KESÄKUNTO 2016?

7 huhtikuun, 2016

En tiedä, olisinko uskonut, jos vielä pari vuotta sitten mulle olisi sanottu, että pian mäkin kuulun siihen ihmisjoukkoon, jotka jojoilevat painonsa kanssa, puhuvat siitä kuinka vaikeaa on karistaa raskauskilot ja aloittavat joka uusi vuosi ja joka kevät uuden kuntoiluprojektin nimikkeellä ’kesäksi kuntoon’. Suoranaisesti en vielä allekirjoita näistä mitään, mutta kovin kaukana ei olla. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että painoa on kertynyt noin 5kg sitten karistettujen raskauskilojen, ja olen päättänyt hankkiutua kesäksi kuntoon 2016.

Valitettavasti hoikistuminen tai pulskistuminen ei koskaan tapahdu niistä oikeista paikoista, lisäkilot ei ole tuoneet lisää muotoja kroppaan, vaan ennemminkin peittäneet niitä entisestään kertymällä jo muutenkin olemattoman vyötärön ympärille. Sanon uudelleen samaa kuin viime syksynäkin eli en koe olevani millään tavalla ylipainoinen, tahtoisin vain saada vartalon muodot jälleen paremmin näkyviin – ja ehkä palauttaa jalkoihin niitä pieniä lihaksiakin, jotka niistä joskus on löytyneet. Haluan, että oloni omassa kropassani on se, mikä se noin 90% elämästäni on ollut, ja voin pukea valitsemani vaatteet ajattelematta sitä, mitä haluan peittää tai korostaa. En halua kesällä jättää yhtäkään uintireissua sen takia väliin, etten ole saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja muokattua ulkomuotoani vastaamaan sisäistä näkemystäni itsestäni. Koska itsestänihän se pelkästään on kiinni. Voin joko haikailla jotain mitä ei ole tai tehdä asialle jotain.

Ylös kirjoitettuna tämä kaikki kuulostaa niin yksinkertaiselta ja helpolta, mutta tiedän, ettei projektin toteuttaminen tapahdu hetkessä. Arki on parhaillaan meillä muutenkin melko kiireistä, siihen kun lisätään salikäynnit ja juoksulenkit, niin voin sanoa että sovittelemista se tulee olemaan. Ajanpuute on ehkä kuitenkin se huonoin tekosyy olla aloittamatta kuntoprojektia, ja vaikka nyt aluksi aionkin treenata tulevat kaksi kuukautta kovemmalla tahdilla, toivon että juoksulenkeistä tulee taas osa arkea myös pidemmällä tähtäimellä. Kaikki on vielä aika auki, mutta suunnitelmani on lyhykäisyydessään tämä: kaksi salikertaa ja kaksi juoksulenkkiä (5km ja 10km) viikossa ja herkkuja vain kerran päivässä. Herkuttelun osuus voi kuulostaa paljolta, mutta uskokaa pois, että se on aika vähän verrattuna nykyiseen. Liian kovat tavoitteet ja rajut muutokset ei tule minulla toimimaan, joten ennemmin asetan itselleni sellaiset säännöt, joista tiedän pystyväni varmasti pitämään kiinni. Aina voi tehdä enemmänkin, jos huomaa energian riittävän, mutta pakkofiiliksellä ei synny tulosta.

Ketkä on messissä?

IWELLOJENGIN PÄIVÄ: LOUNASTA JA TANKOTANSSIA

25 lokakuun, 2015

Viikonloppu on kokonaisuudessaan ollut niin huikea, että tällä hetkellä olo on onnellinen ja kiitollinen. Ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa viihtyy ihan oikeasti, niin että oleminen on helppoa ja vaivatonta ja yhdessä nauraa maha kippurassa niin ettei meinaa saada mitään sanotuksi. Hyvien ystävien kanssa voi jakaa muutakin kuin päivän kuulumiset, ja todelliset ystävät on niitä, jotka myös antaa eikä vain ota. Viimeisen kahden päivän aikana on jälleen tapahtunut niin hyviä asioita, että luulen jaksavani hymyillä niiden voimalla koko pimeän syksyn eikä pimeyskään enää tunnu masentavalta. Asenne kun todellakin ratkaisee, ja näiden ihmisten kanssa tuskin tarvitsee masistella – tai vaikka tarvitsisikin niin sekin menee, kun tietää että aina on joku joka jaksaa kuunnella vähäpätöisimmätkin avautumiset. Välillä sitä ihan ihmettelee itsekin, voiko tää kaikki edes olla aina totta?

