RAKENNUSLUPAA JA RAKSAMESSUJA

 

raksaupdate 01

Pitkästä aikaa jälleen kuulumisia meidän raksaprojektin tiimoilta.. Hommat ei ole konkreettisesti edenneet juuri mihinkään, mutta suunnittelun tasolla ollaan toivottavasti aivan loppusuoralla. Pohjakuva ja julkisivu piti olla jo lähestulkoon selvät, mutta aloin viime metreillä miettiä, josko sittenkin pitäisi vielä pyytää arkkitehti apuun. Tähän asti olemme itse suunnitelleet pohjaa niin että talorakentajamme Kylätimpurit on ollut isona apuna mukana suunnittelussa. Heidän kanssaan olemme vääntäneet yli kymmenen erilaista pohjaa, virallisia kuvia on piirtänyt rakennusinsinööri useampaan otteseen, ja siltikin halusin arkkitehdin kanssa vielä varmistaa, että etenkin julkisivusta tulee sellainen kuin toivomme. Paperilta on niin vaikea hahmottaa sitä lopullista ulkonäköä, arkkitehti taas osaa piirtää juuri oikeaa tyyliä, kunhan asiakkaan toiveet on tiedossa.

Tällä hetkellä tilanne on siis se, että talo on viimeisen kuukauden ajan ollut piirrettävänä arkkitehti Antti Heikkilällä, suunnittelijalla jota olimme ajatelleet taloprojektiimme mukaan jo ennen tontinkaan hankkimista. Talon kokonaispiirrokset olisi tulleet meidän budjettiin melko kalliiksi, joten siksi menemme nyt tällaisella niin sanotulla kevytversiolla. Toisaalta uskon, että tämä onkin se meille paras ratkaisu kaikenkaikkiaan, koska sisätilojen suhteen meillä oli toiveet jo alusta saakka niin selkeät, ja ne olemme nyt saaneet hyvälle mallille eikä arkkitehti olisi välttämättä tuonut suurempaa lisäarvoa. On enemmän kuin jännittävää nähdä, miltä kokonaisuus tulee lopulta näyttämään.raksaupdate 02

Paineita projektille luo aikataulukiireet, sillä arkkitehdiltä piirrokset tulevat ensi viikon alussa, ja kuun puolessa välissä pitäisi olla kaikki tarvittavat paperit lupahakemusta varten toimitettuna. Julkisivuun voi vielä tulla pieniä muutoksia, rakennekuvat sun muut tulee vielä laittaa insinöörin piirrettäviksi, naapurien kuulemiset on kokonaan tekemättä ja maaperätutkimuskin täytyisi siihen mennessä teettää. Monta asiaa on siis jäänyt viime tippaan, mikä ei meille ole todellakaan mitään uutta, mutta se johtuu suurelta osin julkisivukuvien puuttumisesta. Aavistuksen taas naurattaa, kun tajusin kaiken jälleen kasaantuvan tähän tulevaan kahteen viikkoon – rakennuslupa kondikseen, lapsille hoitopaikan hakeminen ja oma asunto v-i-h-d-o-i-n myyntiin. En tiedä, opinko koskaan ennakoimaan aikataulujen kanssa, vai miten itsestä tuntuu, että lasten myötä tilanne on vain huonontunut entisestään? Aina myöhässä tai tekemässä asiat viime hetkellä.

messut

Rakennusluvat, pankkilainat ja papereiden pyörittäminen edestakaisin on se projektin vaihe, joka ei herätä innostusta suuntaan tai toiseen, mutta onneksi täällä Jyväskylässä tapahtuu samaan aikaan jotain piristävääkin. Alle kahden viikon päästä, perjantaina 18.3., starttaa nimittäin Jyväskylän paviljongilla rakennusmessut! Messuille on ilmoittautunut huikea liuta näytteilleasettajia, ja katseltavaa riittää niin rakentajille, kodin remontoijille, sisustajille kuin pihan laittajille. Mukana on mm meidänkin raksaajat Kylätimpurit, ja itseäni kiinnostaa myös tsekata ainakin mitä inspiroivaa uuttaa on Laatta Leevillä, Idolla, Keittiömaailmalla ja monella monella muulla näytteilleasettajalla. Jos messut innostaa suakin, niin kurkkaa huomenna maanantaina insta @minishowblogi ja sieltä arvonta, jossa muutamalle onnekkaalle lähtee messulippupaketti!

