KUNTOTESTAILUA #IWELLOjengi

26 elokuun, 2015

VIIKKO 1

Ennen huomista kakkostapaamistamme IWELLO-porukalla olisi aika päivittää ensimmäisen viikon treenikuulumiset. Jos siellä joku innostui lähtemään mukaan projektiin, niin viikko kerrallaan voit käydä poimimassa vinkit treeneihin täältä blogista, tai jonkun muun jengiläisemme blogista. Täältä treenit löytyy viikon verran jälkijunassa, niin että saan raportoitua toteutuneet treenikerrat sen sijaan että suunnittelisin tulevaa. Saattaa nimittäin olla, että useinkin joku treeni siirtyy toiselle päivälle tai jumien takia voi jotain suunniteltua jäädä tekemättäkin. Plus tähän vielä päälle laiskuus ja muut tekijät – noh, tiedätte varmaan!

Ja sehän piti vielä sanoa, että te, joilla minkään sortin kuntoilu ei ole ajankohtaista eikä treenipostaukset juurikaan kiinnostele, voitte jatkossa skipata nämä IWELLOjengi tagilla varustetut päivitykset. Näissä on vaarana se, että innostuu itekin liikkumaan 😀

Ensimmäiselle viikolle meille annettiin läksyksi miettiä jokin asia, josta aiomme luopua nyt tulevien 10 viikon ajaksi, niin ettei hyvinvointitreenit tule jo valmiiksi ylikuormittuneen arjen päälle. Mulle tämä oli helppo, sillä olin muutenkin päättänyt lopettaa sivutyöni, jota olen viimeiset viisi vuotta tehnyt muutamia tunteja viikossa. Nooan syntymän jälkeen niitä on ollut mahdoton enää tehdä yhdessä blogin kanssa, joten olin täysin valmis karsimaan niistä. Luopumisen lisäksi meidän piti tehdä SWOT-analyysi ajatellen tulevaa 10 viikon treenikautta. Vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhkat. Mun kohdallani ne näyttää tältä:

vahvuudet: Olen valmis sitoutumaan projektiin ihan tosissani. Motivaatio on huipussaan ja kroppa on kutakuinkin treenikunnossa.

heikkoudet: Herkuttelu ihan ehdottomasti on mun heikkous no 1!! On turha koittaa huijata itseään sillä, että suunnittelee vähäsokerisia tai -rasvaisia ruokavalioita, kun tiedän etten pysty siihen lopulta kuitenkaan. Vähentää voin, mutta en jättää kokonaan pois.

mahdollisuudet: Yleensä kun innostun jostain, lähden tekemiseen täysillä. En ole luovuttajatyyppiä, vaan luulen että liikkumisen aloitettuani en sitä enää lopetakaan. Liikunta jälleen pysyväksi osaksi arkea!

uhkat: Pahinta on tämä väsymys, jota kestää vielä sen aikaa kun yöheräämiset on kuvioissa. Väsyneenä on helppo perustella itselleen se, ettei just nyt huvita treenata tai se, että herkkuja syö kaksin käsin. Lisäpainetta tuo sekin, että väsyksissä ja sokeriövereissä saan helposti migreenin, joka ei millään tapaa tsemppaa liikkumaan.

Nyt kun realiteetit on listattuna ylös, ei treenaamisen alkumetreillä luulisi heti tulevan mitään suurempia kompastuskiviä. Muutenkin neuvona oli lähteä kevyin tavoittein liikkeelle, jos liikunta ei tällä hetkellä ole osa jokapäiväistä arkea. Kolme erityyppistä treeniä (juoksu, lihaskunto ja venyttely) viikossa plus IWELLO-tapaamiset, niillä mennään ainakin seuraavat pari, kolme viikkoa. Ennen koko projektin aloitusta me tehtiin yksinkertainen kuntotesti, jotta tuloksia voi sitten 10 viikon jälkeen vertailla lähtötilanteeseen. Suosittelen suakin aloittamaan tällä!

Kuntotestissä tehtiin 5 eri liikettä. Enemmänkin voi ottaa, esim selät mukaan, mutta tärkeintä on joka tapauksessa se, että on jotain mihin verrata edistymistä. Näiden lisäksi voit ottaa mitat vyötäröstä (mittaa pari senttiä navan yläpuolelta), lantiosta (levein kohta), reisistä ja rintakehästä sekä punnita itsesi.

