5 selviytymisvinkkiä Suomen kevättalvelle

Olen ehkä ollut nyt tässä lähipäivinä hieman eri mieltä lasten kanssa siitä, millainen on hyvä ulkoiluilma. Vuorotellen sataa lunta, paistaa aurinko, sataa vettä, tuulee ja taas sataa vähän lisää lunta – millä ihmeellä tässä vielä jaksaisi odotella kesään saakka?! Meidän pihoilla kun ei vielä ole nurmikkoa ollenkaan, on talon ympäristöt olleet lapsille oikea unelmien leikkipaikka, varsinkin sateella jolloin pihat lainehtivat mutaa ja kuraa. Siinä missä Minea innoissaan ryntää ulos vesisateella tai huomattuaan, että sateen jälkeen pihalla on jättimäisiä mutakasoja, itse mielelläni välttelisin ulkona tönöttämistä. Jotenkin on tuntunut, että aurinko paistaa arkisin juuri silloin kun olet töissä, ja viikonloppuna taivas on yhtä harmaansinistä pilvimassaa. Eniten kuitenkin ihmetyttää tämä lumen määrä, huhtikuussa!

Rehellisyyden nimissä täytyy kyllä myös todeta, että kevät on aika ihanaa aikaa verrattuna syksyn pimeyteen. Aamuisin on niin paljon helpompi nousta ylös, näytti kello mitä tahansa, ja se että valoisa aika jatkuu pitkälle iltapäivään, on ainakin meikäläiselle iso tekijä päivittäisessä jaksamisessa. Ja jaksamista kohta tarvitaan, sillä heti ilmojen vähän lämmettyä meillä alkaa pihojen laitto eli vuorossa on terassit, parveke, nurmikot, istutukset ja kivetykset – luulen, että näissä merkeissä se kesä aika lailla kuluukin. Varmaan vasta ensi vuoden puolella lapset pääsevät nauttimaan pihasta muussakin kuin kuraleikeissä, ja nyt on vain hyväksyttävä, että hiekkaa ja multaa kantautuu sisälle saakka niin että joka päivä (joskus kahdestikin) saa imuroida vähintään alakerran.

Kurainen piha on asettanut omat haasteensa myös pukeutumisen kannalta, talvihaalarit unohdettiin melko pian ja käyttöön otettiin käytännöllisemmät setit eli kuravaatteet. Sen sijaan että lapsille puettaisi paksut kerrokset ulkovaatetta, olen todennut helpommaksi yhdistelmäksi villapuvun ja kura-asun heti kun asteet on enemmän plussan kuin miinuksen puolella. Nämä pirtsakat kaksiosaiset Nordbjornin raitasetit saappaineen ja hanskoineen on saatu Jollyroomista, ja näillä lapset on nyt viime päivät menneet kotipihoilla. Hanskoissa on lämpimät fleecevuoret, joten alle ei tarvitse pukea toisia hanskoja ollenkaan, ja takit saa plussaa siitä että helmassa on sen verran resoria, ettei takki nouse kovemmassakaan menossa. Asuissa toiminnallisuus on huipussaan, ja ulkonäöltään ne on omaan silmääni aika täydelliset sadeasut! Myös heijastimia löytyy reilusti, ja kerrankin jalkalenksut on sopivan napakat niin että ne todella istuu kumisaappaan alle.

Minean sadevaatteet: takki ja housut, hanskat sekä kumisaappaat

Nooan sadevaatteet: takki ja housut, hanskat sekä kumisaappaat

Näissä meidän sadevaatteissa on kaikissa juuri nyt menossa järjetön ale (esim kumpparit alle puoleen hintaan!), ja kannattaa muutenkin katsastaa Jollyroomin lastenvaatepuoli, koska siellä näytti olevan muitakin hyviä tarjouksia. Mutta miten tästä kevättalvesta selviää noin niin kuin yleensäkin? En tiedä, mutta ehkä näistä vinkeistä on jotain apua:

1. Hanki kunnon varusteet. Oli kelit mitkä tahansa, ulkoilu on aina pukeutumiskysymys.

2. Aika kuluu nopeammin kun on jotain tekemistä, hyödyllistä tai ei. Jos et muuta keksi, niin lapioi vaikka lunta pihalta, niin ehkä se maakin sulaa nopeammin ja kevät tulee ennen kuin huomaatkaan. Tai sitten vaan seuraavana päivänä sataa lisää lunta ja lapiointi oli ihan turhaa.

3. Positiivinen asennoituminen auttaa. Mököttämällä lisäät omaa ahdistustasi, kun taas suupielet hymyyn kääntämällä saat joko naamasi kramppaamaan tai itsesi näyttämään hölmöltä seisoessasi pihalla naama irvistyksessä.

