EROON VARTALON PIKKUVIRHEISTÄ

29 toukokuun, 2015

Yhteistyössä Bepancare

Siitä on pian jo neljä kuukautta kun mä olin raskaana, ikuisuus mun mielestäni mutta kropan suhteen palautuminen on vielä kesken ja voi jatkua jopa useita kuukausia. Somen kuumin juttu tällä hetkellä taitaa olla #mombody kun kaikenikäiset ja -kokoiset äidit jakavat eri kanavissa kuvia omasta synnyttäneestä kropastaan. Toiset osaa olla superylpeitä arvistaan, joillain vartalo on täsmälleen samannäköinen kuin ennen raskautta, joku vihaa venymäjälkiään, moni puhuu raskauskiloistaan ja joillekin on se ja sama miltä kroppa vaatteiden alla näyttää, kunhan se kelpaa omalle puolisolle. On äitejä, jotka on ikuisella laihdutuskuurilla, kun mielikuva omasta vartalosta ennen raskautta on lähempänä teinivuosien tasoa kuin totuutta. Toisaalta on myös niitä onnekkaita, joilta kilot on karisseet alle lähtötilanteen, kun imetys on vienyt kaiken ylimääräisen mennessään. Niin tai näin, tiedättekö mikä kaikille näille äideille ja naisille on yhteistä? Olit sitten imettänyt tai et, suurperheen äiti tai lapseton, lähes me kaikki kamppailemme raskausarpien kanssa – niin myös miehet!

Myönnettäköön, vielä viime viikkoon asti olen ollut superlaiska hoitamaan vartaloni ihoa. Ihoni on kesät talvet melko kuiva ja vaatii kunnon perusrasvauksen joka suihkun jälkeen, mutta mitään sen kummempaa panostusta en ole tehnyt, koska olen ajatellut päässeeni helpolla venymäarpien suhteen. Molemmista raskauksista kiloja on tullut hieman reilu kymmenen, ja noin neljässä kuukaudessa kaikki raskauskilot on tiheän imetyksen avulla tippuneet pois. Mineaa odottaessa en saanut venymäjälkiä mahaan tai rintoihin, mutta jostain kumman syystä niitä tuli polviini – ja kaiken lisäksi jalkoihini ilmestyi muutama alkava suonenpurkauma. Verenkierto jaloissani on tainnut raskauksien aikana olla eniten koetuksella, ja nyt Nooan aikana käytinkin parin viikon ajan tukisukkia ehkäisemään jalkojen turvotusta. Uusia arpia ei toisesta raskaudesta jäänyt, mutta raskauksien lisäksi on teini-iän kasvupyrähdykset jättäneet jälkensä pakaroihini ja iän myötä iho on alkanut ohentua etenkin dekolteen kohdalta.

Vaikka hyvinvointi, kunnossa pysyminen ja kauneus on mulle tärkeitä asioita, olen varmasti laiskimmasta päästä mitä tulee itsensä hoitamiseen. En jaksa nähdä vaivaa uusien tuotteiden etsimiseksi ja testaamiseksi, vaan yleensä tarvitsen jonkun ystävän suosittelun, bloggaajan esittelyn tai myyjältä saadun tuotenäytteen innostuakseni uutuuksista – tai jo vanhemmista, hyväksi todetuista tuotteista. Samasta syystä omat raskausarvet on jääneet täysin hoitamatta ja edelleen, samasta syystä lähdin innokkaana mukaan kokeilemaan Bepancare-voidetta raskausarville. Onko tuote teille jo tuttu? Bepancare on ihanan miellyttävän tuoksuinen, nopeasti imeytyvä voide venymäjälkien ehkäisyyn ja hoitoon. Bepancare aktivoi kollageenin tuotantoa ja vahvistaa venynyttä ihoa, samaan aikaan se myös kosteuttaa tehokkaasti. Erityisesti oon tykännyt voiteen levittyvyydestä ja siitä, että se oikeasti poistaa kiristyksen tunteen vaikka onkin mukavan kevyt koostumukseltaan. Meidän perheessä on aina ostettu perusvoiteetkin apteekin valikoimasta, kun markettien rasvat ei tunnu kosteuttavan kuin vartiksi kerrallaan. Bepancare-voidetta olen ehtinyt testailla nyt viikon verran, ja vaikka vielä on liian aikaista sanoa sen vaikutuksista raskausarville, voin kuitenkin todeta, että voiteesta tuli uusi suosikkini! Iho on levittämisen jälkeen superpehmeä, kimmoisa ja kosteutetun tuntuinen. Iso plussa purkin nerokkaasta annostelumekanismista, josta voide tulee sottaamatta ja purkkikin pysyy siistinä koko käyttöiän ajan.

