kokonaan isojen tyttöjen puolelle, ja sieltä löysinkin pitkän listan verran ostettavaa. Kaikkea en voinut hankkia yhdellä kertaa, joten ostettavaa jäi vielä myöhemmällekin jonkun verran, ja lisäähän varmasti tulee vieläkin, kun näkee muiden sovituskuvia.

pomppeja IMG001

Idabel takki* oli koko tyttöjen malliston yksi lemppareistani, ja sen tilasin Minealle vaaleanpunaisena sillä ajatuksella, että takki menee juhlavaatteiden kanssa ja kaupungilla vähän hienommassa käytössä.pomppeja IMG010

Pienten poikien puolelta ehdottomasti eniten ihastuin tähän Ucon collegeen*, joka näytti olevan aika monen muunkin suosikki, kun noin puolet kooista oli jo loppuunmyyty. Mietin pitkään harmaan ja tummansinisen välillä, mutta lopulta päädyin tummansiniseen käytännön syistä.pomppeja IMG002 pomppeja IMG003

Olin varma, että perinteisesti tykkäisin Minealla enemmän pinkistä uikkarista, mutta sovittamisen jälkeen tilaukseen lähtikin Bathgate kokouikkari* tummansinisenä. Eikö olekin ihana!pomppeja IMG004 pomppeja IMG009 pomppeja IMG008 pomppeja IMG007

Ja tämä Juba takki*!! Harmi, että koitin ajatella järkevästi enkä viitsinyt tilata toista, hyvin samantyylistä takkia kuin Minealla jo on viime keväältä..pomppeja IMG006 pomppeja IMG005

Perustrikoita otin taas ison pinon, koska erivärisiä aluspaitoja ja leggareita menee aina. Mieleni tekisi vielä sortua tyllimekkoon, mutta toistaiseksi hame ja viime syksyn mallit saavat riittää. Tänään kylläkin tuntui hetken aikaa siltä, että voisin ostaa vaikka koko POMPin nettikaupan tyhjäksi, kun pankki siirsi talorahoja meidän yhteiselle tilille 😀 Eilen saimme jopa viimein omankin asunnon myyntiin, ja viikonloppuna on tulossa ensimmäinen näyttö – jännittävää! Huomenna voisin linkittää teillekin myynti-ilmoituksen, jos vaikka joku etsiskelee perheelleen kivaa rivarikolmiota!

P.S. Huomasin juuri, että olen blogissani julkaissut tasan 1000 postausta ja kommenttejakin on kertynyt jo yli 10 000!! Se on huikea määrä, ja kiitos kuuluu tietenkin kaikille teille, sillä en olisi kirjoittanut näin paljon tai näin usein ellen tietäisi, että joku siellä toisella puolella ruutua kiinnostuu postauksista ja jaksaa vieläpä kommentoida kirjoituksiani. Kiitos, kiitos siitä, että olette mukana!

*sisältää mainoslinkkejä

VIRVON VARVON!

 virvonvarvon IMG003virvonvarvon IMG008 virvonvarvon IMG007virvonvarvon IMG004

virvonvarvon IMG006 virvonvarvon IMG005   virvonvarvon IMG002virvonvarvon IMG009

virvonvarvon IMG001

Joko teillä käytiin eilen virpomassa vai vasta tulevana viikonloppuna? Meillä on aina virvottu viikko ennen pääsiäistä, ja niinhän se ajatus taitaa alunperin mennäkin, että ensin virvotaan ja viikon päästä kotiin ilmestyy palkka virpomisesta, vai miten se nyt olikaan. Minean kanssa on käyty virpomisreissulla jo parina aikaisempanakin vuonna, mutta toistaiseksi ollaan pimpoteltu vain tuttujen ovia. Uskallusta ja innostusta virpomiseen Minealta ei puutu, mutta yksikin korillinen suklaata naapureilta on ihan tarpeeksi (liikaa!) tulevien karkkipäivien varalle. Viime vuonna meiltä löytyi kindereitä ja muuta pääsiäissuklaata herkkukaapista vielä kesänkin jälkeen, kun niitä koitettiin jemmailla välttäen suklaaövereitä. No, säästeliäisyydessä onnistuttiin, mutta täytyy myöntää, ettei pääsiäissuklaan syömisessä juhannuksena ole ihan sitä samaa fiilistä..

Nooan virpomisuraa ei oltaisi vielä tänä vuonna muuten varmaankaan aloitettu, mutta Minean mukana poika meni oikein hyvin rattaissa istuessaan, ja mukaan napattiin vielä naapurinkin poika. Olin yllättynyt siitä, että alle puolet avasivat oven (tai olivat ylipäätään kotona) eikä meilläkään käynyt kuin kolme virpojaa. Juteltiin tästä ystävien kanssa ja joku sanoi, että virpominen ajatellaan nykyään kerjäämiseksi, ja osa ihmisistä laittaa oveensa lapun ’saa virpoa’ jos ovat valmiita vastaanottamaan virpojia. Oikeastiko?!?!! Tähänkö ollaan todella tultu, että lapsille tärkeä perinne onkin ilmaisen tavaran kerjäämistä, ja oven avaaminen tuntemattomalle on liian pelottava asia? Suorastaan ärsyttää, että vanhemmat haluaa nykyään kyseenalaistaa k-a-i-k-e-n, jokainen ääneen sanottu mielipide tai perinne rikkoo jonkun periaatteita tai tasa-arvoa vastaan, eikä toisiin uskalleta ottaa kontaktia muuten kuin virtuaalisesti. Tästäkin huolimatta tai ehkä juurikin tätä kritisoiden mä aion raahata joka vuosi lapseni virpomaan niin kauan kun heitä se kiinnostaa, aion heittää rahaa taivaalle ja ostaa ilotulitteita uutena vuotena, laulan suvivirren sinä päivänä kun lapsilla loppuu kouluvuosi ja poltan ilmaston lämpenemisenkin uhalla juhannuskokkoa kesällä! En vain yksinkertaisesti ole valmis luopumaan perinteistä, jotka ovat aikoinaan mulle itsellenikin olleet tärkeitä.

Perinteistä vielä puheenollen täytyy teiltä kysyä vinkkiä, mitä yleensä valmistatte pääsiäisenä ruoaksi? Ellei perinteinen karitsa houkuta niin mitä hyviä pääsiäiseen sopivia vaihtoehtoja keksitte?