Blogikirppiksen jälkeen

1 lokakuun, 2016

Terkut täältä anoppilasta Lahdesta, jonne suuntasin onnibussilla heti blogikirppiksen jälkeen – Niko ja lapset tuli edeltä jo eilen, mikä tarkoitti pientä minilomaa meikäläiselle. Yhden yön mittainen erossaolo lapsista todella tuntui tähän saumaan suorastaan luksukselta, sillä tekemättömiä hommia on viime aikoina päässyt kasautumaan vähintään viikon työmäärän verran eikä to do -lista ole lyhentynyt juuri mihinkään Nikon ollessa kaikki illat raksalla. Istuin eilen koko illan sohvalla läppäri sylissä muokaten kuvia, ja samalla vilkuilin telkasta Vain elämää ja Nälkäpeliä nauttien omasta ajasta ja siitä ajatuksesta, ettei yöllä tarvitse herätä kertaakaan taputtelemaan Nooaa takaisin unille. Olin ensin ajatellut rehkiväni työjuttuja leffan alkuun saakka, ja sen jälkeen rentoutua loppuillan tekemättä yhtään mitään järkevää, mutta jouduinkin tekemään yhdet muokkaukset kahteen kertaan, ja lopulta suljin läppärin joskus yhden maissa yöllä. Vähiin jääneet yöunet näkyi varmasti tänään entistäkin pahempina silmäpusseina, mutta siitäkin huolimatta vapaailta tuli todella tarpeeseen.

Lupailin postailla vielä ennen kirppistä ja itse asiassa ehdin jo kuvatakin vaatteita, mutta postausta en koskaan saanut kirjoitettua. Porukkaa tuntui siltikin pyörivän hyvin meikäläisenkin pöydän ympärillä, ja sain ison kasan vaatetta eteenpäin uusille käyttäjille. Livekirppikset sopii loistavasti helppoutta arvostavalle myyjälle, kun vaatteita ei välttämättä tarvitse hinnoitella etukäteen ja säästypähän ainakin kuvaamisen ja postittamisen vaivalta. Toisaalta, olen huomannut, että livekirpulla vaatteet tulee myytyä puolet halvemmalla kuin mitä niistä netissä saisi, mutta niin se vaan menee, että aika on rahaa ja jos haluaa tavarasta nopeasti eroon, on myytävä kohtuullisilla hinnoilla. Tällä hetkellä käytetyt merkkilastenvaatteet tuntuu muutenkin olevan aika kovassa suosiossa, ja netissä niistä voi pyytää lähes saman kuin mitä itse on alunperin maksanut, joten mielestäni ei ole yhtään huono juttu polkea hintoja hieman alaspäin suosimalla perinteisempiä kirpputoreja.

Aamulla pakatessani kamoja autoon ehdin pariin kertaan ihmetellä, miten vaatteita oli taas kertynyt neljä kassillista myyntiin, vaikka vasta toukokuussa olin karsivinani pois kaiken ylimääräisen. Nooa on vielä nopeasti kasvavassa iässä, joten sen ehkä ymmärtää, että tuon pienen jäbän vaatekaappia täytyy uusia aavistuksen tiuhempaan tahtiin, mutta Minealla ei luulisi juuri nyt olevan mitään ylimääräistä ja eteenpäin laitettavaa. Tavaraa mun pöydässä olikin varmaan lähes puolet vähemmän kuin mitä yleensä olen blogikirppiksille vienyt, ja ilokseni huomasin että ketjuvaatteiden osuus kaikista myytävistä oli suht pieni. Olen siis selkeästi oppinut jotain ja ihan tosissani koittanut vähentää sitä kun on niin edullinen ajattelua, joka ainakin mut saa liian helposti sortumaan turhiin heräteostoihin.

Oliko teistä kukaan tänään kirppiksellä ja teittekö hyviä löytöjä? Me jo Piian ja Kertun kanssa ehdittiin vähän suunnitella keväälle uutta kirppistä entistäkin isommissa kuvioissa, mutta saapa nähdä ehtisikö sitä silloin olla järkkääjän puikoissa. Ja arvaatteko jäikö itselleni kirpulta mitään käteen? Piian pöydästä nappasin Minealle jumppapuvun ja Kertulta ostin useammankin ihanuuden, jotka vilahtelee esim tässä postauksessa.

