KAMPPEET SADEKELEILLE

19 huhtikuun, 2016

Niinhän siinä kävi, että tänään saimme varmistuksen sille, että Minealla tosiaan pari viikkoa sitten oli vesirokko. Nooa on nimittäin nyt täynnä näppylöitä, niitä löytyy päästä jalkoihin ihan kaikkialta, ja lisää näyttäisi vielä olevan tulossa. Onneksi pojan olo on ainakin toistaiseksi ollut vielä suht siedettävä eikä eroa normaaliin ole pientä lämpöä, kiukkuisuutta ja ruokahaluttomuutta lukuunottamatta ollut. Luulen, että huomenna tauti on pahimmillaan, ja tuskin seuraavat yötkään tulee kovin hyvin menemään jos näppylöitä alkaa kutittamaan..

Nooan kanssa on tänään jouduttu olemaan sisällä, mutta eipä ole juurikaan haitannut näillä ilmoilla! Viimeiset kaksi päivää on satanut vettä niin että kaatosade ja auringonpaiste vuorottelevat tunnin välein, ja juuri kun pääsee pihalle niin saakin vettä niskaan. Itseä ei ehkä tällaisilla keleillä huvita seisoa puistossa värjöttelemässä, mutta mikä siinä onkin, että lapset tuntuu rakastavan sadetta ja vesilätäköitä. Luulen, ettei Nooakaan edes huomaa sataako vai paistaako, koska meno on täysin samanlaista säällä kuin säällä. Ehkä se on aika paljon kiinni siitäkin, että lapsilla on riittävän hyvät varusteet, jotka pitää vettä kun taas omissa ulkovaatteissa on tullut säästettyä niin että takuuvarmasti vedenpitävää on ainoastaan Crocsit jalassa ja muuten vesi alkaa vähitellen hivuttautua tuulihousuista läpi. Ai mitenniin on tullut viime aikoina keskityttyä vain lastenvaatteisiin?!?

Nooan vaatteet: pipo: Gugguu // sadehaalari: POMPdeLUX Lilydale -haalari* // hanskat: Molo Kids // kumpparit: Crocs Handle it rain boot*

Minean vaatteet: pipo: Gugguu // takki: Mini Rodini // leggarit: H&M // kumpparit: Crocs Handle it rain boot*

Kerran ystävän kanssa jutellessa totesin, että vaikka en suhtautuisi lastenvaatteisiin näin suurella innokkuudella, niin siltikin haluaisin jatkossakin panostaa ulkovaatteisiin. Lapset touhuavat ulkona aivan eri tavalla kuin me aikuiset, ja ulkovaatteilta vaaditaan melko paljon, jotta ne kestävät kaiken sen rymyämisen. Mielestäni hyvä ulkovaate on sellainen, joka on lapselle mahdollisimman huomaamaton ja helppo liikkua mutta ominaisuuksiltaan täysin tekninen eli veden- ja tuulenpitävä. Lasten leikit ei saa olla vaatteiden ominaisuuksista kiinni, vaan niiden tulee mukautua nopeisiinkin säävaihteluihin – jos esim talvinen sää muuttuu märäksi loskaksi, on iso plussa jos ulkohaalari kestää vettä. Meillä ei ole päiväkotien tyyliin tapana pukea kurahousuja lapsille päivittäin ihan vain varmuudeksi jos maa sattuu olemaan märkä ja kurainen, vaan ennemmin hankin myös välikausivaatteet vedenpitävinä, jolloin niilläkin saa huolettomasti remuta säästä riippumatta.

Molemmilta lapsilta löytyy tietenkin myös ne perinteiset sadevaatteet. Minealla on viime vuodelta sopiva Reiman kaksiosainen setti, ja Nooalle saatiin nyt POMPdeLUXilta tummansininen haalari. Haalaria ollaan päästy testailemaan vasta paristi, mutta näillä kokemuksilla voin sanoa hinta-laatusuhteen olevan loistava. Haalari on sopivan kapeaa mallia niin että alle mahtuu villapuku, mutta yleisilme on silti kivan istuva ja oikeasti jopa tyylikäs! Nooa on tällä hetkellä noin 80cm pitkä, ja haalarista otin 86cm sillä ajatuksella, että haalari saattaa mennä vielä jopa tulevana syksynäkin.

Pelkillä teknisillä vaatteillakaan ei vielä pärjää kovin pitkälle, vaan tietenkin myös kengät on hyvä olla laadukkaat. Minealla on yhtiä kumppareita lukuunottamatta tainnut kaikki aiemmatkin saappaat olla Crocsilta, ja siihen on yksinkertainen selitys! Crocsin kumpparit istuu jalkaan täysin eri tavalla kuin tavalliset kumisaappaat – ne ei lömpsy kävellessä, vaan ovat superkevyet ja sopivan kapeat varresta niin, että kenkä pysyy jalassa vauhdikkaammallakin liikkujalla. Ostin pari vuotta sitten itsellenikin Crocsin kumisaappaat enkä ole sen jälkeen enää vanhoja saappaitani halunnut käyttääkään, koska Crocsit tuntuu jalassa niin paljon enemmän ”tavallisilta kengiltä”. Ei ihme, että Mineakin valitsee kumpparit usein ihan kauppareissuillekin jalkaansa, ja samalle suosikkilistalle on päässyt melkein kaikki muutkin Crocsin kengät.