4. Muista että paremmat ajat on edessäpäin. Suomen kesässä saatat jopa päästä nauttimaan auringosta ja lämmöstä.

5. Luovuta jos siltä tuntuu. Joskus on ihan ok tehdä mutakakkua ennemmin kotona vaikka tällä ohjeella kuin kaatosateessa ulkona.

Mielekästä puuhaa lapsille ja aikuisille

Kaupallisessa yhteistyössä: Name It

Me ollaan nyt ehditty asua tässä uudessa naapurustossa suunnilleen kuukauden verran, ei siis kovin kauaa, mutta kuitenkin niin että paikat alkaa tuntua kotoisalta, ja lapsetkin taitavat olla jo aika hyvin tottuneet uusiin kuvioihin. Minea on saanut naapureiden lapsista useammankin uuden kaverin, ja kun viereisissä taloissa asuu vähintään viisi suunnilleen samanikäistä tyttöä (ja lisää muuttaa koko ajan), on sanomattakin selvää, että pihalta löytyy leikkiseuraa melkein milloin vaan. Kerrostalossa asumisen aikana meidän tuli jostain syystä nähtyä harvinaisen vähän kavereita, ja Mineastakin huomasi, että tyttöä kyllästytti olla koko ajan pyytämässä mua tai Nikoa puhuttamaan barbeja, rakentamaan Legoilla tai mitä milloinkin. Vaikka vanhemmat kuinka tärkeitä olisivatkin, syntyy ne parhaimmat leikkimuistot kuitenkin kavereiden kanssa – muistan omastakin lapsuudesta vielä aika elävästi, miten naapurin tytön kanssa leivottiin pannaria, joka tarttui leivinpaperiin kiinni tai millaiset samistelupenaalit käytiin toisen ystävän kanssa ostamassa yhdessä Tiimarista.

Se, mikä on ehkä eniten muuttunut omasta lapsuudestani, on ettei meidän aikana ollut teknisiä laitteita, jotka olisi toimineet ohjelmatoimistoina lapsille silloin kun ei ollut mitään tekemistä. Siihen aikaan ei ollut tapana laittaa videolta pyörimään lastenohjelmia tekemisen puutteessa, vaan ennemminkin rohkeasti lähdettiin pihoilta etsimään kavereita – tai ehkä satunnaisesti pelattiin Nintendoa jos sellainen sattui olemaan. Hauskimmat leikit ala-asteiässä oli koko pihapiirin poliisi&rosvo, kirkkis ja erilaiset hyppynaruloruttelut koulun pihalla. Siihen aikaan olin aika innoissani kaikesta kouluun liittyvästä ja tuhersin läksyvihkoja koristellen kotona monenmonta tuntia, tai joskus innostuin jopa tekemään tehtäviä kolme vuotta vanhemman veljeni kirjoista. Slämy, kaverikirjat, värikkäiden käsikorujen solmiminen tai Hugon seuraaminen telkasta ovat myös varmaan aika tuttuja ainakin 80-luvulla syntyneille?

Nyt kun Minealla on paljon kavereita ihan tässä kävelymatkan päässä, on ongelmaksi ennemminkin tullut se, että Minea olisi jatkuvasti menossa johonkin tai kutsumassa kavereita meille. Tylsistymisen sietämisestä on tullut entistäkin hankalampaa, ja jos kaverit ei olekaan aina saatavilla, on meidän Nikon kanssa keksittävä jotain mielekästä puuhaa. Aina ei itsekään jaksaisi istua puhuttamassa barbeja tai pikkaraisia, joten meille oli oikein tervetullutta vaihtelua kuvien ihanat värikkäät puuhakortit, jotka saimme Name Itiltä. Kortteihin on kerätty erilaisia leikki-, askartelu- ja leivontaideoita ajatuksella unplug & play eli elektroniikka sivuun ja luovien leikkien pariin! Usein tuntuu hankalalta keksiä kovinkaan kummoisia juttuja ihan tuosta noin vaan, mutta viimeisen kuukauden ajan olen antanut Nooan tai Minean silloin tällöin vetää pakasta yhden kortin, ja yhdessä olemme toteuttaneet siinä ehdotetun idean, jos kaikki tarvittava on löytynyt kotoa. Tähän mennessä olemme esim leiponeet muffinsseja, maalanneet vesiväreillä, tehneet mehujääpuikkoja, askarrelleet paperilaivoja ja leikkineet kimin peliä. Paperilaivoja yritimme uittaa Nooan kanssa ulkona sillä välin kun Minea oli leikkimässä naapurin tytön kanssa, mutta asfaltilla soljuvien pienten vesivanojen virtaukset oli vielä niin heikkoja, että lopulta laivat vietiin uimaan isoihin kuralätäköihin.