Uimaan!

14 kesäkuun, 2016

Täällä on viime päivät vietetty normirytmillä eli arki rullaa vauhdilla eteenpäin, ja tänään tajusin kuinka vähän tässä enää onkaan näitä kotipäiviä ennen kuin työt kutsuu elokuussa. Hassua sinänsä, että elän jatkuvassa kiireen tunteessa, vaikka tosiasiassahan meidän päivät on mitä rennoimpia ja välittömimpiä. Koitan pyörittää kahta erilaista arkea niin että lasten kanssa olen läsnä eikä kiirettä ole olemassa, läppäriä ei avata kuin Nooan nukkuessa ja Minean puuhatessa omia juttujaan ja päivät suunnitellaan täysin lasten ehdoilla. Harvemmin edes haaveilen kaupungille lähtemisestä, ruokakaupassa käymisestä tai mistään muustakaan sen erikoisemmasta, vaan aamuisin katsotaan, miltä kelit näyttää ja puistoillaan tai sovitaan leikkitreffejä sen mukaan. Vasta illalla kodin hiljennyttyä alkaa juoksu aikaa ja väsymystä vastaan, ja seuraavana aamuna lapset on jälleen kaikesta kiireestä ja stressistä tietämättömiä – täydellistä kotiäidin yrittäjyyttä sanoisin!

Helposti innostuvana luonteena olen lähes aina mukana, kun joku ystävistäni ehdottaa jotain kivaa tekemistä. Niinpä innostuin myös nyt, kun sain blogin kautta mahdollisuuden osallistua Minean kanssa Pikku Joutsenen järjestämään uimakouluun. Eilen starttasimme ekalla uimakerralla, ja voin jo nyt sanoa että tämä on innostuksen perusteella Minealle ehdottomasti yksi kesän hittijuttuja. Olemme viime talven aikana käyneet hävettävän vähän uimassa uimahalleissa, joten pieni alkutotuttelu vedessä touhuamiseen ja kellukkeilla uimiseen on ollut aika paikallaan näin ennen niitä helteisiä uimakelejä (sanokaa, että niitä nyt on vielä tulossa tälle kesälle!). Kirjoitan kokemuksistamme vielä tarkemmin lisää tämän viikon lopulla, uimakoulun käytyämme, mutta jos vastaava on teilläkin hakusessa, niin täältä pääset katsomaan Pikku Joutsenen kesäuimakoulujen aikataulut.

Syksyn ja kevään ajan Minea kävi kerran viikossa temppujumpassa ja kevätkaudella siihen päälle kerran viikossa enkkukerhossa. Kaksi kertaa viikossa tuntui sopivalta harrastusmäärältä vielä kotona ollessa, mutta saapa nähdä, miten ensi syksynä tehdään kun päivähoito tulee mukaan kuvioihin. Nyt kesälle otimme tämän uimakoulun, joka kestää viikon, ja muutaman kuukauden ajan Minea käy myös yleisurheilukoulussa joka on kerran viikossa. Kesällä tulee ehkä reissattua tavallista enemmän, mutta toisaalta meidän arki on ympäri vuoden ja viikon jokaisena päivänä melko samanlaista, joten kesäharrastuksetkin on kivoja, varsinkin kun Mineakin on niistä enemmän kuin innoissaan. Missä iässä teillä on aloitettu harrastamaan? Olisi myös kiinnostavaa kuulla, miten harrastukset on valittu – yhdessä kaverin kanssa, äitin ja isin suosikit vai jotain mitä lapsi itse toivoi?