Saliselfiet ei taida teille lukijoille antaa oikein mitään, joten uskaltauduin kuvaamaan nämä muutamat perusliikkeet teille. Kuntotestissä ajaksi voi valita puoli minuuttia tai minuutin, ja sen aikana tekee seuraavia liikkeitä niin monta toistoa kuin ehtii/jaksaa. Ensimmäisenä punnerrukset eli naislla polvet maassa, kädet suunnilleen hartioiden linjassa, selkä mahdollisimman suorana ja punnertaessa alas kyynärpäät 90 asteen kulmaan (aavistuksen alemmas kuin kuvassa).

Toisena vatsat. Selin makuulla patjalla, kädet kevyesti niskan takana, kyynärpäät auki sivuille ja selkä aavistuksen pyöristettynä. Ylösnoston aikana käsillä ei saa riuhtoa päätä, vaan pää pysyy selän linjassa ja ylhäällä kyynärpäillä kosketaan polvia. Jalat koko ajan noin 90 asteen kulmassa.

Kolmantena kyykkäykset eli noin jalan mitan verran väliä jalkojen väliin, yläasennossa polvet aavistuksen koukussa, ja kyykkäys taaksepäin selkä suorana ja katse yläviistoon. Kädet pidetään suorana sivuilla ja niillä kosketaan maahan joka kyykkäyksellä. Ylhäällä lantio suoristetaan.

Seuraavaksi voi valita jonkun rakennuksen, jonka kiertää ympäri, tai lyhyen matkan, 300-400m. Ensin matka kävellään mahdollisimman nopeasti samalla aikaa ottaen, ja kävelyn jälkeen sama juosten. Kirjaa kuntotestin tulokset itselle ylös, niin voit palata niihin vielä myöhemmin.

Mun kolme ensimmäistä treeniä on olleet lyhyt juoksulenkki 4km, tunnin sykettä nostava kävely ja puolen tunnin venyttely. Yhtenä treeninä olisi voinut myös olla lihaskuntoa, mutta tällä kertaa työhommat hieman sotki ensimmäisen viikon aikatauluja enkä ehtinytkään panostaa ihan niin kuin olin suunnitellut. Pikkuhiljaa.. Ensi viikolla infoa ravinnosta, core-treeniä ja ehkäpä jotain puisto- tai kotijumppaakin!

Ketkä lähti mukaan treenihaasteeseen? Vielä ehtii aloittaa ja treenata yhdessä mun kanssa kohti parempaa fiilistä!!

10 VIIKON HYVINVOINTIHAASTE, OOTKO MUKANA?

20 elokuun, 2015

Mitä kuuluu meikäläisen peruskunnolle nykyään? Itselleen saa olla vielä suht armollinen tässä vaiheessa kun Nooa on kuitenkin vasta puolivuotias, mutta toisaalta en halua vuosien päästä huomata kuuluvani siihen porukkaan, joka vieläkin laittaa huonon kunnon ja lihomisen raskauskilojen piikkiin. Meillä naisilla kun tuntuu usein olevan tapana kuitata kaikki sanomalla no kun oli ne raskauskilot ja siitä se sitten lähti. Kuukausi Nooan syntymän jälkeen mä olin lähestulkoon täysin palautunut, maha yhtä litteä kuin ennenkin ja vaakalukemakin kutakuinkin sama. Mitä tapahtui sen jälkeen? Nyt kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen olen huonoimmassa kunnossa kuin koskaan!

Olen aina ollut lievästi sanottuna perso makealle. Syön herkkuja kaksin käsin silloin kun niitä on tarjolla, leivon pari kertaa viikossa ja joka ruoan jälkeen on saatava jälkiruoaksi jotain makeaa. Kohtuus ja herkuttelu ei mun sanavarastossani sovi samaan lauseeseen. Ystäväni on aina sanoneet, että on suorastaan ihme, että pysyn näin hoikkana tällä syömisen määrällä, ja tottahan se on, syön paljon sekä ruokaa että herkkuja. Tähän yhtälöön kun lisätään vielä yöheräämisistä johtuva jatkuva väsymys, on sokerikoukku varma juttu. Uskoisitteko jos sanoisin että meillä menee Nutella-purkki viikossa? Tai että voin helposti syödä 3-4 muffinssia päivässä? Ei mikään ylpeydenaihe, vaan ennemminkin niin noloa että asiasta on helpompi vääntää vitsiä kuin myöntää itselleen, että elintapani on tällä hetkellä aika rempallaan.