Näitä samoja ideakortteja voi käydä kuka tahansa hakemassa Name Itin omista myymälöistä (sinua lähimmän myymälän löydät täältä) vielä muutamien viikkojen ajan, ja vieläpä täysin ilmaiseksi. Kortteja on kaiken kaikkiaan 36 erilaista, ja niitä on ripotellen ilmestynyt myymälöihin 2.2. alkaen. Kolmena kampanjaviikkona mukaan tulee pieni lelu, meidän setissä lapset saivat suurennuslasin, jota on ahkerasti käytetty mm ruoan tutkimiseen ja ihmisten naamojen ihmettelyyn. Korteissa ehdotetut puuhat on juuri sopivan ”vaativia” niin että ne ei ole parissa minuutissa ohi, vaan saavat lapsen, ja aikuisen, innostumaan puolituntisenkin ajaksi. Ja kuten jo edellisessäkin postauksessa totesin, aika kuluu yllättävän nopeasti silloin kun on hauskaa!

Avaruussynttäreillä

Oli se vaan aikanaan melkoinen onni, että sain päähäni perustaa blogin. Ei vain siksi, että blogista on tullut kovinkin mieluinen asia tässä vuosien varrella, mutta sen takia, että se on tuonut elämääni niin paljon uusia tuttavuuksia – kuten nyt vaikka Kerttu. On vaikea sanoa, missä ystävyytemme nykyään olisi ellei samaan aikaan sattuneet vauvavuodet olisi yhdistäneet meitä entisestään, mutta todellinen henkireikä se siihen aikaan joka tapauksessa oli, kun oli joku, jonka kanssa ihmetellä vauva-arkea. Vain toinen pienen lapsen äiti voi todella ymmärtää, mitä on herätä kymmenettä kertaa yön aikana tai kuukausitolkulla kantaa tyytymätöntä vauvaa sylissään. Jostain ihmeen syystä vielä tuntui, että lapsemme sattuivat käymään samoja taisteluja aina samaan aikaan, ja seesteisempi aika oli sekin usein molemmilla pojilla yhtä aikaa, joten jokaisen whattsapp-viestin vastaukseksi tiesin saavani aitoa vertaistukea.

Nyt huomaa, kuinka on jo pidemmän aikaa saanut elää sitä elämän seesteisempää aikaa näiden kahden pikkupojan kanssa, sillä enää hyvin harvoin jaamme Kertun kanssa vinkkejä arjessa selviytymiseen tai viestittelemme lapsista ylipäätään. Yhteyttä pidetään edelleen yhtä tiuhaan tahtiin, mutta keskustelunaiheet on muuttuneet, ja tavatessa saamme jopa juoda kahvit pidemmän kaavan kautta samalla kuulumisia vaihtaen. Eilen sain istahtaa Kertun kahvipöytään juhlistamaan 2-vuotiasta, Kertun poika kun on syntynyt vain kuukausi Nooan jälkeen. Mietimme siinä molemmat, kuinka stressitöntä arjesta onkaan nyt tullut, kun pojat on jo noin isoja, tytöistä puhumattakaan. Ehdin päästä autosta ulos ja Kertun kotiovesta sisään, niin jo oli lapset rynnänneet pojat omiin ja tytöt omiin leikkeihinsä. Niin ne vaan tuntui meidän 2-vuotiaatkin leikkivän yhdessä, ajoivat autoilla vierekkäin, neuvottelivat kumpi leikkii milläkin lelulla ja silloin tällöin vaihtoivat sanan tai kaksi keskenään.

Kertun pojalle juhlat järjestettiin teemalla love you to the moon and back, ja kuten kuvista hieman näkyykin, oli koristelut, tarjottavat ja kattaukset kaikki upeasti toteutettu. Avaruusaiheinen musta-hopea kakku oli tilattu Minna bakesilta, ja maku oli tällaiselle suklaata rakastavalle aika nappivalinta. Menoa olisi riittänyt pidemmällekin iltaan, mutta Nooalle nousi lämpöä kesken juhlimisen, ja meidän oli lähdettävä kiireellä kotiin. Tai siis ”kiireellä”, en tiedä voiko kahden tunnin kahvipöydässä istumisen jälkeen sanoa lähteneensä kesken juhlien, hah! Tiedätte kuitenkin varmaan kuinka aika tuntuu lentävän silloin kun viihtyy ja on hauskaa?

1 … 12 13 14 15 16 17