Toistaiseksi olen keskittynyt rasvaamisessa pahimpiin ongelmakohtiin eli reisiin, dekolteehen ja polviini. Olen jälleen löytänyt innostuksen lenkkeilyynkin, jonka toivon osaltaan auttavan kroppani muokkaamisessa entiseen kuntoon, mutta samanaikaisesti aina vartalon muotojen muuttuessa on vaarana saada uusia venymäjälkiä. Tällä kertaa ennaltaehkäisy on Bepancaren ansiosta mun kohdallani paremmin hoidossa kuin koskaan ennen, toivotaan että se myös näkyy hyvinä tuloksina. Jos Bepanthen on joka perheen luottovoide, niin voisiko Bepancare sitten olla joka äidin ja urheilijan pelastus?

Pientä fiksaamista vielä on, mutta kokonaisuudessaan sanoisin plautumiseni synnytyksen jälkeen olleen suht nopeaa, ja olen jo nyt melko tyytyväinen vartalooni. Häiritsevin ja inhottavin asia on kuitenkin juurikin nämä polvien ja pakaroiden raskausarvet ja selluliitti, joista tahtoisin ehdottomasti päästä eroon ennen bikinikelejä. Harmi vaan, että ne molemmat taitaa olla sellainen meidän naisten kestovaiva, jotka kulkevat aina mukana, olit sitten laiha tai lihava. Jos kuitenkin jotain on tehtävissä, niin tottakai olen valmis kokeilemaan! Otin ennen kuvat itsestäni viime viikolla ja kuukauden verran Bepancare-voidetta käytettyäni ajattelin vielä kuvata ongelmakohtani uudelleen, toivoen että muutos näkyy arpien vaalenemisessa. Luotto on kova, sillä netistä lueskeltuani yleinen fiilikseni on että voiteesta todella on ollut apua. Oletteko itse kokeilleet Bepancarea tai muita vastaavia voiteita? Olisi kiva kuulla, mitä te pidätte kroppanne pahimpina ongelmakohtina vai oletteko sinut muotojenne kanssa? Itseluottamuksestahan se on ainoastaan kiinni, mutta kenellepä ei kelpaisi vähän sileämpi ja pehmeämpi iho.

PULP FICTION -TUKKA

24 toukokuun, 2015

Minealla alkaa huomenna viimeinen kerhoviikko ja keskiviikon jälkeen loppukesä onkin mulla ja lapsilla pelkkää lomailua. Kesä kun ei ole vielä oikein kunnolla ehtinyt alkaakaan, niin en ole yhtään osannut orientoitua ensi syksyyn, vaikka jo tässä vaiheessa pitäisi olla hakenut mahdollista kerho- tai hoitopaikkaa. Ei vaan ole yksinkertaisesti ollut aikaa ja innostusta miettiä, jatketaanko ensi vuosikin samalla tavalla kuin tämä kevät vai pitäisikö Minealla olla muutama tunti omaa touhua nykyistä enemmän. Ilmoitin tytön varmuuden vuoksi tuohon samaan seurakunnan kerhoon ajatellen että onpahan ainakin jotain, ja voi muuten olla että muut paikat ehtii syksyyn mennessä täyttyäkin niin ettei muita vaihtoehtoja enää siinä vaiheessa tarvitsekaan harkita. Mutta joka tapauksessa just nyt tuntuisikin oudolta hakea Minealle hoitopaikkaa, edes puolipäiväistä, kun me kuitenkin ollaan Nooan kanssa kotona.. Ihan samoja mietteitä pyörittelin ennen jouluakin, kun koitettiin saada joku järkevä ratkaisu Minean hoitokuvioihin tälle keväälle. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että tämä systeemi on toiminut meillä loistavasti, siitäkin huolimatta ettei Nooa ehkä ole vauva helpoimmasta päästä. Suoraan sanottuna taitaisin hankkia itelleni vain paska mutsi fiilikset, jos ilmoittaisin Minean syksyksi puolipäivähoitoon, ollaanhan me nytkin pärjätty päivät kolmistaan kotona ja energiat on vielä iltaisin riittänyt bloggaamiseenkin.. Millaisiin ratkaisuihin te muut olette ensi vuodelle päätyneet?

Tänään oli kerhojen lopetusjuhla Laajavuoressa. Paikalle oli hankittu bändi, pomppulinnat, kasvomaalausta ja lapsille oli tarjolla jätskiä. Tajusin vasta siinä bändiä kuunnellessa, että tosiaan se viimeinen kerhokerta on jo keskiviikkona eikö meillä ole mitään hankittuna kerhotädeille. Kai heillekin on tapana jotain pientä antaa? Itse askarreltu kortti olisi varmaan kiva, mutta mitä sen lisäksi? Noh, vielä on pari päivää aikaa miettiä ja tuskin sen mitään niin ihmeellistä tarvitseekaan olla. Ehkä Minean tekemä koru, keksejä tai miksei vaikka ihan perinteinen kivi-tuikku..