Jos teiltä on vielä kevätkengät hankkimatta, niin nyt Lekmeriltä saa kaikki Crocsit alella 19.-24.4. Valikoimassa näytti olevan monet meiltäkin löytyvät parit, kuten Frozen-clogit, kumpparit, Minean edellisen kesän suosikit Retro Mary Janet jne. Meillä tuskin enää tulee olemaan kesää ilman Crocseja, sen verran koukussa taidetaan jo olla!

*tuotteet saatu

PARIT UUDET NIKET

16 huhtikuun, 2016

Niin kuin eilen jo kerroinkin, löysin itseni jostain ihmeen syystä eilisaamuna seisomasta paikallisen Budget sportin ovelta juuri ovien avautumisen aikaan. Alkuviikosta postiin kolahti mainoslehtinen, jossa ilmoitettiin edullisista Niken lenkkareista – vain 39€ kivoista kengistä, jotka menisi hyvin niin salilla kuin kaupungillakin, vastustamaton tarjous meikäläiselle. Ajattelin, ettei tässä kuitenkaan ole kyse msitään stokkan hulluista päivistä, joten ihan hyvin voisin lähteä lasten kanssa katsastamaan kengät ja samalla napata yhden parin naapurillekin. Nooa kauppakärryihin, Minea viereen kävelemään ja Budget sportin jonon jatkeeksi. Napataan pino kenkiä ja jatketaan pikaisen kauppakäynnin kautta takaisin kotiin, kuinka vaikeaa se nyt voisi olla?

Pari muutakin oli meidän lisäksi päättänyt lähteä heti kympiltä tavoittelemaan niitä samoja nikejä, ja suunnitelmallisesta kokojen ja värien etsimisestä ja valikoimisesta oli paikan päällä turha haaveilla. Vihdoin kun pääsin kärryjeni kanssa edes näköetäisyydelle kenkäpinosta, yli puolet kengistä oli jo mennyt ja aloin paniikissa kahmia kenkiä kärryyni. Alkukantainen selviytymisviettini heräsi, ajattelin että kengät on pakko saada hinnalla millä hyvänsä ja olin melkein valmis rynnimään kyynärpäitä käyttäen päästäkseni kenkien luokse. (Jotkut oli jopa delegoineet kenkien haun miehilleen, kuinka älyttömän fiksua hörppiä itse kotona kahvia ja odotella rennon tyynesti että kenkäboksi tipahtaa syliin!) Pinosin neljä paria kenkiä itselleni ja voitonriemuisena sovittamaan lähtiessäni mietin, että taidan kuitenkin olla ensimmäistä ja viimeistä kertaa samanlaisessa ihmistungoksessa. Lapset kiukkusi kyllästyneinä vieressä, ihmiset odotteli josko joku palauttaisikin sovittamansa lenkkarit ja kassalle päin vilkaistessani huomasin, että tiedossa oli vielä jonottamista lähtiessäkin. Ei riittänyt se, että ensin olit silmät kiiluen juoksennellut ympäri kauppaa, tiuskinut kiireessä ja hermostuksissa lapsille täysin olemattomasta ja siinä samalla ehkä jopa aavistuksen nolannut itsesi, vielä oli selvittävä kaupasta ulos ilman että paineet nousisi niin kovaksi, että lopulta viskaat kaikki kenkäparit raivopäissäsi takaisin pinoon ja marssit suoraa päätä autole. Että miten meni noin niinkuin omasta mielestä vai?

takki: Michael Kors // laukku: H&M // mekko: Mango // kengät: NE Niket

Nythän voi ihan vaan itseltään kysyä, että mitenhän olisi hermo kestänyt Lapsimessuilla, kun kuulemani mukaan Gugguun osasto on ollut kaksi päivää aivan tukossa?! Ja niitä pirun lippiksiähän olisi ollut pakko saada! Mietin myös sitä, että miten nykyään niin monesta jutusta ollaan valmiita kirjaimellisesti taistelemaan (niin livenä kuin netissäkin), koska se on pakko saada. En muista, että kymmenen vuotta sitten ihmiset olisi jonottaneet yhtään mitään muuta kuin ilmaista makkaraa lähimarketin pihassa vai onko se vain oma ostokäyttäytymiseni mikä on muuttunut?

Tästä päivän asusta ei tällä kertaa ole mitään mainitsemisen arvoista sanottavaa, koska kokonaisuus tökkii, ja takkikin on itse asiassa käytetyin puistotakkini eikä mitään päivän asu -matskua. Lähdettiin Minean kanssa katsomaan naapurin tytön voimisteluesitystä enkä saanut muutakaan vedettyä päälleni, mutta lupaan että laitan kevään mittaan vähän inspiroivampiakin asuja teille nähtäväksi. Kunhan ensin keksin edes yhden sellaisen asun vaatekaapistani.