Pahinta mulle on se, etten oikein viihdy kropassani. Viime keväänä ennen raskaaksi tulemista lenkkeilin melko paljonkin ja olin tyytyväinen itseeni, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ei hävettänyt pukea uikkareita, lyhyetkin shortsit näyttivät hyvältä jalassa ja kuvittelin jopa alkavani käyttämään enemmän kroppitoppeja. Tänä kesänä olen salaa ollut tyytyväinen siihen, ettei ilmojen puolesta ole tarvinnut liikkua kovin vähissä vaatteissa eikä uiminenkaan ole ollut mikään must-juttu näillä ”helteillä”. Ihan varmana joku ottaisi munkin tänhetkisen kropan huutaen, mutta jos omaan hyvään oloon vaaditaan se pari senttiä pois vyötäröltä ja reisistä tai pari kiloa pois vaakalukemasta, niin antakaa mun puhua laihdutusprojektista tai mistä ikinä haluankaan. On typerää verrata itseään aina muihin, koska se voi estää oman kehittymisen, jos aina tuudittautuu ajatukseen jollain toisella menee vielä huonommin.

Joskus pienempänä olen harrastanut yleisurheilua, tanssia ja lumilautailua, myöhemmin kävin aktiivisesti jumpissa ja lenkkeilin. Minean syntymän jälkeen kaikki urheilu on ollut lenkkeilyä, koska se on helpoin ja nopein tapa saada itsensä liikkeelle, plus että naapurista sattuu löytymään pari lenkkeilystä innostunutta ystävää. Reilu vuosi sitten pidin sokerittoman kuukauden, jonka aikana jätin lähes kaiken sokerin pois ruokavaliostani, mutta eihän kuukaudessa ihmeitä tehdä. En kuitenkaan ole koskaan aloittanut yhtäkään dieettiä tai kuntokuuria, koska en ole kokenut niille tarvetta, paitsi nyt! Sain loistavan tilaisuuden tehdä tyytymättömyydelleni jotain konkreettista, kun jyväskyläläinen hyvinvointiyritys IWELLO starttasi meille bloggaajille hyvinvointiprojektin. 10 bloggaajaa, 10 viikkoa, jokaisella omat tavoitteet mutta yhteinen tsemppi. Motivaatio mulla on huipussaan, koska haluan ihan tosissani taas löytää liikunnan ilon ja saada itseni siihen kuntoon, että voin pukea päälleni mitä vain miettimättä sitä, mitä vartalon kohtia haluan piilotella.

Idea hyvinvointiprojektissamme on yksinkertainen. Kokoonnumme 10 viikon ajan kerran viikossa koko porukalla treenaamaan ja kuulemaan neuvoja, muuten liikumme jokainen kotona omien tavoitteidemme mukaan. Tänään tapasimme ensimmäisen kerran ja teimme lähtötason kuntotestin, joka ainakin omalla kohdallani tuntui yllättävän raskaalta. Mihin on kadonnut se vuoden takainen hyväkuntoinen nainen, joka jaksoi helposti juosta kympinkin alle tuntiin? Saimme jokainen myös tukiparin, jonka kanssa jakaa fiiliksiä, ehkä treenatakin yhdessä ja ainakin tsempata toisiamme, sillä tuskin mikään on tässä projektissa niin tärkeää kuin ryhmän tuki ja samalla myös paine. Onnistumisen painetta luo myös se, että teen projektistani julkisen täällä blogissa, jolloin en varmasti anna periksi kovin helpolla. Ja tiedättekö mitä, myös teistä jokainen voi halutessaan olla meidän mukana treenaamassa jos hyvinvointihaaste kuulostaa hyvältä projektilta tulevaan syksyyn!

Meillä jokaisella kymmenellä osallistujalla on hyvinkin erilaiset tavoitteet treenaamisen suhteen. Mun tavoitteenani on järkevöittää ruokavaliotani, tuoda liikunta jälleen luontevaksi osaksi arkea ja samalla tiputtaa muutama kilo ja saada kroppaan muotoa. Haittaa ei ole siitäkään, jos oppisin ajankäyttöä hiukan paremmin, niin ettei jatkuva kiire tai ajanpuute ole syynä sille, ettei tule lainkaan urheiltua. Muut mukana olevat bloggaajat ja heidän tavoitteensa ovat:

Modernisti Kodikas – pudottaa muutama kilo, kiinteyttää ja nostaa peruskuntoa
Lillalove – tavoitteellistaa juoksuharrastusta, eroon sokeririippuvuudesta
Pieces of miracles – liikunta luontevaksi osaksi arkea, pudottaa kiloja
Lainahöyhenissä – kehittää lihaskuntoa
Talo Luck – stressinhallinta, liikunnan ja hyvinvoinnin balanssi
Kotvasia – aikaa ja intoa lihaskunnon parantamiseen, ruokavalion järkeistäminen
Little big things – liikkua kivuttomasti nivelrikkoisena, löytää liikunnanilo, pudottaa muutama kilo
Mini – peruskunnon nostaminen, pudottaa muutama kilo
Kuiskauksia – parantaa lihaskuntoa ja ryhtiä, kiinteyttää, tuoda liikunta osaksi arkea

Yksikään meistä ei ole mikään fitness-tason treenaaja, joten voin luvata, että tiedossa on kasoittain onnistumisen iloa, tuskastumista, hikeä, aitoa tekemisen meininkiä ja loistavaa fiilistä. Onko teillä ollut ajatuksissa aloittaa jonkinlaista kuntoprojektia nyt syksyllä? Loistava uutinen on nimittäin se, että hyvinvointiprojekti on mukana kaikkien meidän blogeissa, voit klikata itsesi siihen blogiin, jossa tavoitteet on lähimpänä omiasi ja seurata treenaamista ja etenemistä tulevien 10 viikon ajan. Jaamme sekä treenejä että tunnelmia jokainen vähintään kerran viikossa, joten halutessasi voit edetä täysin samaa tahtia seuraamasi bloggaajan kanssa. Blogeissa ja instassa projektin löytää tunnisteen #IWELLOjengi alta. Mä kirjoitan myöhemmin vielä tarkemmin mun ensimmäisestä treeniviikosta, mutta aloittaa voi jo tänään. Oothan säkin mukana?

EROON VARTALON PIKKUVIRHEISTÄ

29 toukokuun, 2015

Yhteistyössä Bepancare

Siitä on pian jo neljä kuukautta kun mä olin raskaana, ikuisuus mun mielestäni mutta kropan suhteen palautuminen on vielä kesken ja voi jatkua jopa useita kuukausia. Somen kuumin juttu tällä hetkellä taitaa olla #mombody kun kaikenikäiset ja -kokoiset äidit jakavat eri kanavissa kuvia omasta synnyttäneestä kropastaan. Toiset osaa olla superylpeitä arvistaan, joillain vartalo on täsmälleen samannäköinen kuin ennen raskautta, joku vihaa venymäjälkiään, moni puhuu raskauskiloistaan ja joillekin on se ja sama miltä kroppa vaatteiden alla näyttää, kunhan se kelpaa omalle puolisolle. On äitejä, jotka on ikuisella laihdutuskuurilla, kun mielikuva omasta vartalosta ennen raskautta on lähempänä teinivuosien tasoa kuin totuutta. Toisaalta on myös niitä onnekkaita, joilta kilot on karisseet alle lähtötilanteen, kun imetys on vienyt kaiken ylimääräisen mennessään. Niin tai näin, tiedättekö mikä kaikille näille äideille ja naisille on yhteistä? Olit sitten imettänyt tai et, suurperheen äiti tai lapseton, lähes me kaikki kamppailemme raskausarpien kanssa – niin myös miehet!

Myönnettäköön, vielä viime viikkoon asti olen ollut superlaiska hoitamaan vartaloni ihoa. Ihoni on kesät talvet melko kuiva ja vaatii kunnon perusrasvauksen joka suihkun jälkeen, mutta mitään sen kummempaa panostusta en ole tehnyt, koska olen ajatellut päässeeni helpolla venymäarpien suhteen. Molemmista raskauksista kiloja on tullut hieman reilu kymmenen, ja noin neljässä kuukaudessa kaikki raskauskilot on tiheän imetyksen avulla tippuneet pois. Mineaa odottaessa en saanut venymäjälkiä mahaan tai rintoihin, mutta jostain kumman syystä niitä tuli polviini – ja kaiken lisäksi jalkoihini ilmestyi muutama alkava suonenpurkauma. Verenkierto jaloissani on tainnut raskauksien aikana olla eniten koetuksella, ja nyt Nooan aikana käytinkin parin viikon ajan tukisukkia ehkäisemään jalkojen turvotusta. Uusia arpia ei toisesta raskaudesta jäänyt, mutta raskauksien lisäksi on teini-iän kasvupyrähdykset jättäneet jälkensä pakaroihini ja iän myötä iho on alkanut ohentua etenkin dekolteen kohdalta.