Kesän eka retki

18 toukokuun, 2016

Siitä saakka kun Minea täytti kaksi, me ollaan käyty joka kesä Ysitien lemmikissä eli kotieläinpihalla, joka sijaitsee noin vartin ajomatkan päässä Jyväskylästä. Lasten myötä on muutenkin kaikista mahdollisista tapahtumista ja kivoista paikoista tullut ihmeen tärkeitä, sillä huomaan raahautuvani ihan jokaikisiin kissanristiäisiin, jos luulen lasten tykkäävän siitä. Kaikki lapsille järjestetty, perusarjesta poikkeava on juuri niitä hauskoja muistoja, joista puhua jälkikäteen. Minea on jo siinä iässä, että tyttö osaa itsekin sano mihin haluaa lähteä ja mihin ei, ja mikä ehkä kaikkein tärkeintä, Minea ihan selkeästi tykkää suunnitella reissuja, pakkailla eväitä ja myöhemmin katsoa kuvia tapahtumista. Välillä tuntuu, että on ihan sama missä sitä kaverin kanssa touhuaa, mutta sitten taas tällaisiin erityispäiviin liittyy niin paljon sitä kaikkea muutakin, että nekin on muistorikkaita kokemuksia.

Tänään meillä siis oli perhekahvilan porukan kanssa yhteinen retki Ysitien lemmikkiin, josta löytyy reilu kymmenkunta erilaista eläinlajia, kaikki suht pienellä alueella niin että pienempikin lapsi jaksaa helposti kävellen kiertää aitaukset. Se, mistä tykkään erityisesti näillä pienemmillä eläinpihoilla, on rentous ja se, että lapset pääsee tutustumaan eläimiin ihan eri tavalla kuin vaikka Korkeasaaressa. Eläimet on kaikki nähtävissä lähes koko ajan, niitä pääsee silittämään ja syöttämään ja ilmapiiri on muutenkin kivan kotoisa. Eläinten katselun lomassa välillä käytiin keinumassa ja välillä pysähdyttiin grillaamaan ja evästämään, omistajatkin pyöri pihapiirissä juttelemassa meidän kanssa ja kertomassa eläimistä.

Minea tykkäsi tänäkin vuonna varmasti eniten pupujen saaresta. Alueen keskellä asustaa puput, joiden joukkoon pääsee kävelemään ja jos hyvä säkä käy, niin puput tulevat ihan lähelle siliteltäviksi. Meidän vierailu sattui siinä mielessä hyvään aikaan, että ilma oli melko viileä ja kaikki eläimet jaksoivat tulla aitojen vierustoille ihmettelemään vierailijoita eikä paarmat ja ampiaiset kiusanneet vielä ollenkaan, toisin kuin viime vuonna keskikesän aikaan. Kesän ajan Ysitien lemmikissä pääsee myös kokeilemaan ponilla ratsastusta, kun Elsa-poni satuloidaan vieraille aina klo 12 ja 14 joka päivä.

Minealle retkestä oli varmasti enemmän iloa kuin Nooalle, mutta yllättävän paljon Nooakin tuntui kaikesta ymmärtävän. Nooa ei uskaltanut kokeilla ponin selässä istumista, mutta ruokki vuohia ja lampaita yhdessä Minean kanssa ja kävi silittelemässä pupujakin. Mulla unohtui aamun kiireissä kamera kokonaan kotiin, joten nämä kuvat nappasin pikana kännykällä, koska olihan se ihan pakko kuvata lasten kesän ensimmäinen retki. Luulen ettei Ysitien lemmikissä enää käydä toista kertaa tänä kesänä, koska kesän ohjelma tuntuu aina olevan muutenkin niin täynnä, mutta Jyväskylän seudulta löytyy paljon muutakin tekemistä, hyvänä esimerkkinä ihan Ysitien lemmikin lähettyviltä löytyvä Nokkakiven puisto. Sitten on tietenkin kaikki nämä perinteiset Särkkikset ja Lintsit, joissa koitetaan myös ehtiä käymään, ei tietenkään millään aikataulutetulla kiireellä paikasta toiseen juosten, vaan kesäfiiliksellä reissataan sinne mihin mieli tekee. Mitkä on teille niitä jokakesäisiä käyntikohteita?

previous 1 2 3 4 5 6 7 8 … 16 next