KAIVATTUA OMAA AIKAA

Synttärien juhlinta vetelee meillä viimeisiään, ja kirjoitan juhlien kulusta tarkemmin heti ensi viikon alussa, mutta ensin palataan viime keskiviikkoon ja mun arjen ”irtiottoon”. Joskus tämä kotonaolo ja intensiivinen 24/7 lastenhoito saa haaveilemaan säännöllisestä omasta ajasta, mutta toisaalta myös tiedän, etten vielä ole valmis viemään Nooaa yön yli hoitoon. Jos mummolat olisi lähempänä, tulisi lapsia varmasti vietyä iltahoitoon silloin tällöin siksi aikaa, että Nikon kanssa käytäisi syömässä tai elokuvissa. On kuitenkin eri asia viedä Nooa parin sadan kilometrin päähän yöksi, ja koittaa nauttia omasta ajasta huolehtimatta toisen pärjäämisestä. Minea taisi olla 1v3kk kun oli ensimmäistä kertaa mun vanhempien luona yötä, eikä ole itse asiassa tähänkään päivään mennessä ollut missään muualla yökylässä. Miten se Nooan kanssa tuntuukin nyt vielä vähän vaikeammalta, ehkä siksi että Nooa on muutenkin niin kovasti mun perään eikä tahtoisi kuin istua mun sylissä suurimman osan ajasta. En tiedä, kertokaa te missä iässä olette vieneet lapset ekaa kertaa yön yli hoitoon?

Kerran ehdin jo ennen joulua käydä yöelämässä pyörähtämässä, mutta vaikka senkin jälkeen ollaan kavereiden kanssa puhuttu että voisi joskus lähteä ulos, ei minään iltana ole kuitenkaan tuntunut siltä, että huvittaisi lähteä mihinkään. Aamulla ei jaksa herätä, jos on valvonut koko yön, ja lapset vaatii huomiota joka tapauksessa niin ettei päivää voi maata sohvalla palautuen illasta ja valvomisesta. Kunnon irtiotto se olisi vasta silloin, jos lähtisi toiseen kaupunkiin ja viettäisi hotellissa koko viikonlopun kaikessa rauhassa. Ajatuksena ihana idea, mutta ei toteutettavissa ihan milloin tahansa.

trattoria IMG004

trattoria IMG010 trattoria IMG009

Luin joku aika sitten, että äideiltä kysyttäessä onnellisimmiksi itsensä kokivat äidit, joilla on lasten isän kanssa yhteishuoltajuus. On ehkä uusi parisuhde, lapset jo tehtynä ja joka toinen viikonloppu lapset hoidossa isän luona, jolloin voi itse tehdä kahden päivän ajan ihan mitä huvittaa. Kieltämättä ajatus kuulostaa melko houkuttelevalta, varsinkin silloin kun Nooa on pitkin päivää kiljunut sylissä kiukuten kaikesta. Jo parituntinen kotona ilman lapsia silloin tällöin on jotain sellaista josta uskallan aina välillä haaveilla, mutta sitten unohdan asian ja ymmärrän, että loppujen lopuksi en mitään muuta haluakaan kuin tämän perheen ja nämä lapset. Äitiys jos mikä on täynnä ristiriitaisia tunteita sen suhteen, miten löytää tasapaino itsensä ja äitiyden välillä. En halua olla pelkkä äiti, mutta koen identiteettini nykyään olevan vahvasti äitiyteen sidottu, ja hyvä niin, ajalta ennen lapsia en kaipaakaan mitään muuta kuin sitä satunnaista mahdollisuutta tehdä mitä huvittaa.trattoria IMG007 trattoria IMG006 trattoria IMG005