Vaikka hyvinvointi, kunnossa pysyminen ja kauneus on mulle tärkeitä asioita, olen varmasti laiskimmasta päästä mitä tulee itsensä hoitamiseen. En jaksa nähdä vaivaa uusien tuotteiden etsimiseksi ja testaamiseksi, vaan yleensä tarvitsen jonkun ystävän suosittelun, bloggaajan esittelyn tai myyjältä saadun tuotenäytteen innostuakseni uutuuksista – tai jo vanhemmista, hyväksi todetuista tuotteista. Samasta syystä omat raskausarvet on jääneet täysin hoitamatta ja edelleen, samasta syystä lähdin innokkaana mukaan kokeilemaan Bepancare-voidetta raskausarville. Onko tuote teille jo tuttu? Bepancare on ihanan miellyttävän tuoksuinen, nopeasti imeytyvä voide venymäjälkien ehkäisyyn ja hoitoon. Bepancare aktivoi kollageenin tuotantoa ja vahvistaa venynyttä ihoa, samaan aikaan se myös kosteuttaa tehokkaasti. Erityisesti oon tykännyt voiteen levittyvyydestä ja siitä, että se oikeasti poistaa kiristyksen tunteen vaikka onkin mukavan kevyt koostumukseltaan. Meidän perheessä on aina ostettu perusvoiteetkin apteekin valikoimasta, kun markettien rasvat ei tunnu kosteuttavan kuin vartiksi kerrallaan. Bepancare-voidetta olen ehtinyt testailla nyt viikon verran, ja vaikka vielä on liian aikaista sanoa sen vaikutuksista raskausarville, voin kuitenkin todeta, että voiteesta tuli uusi suosikkini! Iho on levittämisen jälkeen superpehmeä, kimmoisa ja kosteutetun tuntuinen. Iso plussa purkin nerokkaasta annostelumekanismista, josta voide tulee sottaamatta ja purkkikin pysyy siistinä koko käyttöiän ajan.

Toistaiseksi olen keskittynyt rasvaamisessa pahimpiin ongelmakohtiin eli reisiin, dekolteehen ja polviini. Olen jälleen löytänyt innostuksen lenkkeilyynkin, jonka toivon osaltaan auttavan kroppani muokkaamisessa entiseen kuntoon, mutta samanaikaisesti aina vartalon muotojen muuttuessa on vaarana saada uusia venymäjälkiä. Tällä kertaa ennaltaehkäisy on Bepancaren ansiosta mun kohdallani paremmin hoidossa kuin koskaan ennen, toivotaan että se myös näkyy hyvinä tuloksina. Jos Bepanthen on joka perheen luottovoide, niin voisiko Bepancare sitten olla joka äidin ja urheilijan pelastus?

Pientä fiksaamista vielä on, mutta kokonaisuudessaan sanoisin plautumiseni synnytyksen jälkeen olleen suht nopeaa, ja olen jo nyt melko tyytyväinen vartalooni. Häiritsevin ja inhottavin asia on kuitenkin juurikin nämä polvien ja pakaroiden raskausarvet ja selluliitti, joista tahtoisin ehdottomasti päästä eroon ennen bikinikelejä. Harmi vaan, että ne molemmat taitaa olla sellainen meidän naisten kestovaiva, jotka kulkevat aina mukana, olit sitten laiha tai lihava. Jos kuitenkin jotain on tehtävissä, niin tottakai olen valmis kokeilemaan! Otin ennen kuvat itsestäni viime viikolla ja kuukauden verran Bepancare-voidetta käytettyäni ajattelin vielä kuvata ongelmakohtani uudelleen, toivoen että muutos näkyy arpien vaalenemisessa. Luotto on kova, sillä netistä lueskeltuani yleinen fiilikseni on että voiteesta todella on ollut apua. Oletteko itse kokeilleet Bepancarea tai muita vastaavia voiteita? Olisi kiva kuulla, mitä te pidätte kroppanne pahimpina ongelmakohtina vai oletteko sinut muotojenne kanssa? Itseluottamuksestahan se on ainoastaan kiinni, mutta kenellepä ei kelpaisi vähän sileämpi ja pehmeämpi iho.

previous 1 … 5 6 7 8 9 10 11 12 next