METSÄSSÄ

19 lokakuun, 2015

Jo jonkin aikaa mun on tehnyt mieli lähteä retkeilemään johonkin nättiin metsämaisemaan. Ajatuksissani näin jonkun ihanan luontopolun, lähteen, lammen tai pitkospuut keskellä suoaluetta. Sain pitkospuista jo niin vakavan pakkomielteen, että kaivelin eilen koko aamun googlessa Jyväskylän luontopolkuja. Olin kuullut, että tässä meidän lähelläkin olisi joku kiva paikka, mutta ongelma oli vain se, etten muistanut mikä, missä ja keneltä olin siitä kuullut. Eikä se tietenkään googlestakaan löytynyt vaikka koitin mitä hakusanoja. Niko oli koko asian suhteen vähän epäluuloinen, ja ehkä syystäkin sillä aloin netin selailun aika lailla samaan aikaan kun oli tarkoitus jo lähteä ulkoilemaan. Tämä ehkä osoittaa aika hyvin sen, että olen niin täysin sellainen nyt heti -tyyppi, joka keksii jotain toteutettavaksi yleensä periaatteella tehdään se nyt samantien!

Kun mitään selkeää vastausta pitkospuiden olemassaolosta emme löytäneet, lähdimme hakuammuntana kävelemään pururadalle, joka oli se kaikkein todennäköisin vaihtoehto. Pakattiin repullinen eväitä mukaan, Nooa manducaan ja kaikille hyvät kävelykengät jalkaan. Ilmakin oli mitä täydellisin, aurinko paistoi täysillä eikä ollut yhtään syksyisen kalseaa. Mä olin intoa täynnä ulkoilemisesta, vaikka vasta muutama tunti aiemmin olin käynyt pitkän juoksulenkin ja jalat vielä palautuivat siitä. Ehdittiin kävellä noin 10 minuuttia niin Minea alkoi jo kysellä, ollaanko pian perillä. Koitin selittää, ettei me varsinaisesti olla menossa mihinkään vaan katsellaan metsää, nautitaan syksystä ja kävellään niin pitkälle kuin jaksetaan. No eihän me jaksettu, tai Minea ei jaksnut kun ajatus evästämisestä poltteli niin kovasti mielessä, että alkumetreiltä lähtien tyttö ehdotteli pysähtymistä jokaiselle kivelle tai kannonnokalle. Tiedätte varmaan kuinka rentoa on retkeillä toisen jatkuvasti jankuttaessa ollaanko jo perillä, pysähdytään jo, oisko jo eväsaika..

Onneksi meillä ei ollut sen kummempia suunnitelmia retken varalle, joten luovuttiin yrityksestä kävellä enää yhtään pidemmälle ja istahdettiin lähimmälle kannolle kaivamaan eväät esiin. Minea sanoi, että retkeilyssä ehdottomasti parasta on eväät, niin varmaan sanoisin mäkin, joten ei se omena ole kauas puusta pudonnut tässäkään suhteessa 😀 Meillä oli mukana mehua, keksejä ja mustikkamuffinssit. Saatiin evästää auringonpaisteessa kaikessa rauhassa kun Nooa nukkui koko retken ajan rintarepussa, hereillä ollessaan Nooaa ei nimittäin manducassa juurikaan viihdy.

Syksy varmaankin tällä hetkellä paikkailee huonoa kesää, koska viimeiset pari viikkoa on melkein joka päivä paistanut aurinko. Pukeutumisen kannalta kevät ja syksy on hankalinta aikaa kun aamuisin on kylmä, mutta päivällä paistaa aurinko niin lämpimästi, että aamun kerroksia saa vähentää tuntuvasti. Mulle itselleni kengät on ehkä se isoin ongelma, koska haluaisin vielä lompsia lenkkareilla, mutta maa on ainakin aamupäivisin sen verran kostea, että kengiltä kaipaisi parempia ominaisuuksia. Minealla on ollut nyt jonkin aikaa käytössä juuri näihin keleihin sopivat Lekmeriltä saadut Superfitin gore tex lenkkarit (jotka muuten näyttäisi olevan parhaillaan alessa), jotka ihan sattumalta vielä osuivat väriltään täydellisesti yksiin Gugguun pipon kanssa. Kengillä pärjää loistavasti vielä kun ei olla päivisin miinusasteiden puolella, ja ehdottomasti parasta niissä on tuo vedenpitävyys. Vierastan vähän peruskumppareiden käyttöä ellei sitten sada ihan kunnolla, joten tällainen notkeampi ja jalkaan istuvampi kenkä on lapsen touhuihin ehdottomasti kivempi. Samoilla lenkkareilla on kävelty kaupunkireissujakin yhdistettynä siistimpään takkiin, ja yllättävän hyvänä nämä on pysyneet, vaikka käyttö on puistossa ja metsissä rymytessä ollut aika armotonta! Pitäisi varmaan harkita itselleenkin jotain samantyylisiä, vaikka tuntuu kylläkin ettei aikuisille löydy lähellekään näin kivan näköisiä gore texejä.

Millä teillä kävellään syksy ja kevät? Mitä puette lapsille ja itsellenne?

1 2 3 4 … 10 next