Onneksi me Nikon kanssa ymmärretään toisiamme siinä, että molemmat saa halutessaan käydä harrastuksissaan ja ottaa omaa aikaa iltapäivisin. Ehkä vaikeinta siinä on se, että oma aika mulle tarkoittaa aina automaattisesti lähtemistä kotoa pois, koska Nikon ystävillä ei kenelläkään ole vielä lapsia – Nikon on siis vähän hankalaa lähteä lasten kanssa mihinkään lähipuistoa pidemmälle. Viime keskiviikkona sain jälleen sitä kaivattua omaa aikaa poissa kotoa, kun saimme pienellä blogiporukalla kutsun tutustumaan Trattoria Aukion uudistuneeseen ruokalistaan. Minä, Kerttu, Tiiu ja Kia pääsimme paikalle ja saimme nauttia ihanan rennosta meiningistä, mahtavasta ruoasta ja hyvästä seurasta. Ilta oli juurikin sitä, mitä kaipasin koko tämän juhlien järjestämisputken keskellä. Ja ruokakin jopa ylitti kaikki odotukseni, joten rehellisesti sanottuna en olisi tiennyt, miten paremmin viettää keskiviikkoiltaa!

Trattoria Aukiossa meille tarjoiltiin menu La tavola italiana, joka sisälsi monipuolisen valikoiman alkupaloja ja pääruokia jaettavaksi koko seurueen kesken. Rakastuin ainakin valkosipulileipään, marinoituihin tomaatteihin, parmankinkkuun, marinoituun mozzarellaan, grillattuun mustekalaan ja parmesan-ranskalaisiin. Menu oli täydellisyyttä hipova, ja Tarttorian sivuilta kurkkasin että hintaa koko setillä on vain 39€ henkilöltä, ei siis ollenkaan paha siitä, että pääsee maistelemaan niin monia upeasti onnistuneita makuja. Jo seuraavana päivänä mieleni teki lähteä Trattoriaan uusintakierrokselle, mutta maltoin kuitenkin vielä mieleni ja sovittiin ystävän kanssa, että lähdetään parin viikon päästä maistelemaan menuta uudemman kerran.

trattoria IMG003 trattoria IMG002 trattoria IMG001

Trattoria Aukio sijaitsee muuten Sokos hotel Paviljongin alakerrassa, joka on myös Jyväskylän parhaimmistoa. Vaikken ole hotellissa itse koskaan yöpynytkään, suosittelen sitä aina ensimmäisenä kaikille ulkopaikkakuntalaisille, ja lähes kaikki Jyväskylässä tietää, että Trattoriassa syö parhaan aamupalan ja sunnuntaibrunssin. Miksei sitä muuten joskus voisi ottaa hotelliyötä omasta kotikaupungista? Ihan yhtä elämyksellistä se olisi herätä hotellilakanoista valmiin aamupalapöydän ääreen oli sitten kymmenen tai sadan kilometrin päässä kotoa. Ja mehän muuten Kertun kanssa jatkettiin melkein aamukahteen asti, huups! Mutta kerrankos sitä, eikö niin!

VIIMEISET KIPPISTELYT TREENIPORUKALLA

tyttojenilta IMG001 tyttojenilta IMG002 tyttojenilta IMG003 tyttojenilta IMG004 tyttojenilta IMG005 tyttojenilta IMG006 tyttojenilta IMG007 tyttojenilta IMG008

Meidän IWELLOporukan hemmottelupäivästä ehdin teille kertoa sen verran, että kävimme tekemässä kuntotestit, lounastamassa DeCafessa ja tankotanssimassa, mutta loppupäivän tapahtumista en olekaan vielä kirjoittanut. Meno jatkui myöhäiseen iltaan asti ihan yhtä mahtavana, ja jo nyt tuntuu että siitä on liian pitkä aika kun viimeksi ollaan kokoonnuttu samalla porukalla. Oma treeniputkikin on ennalta-arvattavasti laantunut hieman, sillä talon pohjapiirroksen suunnittelu on vienyt kaiken ajan niin että välillä on tehnyt tiukkaa ehtiä tänne bloginkaan pariin, puhumattakaan kommetteihin vastaamisesta. Ensi viikolla alakerran pohjakuva alkaa toivottavasti selkiintyä ja saadaan pian rakennuttajakin päätettyä, jonka jälkeen koko projektin suunnittelu lähtee kunnolla rullaamaan. Sain muuten yhdeltä teistä vinkkiä eräästä raksafirmasta, jonka kanssa parhaillaan hierotaan kauppaa – kiitos siitä että teillä on aina tarjota loistavia ideoita myös tähän suuntaan!