Siitä ei ole niin kovinkaan kauaa kun vasta leikkautin otsiksen, ja tässä välissäkin oon koittanut tasailla sitä itse, mutta siltikin parturoinnin tarvetta on otsiksen kanssa huomattavasti useammin kuin normaalisti. Aamupäivän istuinkin kampaajan käsittelyssä, omasta hiusväristä koitettiin taittaa punaisuutta pois ja pituudesta otettiin joitakin senttejä. Olin ensin suunnitellut harmaita latvoja liukuvärjättynä, mutta tämä lopputulos olikin paljon parempi, kun leikkaus ja väri on molemmat kivan skarppeja. Liukuväri käy ehkä paremmin vähän pidempään, kerroksittain leikattuun hiukseen, vai mitä? Mä alan kyllä olemaan ihan täysin sinut tän otsiksen kanssa, paitsi että vihaan tätä tuulta, joka on nyt jokaisena aurinkoisena päivänä pilannut superlämpimän ilman – ja mun ”kampauksen”. Siksipä nämä ulkokuvat ei ole niin kovin imartelevia eikä kameraan voinut katsoa hetkeäkään ilman että tukka lensi eteen, mutta koitetaan saada paremmat kuvat blogiin heti ensi viikolla. Tai sitten käytte jo kurkkaamassa yhden sisällä räpsäistyn kännykkäkuvan instasta @minishowblogi.

NE UUDET LENKKARIT JA AIKA PINKKI HUULIPUNA

10 toukokuun, 2015

Miten meni äitienpäivä? Täällä oikein loistavasti, sillä mä sain kuin sainkin sen täydellisen aamupalan, jälkkäriksi eiliseltä jäänyttä mutakakkua ja lähes pari tuntia aikaa ihan kaksin Netflixin kanssa. Koukutuin kipeänä ollessani American Horror Storyyn, ehdin silloin katsoa koko ekan tuotantokauden ja nyt olen jo toisen kauden viimeisissä jaksoissa. Olikos kolmas kausi jo Netflixissä? Muhun on toi toinen kausi eli Briarcliffin mielisairaalaan sijoittuva Asylum uponnut paljon paremmin kuin ensimmäinen kausi, vaikka ihan yhtä häiriintynyttä ja karmivaa katseltavaa molemmat on olleet. Nyt pitäisi keksiä taas joku uusi sarja katseltavaksi näiden jälkeen..olisiko idiksiä?

Eilisellä kauppareissulla testasin uusia Nikejä farkkuasun kanssa, ja hyvinhän ne tuntui toimivan! Luulin siis tilaavani mustat, mutta olin lukenut tiedot liian huonosti ja kuvassa kengät näytti mustilta. Laatikosta paljastuikin tummansiniset, ja ensireaktio oli aika järkyttynyt. Käytän niin paljon mustia farkkuja, legginsejä ja shortsejakin että tummansinisten lenkkareiden yhdistely voi käydä vähän hankalaksi. Perussinisen farkun kanssa nämä kyllä menee, mutta kaapista ei taida löytyä näitä kuin kaksi paria eikä kummatkaan kuulu mun lemppareihin. Kuvan housut ei tunnu millään istuvan, vyötärö on liian matala ja leveä ja farkut ei ole oikein löysät mutta ei tiukatkaan. En tiedä, mitä näiden kenkien kanssa tekisi, sanokaa te?

Lauantain sateisen harmaaseen keliin toi piristystä perjantaina postista saamani LivBox. Olen ennenkin kuullut boxista, mutta tämä oli eka kerta kun pääsin sitä testaamaan ja kaikki varmaan tietääkin lopputuloksen – samantien koukutuin niin täysin, että ensi kuusta eteenpäin on laitettava oma tilaus menemään. Ideahan tässä on siis että kerran kuussa kotiin tulee pieni paketti täynnä erilaisia kauden kosmetiikkauutuuksia, nyt boxista löytyi esim heleyttävä vartalovoide, kynsitarroja, virkistävä kasvosuihke ja kookoshuulivoide.

LIvBoxin superpinkki huulipuna vaikutti ensin liian räväkältä mun makuuni, mutta päätin kuitenkin eilen testata sitä huvikseni ja tykkäsinkin tosi paljon! Ja se mut saikin koko ideasta innostumaan, tulee testattua tuotteita, joita ei muuten osaisi ajatella itselleen. Varsinkin keväällä ja kesällä mun tulee muutenkin panostettua talvea enemmän meikkeihin ja kynsilakkoihin, mutta aika on kuitenkin sen verran kortilla, ettei aika riitä kaupoissa uutuusmeikkien etsiskelyyn.

Mun boxista tuli pantterikuosiset kynsitarrat, jotka jää varmasti käyttämättä, mutta mitäs sanotte tästä huulipunan väristä? Se on MaxFactorin Colour Elixir Giant Pen Stick sävyssä Petit-Lancy. Oliko LivBox kaikille jo ennestään tuttu juttu?

previous 1 2 3 4 5 6 7 … 9 next