Mutta takaisin IWELLOpäivään, hemmotteluun ja ihaniin ystäviin.. Ready Set Polen tankotanssitunnilta suuntasimme kaupungin poikki ravintola Bohoon, jonka saunatilat* saimme muutamaksi tunniksi käyttöömme. Bohon yläkerta on hyvällä maulla tyylikkääksi sisustettu ravintola, joka tarjoilee herkullista mutkatonta ruokaa ja silmää miellyttävät puitteet rennolle seurustelulle. Saunatilaa  voi vuokrata omaan käyttöönsä vaikka kaveriporukan illanistujaisiin, polttareihin tai miksei vaikka pikkujouluihinkin. Me saunottiin ja skoolattiin hyvällä skumpalla, hemmottelun kruunaamaan saatiin vielä Bodyshopilta tuotteita näyttävästä Spa of the world -sarjasta ja Golden Day Spa lahjoitti kaikille aidosta kullasta tehdyt silmänympärysnaamiot. Omani säilytin kotiinviemisiksi, mutta nyt tulevana perjantaina ajattelin ottaa illalla lasillisen kuoharia, muutaman vaahtokarkin, rojahtaa sohvalle ja maata siinä naamiot silmilläni. Tuskin lauantaina edes tunnistatte mua blogikirppiksellä, aion nimittäin karistaa naamioilla kaikki viime kuukausien univelat, hah!

Löylyjen jälkeen vedettiin pikkumustaa ja korkkaria päälle, sipsuteltiin Matkakeskuksen kulmille ravintola Harmooniin. Siellä meitä odotti lämmin vastaanotto ja mitä herkullisin illallinen. Ravintola Harmooni on aidointa Jyväskylää siinä mielessä, että se on kaukana perus ketjuravintoloista, ruoka tehdään kunkin kauden aineksista, yrittäjäpariskunta suosii lähellä tuotettua, ja onhan koko rakennuskin tärkeä osa Jyväskylän keskustan historiaa. Ennen samassa kivitalossa toimi harmoonitehdas, myöhemmin tiloissa maalattiin ja pidettiin näyttelyitä. Harmoonissa pienikin yksityiskohta on tarkasti mietitty, mistä kertoo esim se, että vanha lankkulattia pelastettiin remontin yhteydessä ja siitä tehtiin ravintolan pöydät. Meidän syömä maistelumenu* oli alusta loppuun herkullinen kokonaisuus, kielen vei mennessään jo keittiöntervehdys eli savunmakuinen näkkäri ja mousse kipossa, joka kirjaimellisesti savusi avattaessa. Tässä siis jälleen yksi paikka, joka kannattaa ehdottomasti muistaa seuraavalla Jyväskylä-visiitillä! Itse olen työporukalla päässyt maistelemaan myös Harmoonin pitopalvelun ruokia ja ne oli kieltämättä ihan yhtä pettämättömän hyviä kuin a la carte -puolenkin annokset – ei siis todellakaan mikään huono vaihtoehto pikkujouluihin tai häihinkään.

Mahat kylläisenä ja makuhermot tyydytettyinä suuntasimme Harmoonista kukin minnekin. Suurin osa taisi valita osoitteekseen oman kodin ja hyvät yöunet, sillä päivä oli kuitenkin kokonaisuudessaan ollut aika tapahtumarikas ja täynnä kivoja uusia elämyksiä. Onneksi meillä on tämä IWELLOjengi, jonka kanssa pidetään yhteyttä vielä jatkossakin, tsempataan toisiamme tarvittaessa ja ehkä välillä jopa treenaillaankin vielä yhdessä. Hemmottelupäivä oli mahtava lopetus koko projektille, isot kiitokset järjestelyistä kuuluu Kertulle ja tietenkin myös yhteistyökumppaneille!

*saatu blogin kautta, ryhmäkuva by Terotemedia

1 4 5 6 7 8 9 10 16