Viikonloppu alkoi meidän IWELLOjengin viimeisellä yhteisellä tapaamisella eli Kertun järkkäämällä hyvinvointipäivällä. Kerttu oli ajatellut, että olisi kiva idea palkita itseämme onnistumisista kuluneen 10 viikon aikana, ja kasata kaikki vielä koolle fiilistelemään yhteistä projektia. Meillä oli tiedossa superkivoja juttuja, loistavaa ruokaa, urheilua, hemmottelua ja yhdessäoloa. Heti aamusta kokoonnuttiin vielä valmentaja Hennan kanssa tekemään kuntotestit, eikä varmaan yllätä, jos sanon että kaikilla oli tulokset parantuneet ainakin jonkun verran. Sairastelujen takia pari meistä oli päivän ajan sivustaseuraajina urheilusuorituksissa, mutta pääasia oli että kaikki pääsi paikalle ja saatiin kerrankin keskittyä vain jutteluun ja kuulumisten vahtamiseen.

Kuntotestien jälkeen suunnattiin Torikeskuksen sisustuskahvila De Cafehen syömään salaattilounas. De Cafen herkulliset salaatit oli melkein meille kaikille jo ennestään tuttuja, sillä ainakin mulle tämä on yksi vakkaripaikoista silloin kun lähden lounastamaan ilman lapsia. Jyväskylässä en ole tainnut syödä parempaa kana-vuohenjuustosalaattia, eikä kakutkaan jää yhtään sen huonommaksi, joten suosittelen pistämään paikan korvan taakse ja testaamaan kun täällä päin liikutte. Ensi kuussa starttaa jälleen De Cafen sunnuntaibrunssit, joista olen myös kuullut pelkkää hyvää. Brunsseilla on joka kerta jokin vaihtuva teema, jonka voi etukäteen tsekata facebookista.

Ihan pelkkää juoruamista ja rentoutumista ei päivä ollut, vaan lounaalta lähdettiin kohti Cygnaeuksenkadulla sijaitsevia Ready Set Polen tiloja. Tämä oli päivän se osuus, joka mua jännitti etukäteen, koska tankotanssi oli mulle lajina täysin uusi juttu, enkä muutenkaan ajattele itseäni minään akrobaattisena monitaiturina. Uudet lajikokeilut on kuitenkin aina tosi kivoja, joten lähdin tottakai mukaan avoimin mielin. Ready Set Polen koulut sijaitsee sekä täällä Jyväskylässä että Kuopiossa, ja paikka tarjoaa pienopetuksena tankotanssia, ilmajoogaa ja rengastrapetsia. Kuulostaa aika eksoottiselta vai mitä?!

Täytyy myöntää, että etukäteen ajattelin, ettei tankotanssista varmastikaan tulisi mun lempilajini – mietin jopa näyttäväni täysin naurettavalta pitkine raajoineni heilumassa tangon ympärillä, vähän kuin jokin merimursu harppuunassa, tiedättehän! Kovin sulavaa liikkumiseni tuskin olikaan, mutta välillä on ihan tervettä koetella omia mukavuusalueitaan ja antaa mahdollisuus jollekin täysin uudelle ja erilaiselle. Tiedän, että tankotanssia ihan tosissaan harrastaa joukko naisia, joilla ei ole erityistä aiempaa jumppataustaa, mutta silti lajissa on kehittynyt upeasti ja löytänyt kipinän siihen. Osa tällaista harrastajaporukkaa on jopa niinkin hurahtanut lajiin, että sen ihastuksen tuloksena naiset on kuvanneet hyväntekeväisyyskalenterin, jota voi tilata täältä.

Näin me siellä kaikki vedettiin! Eikun ainiin, sehän olikin meidän ihana ohjaaja Heidi, joka oli uskomattoman taitava tangolla!! Kaikki näytti niin kevyeltä ja helpolta, kun Heidi näytti liikkeet, mutta fiilis oli vähän toinen kun pääsit itse kokeilemaan samaa. Me pitäydyttiin ”vähän” helpommissa liikkeissä, ja Heidi kehuikin että hienosti saatiin jujun päästä kiinni ja jokainen sai suurimman osan liikkeistä tehtyä edes sinne päin. En olisi ikinä itsekään uskonut että olisin kokenut sellaista onnistumisen iloa, minä joka en millään muotoa ole mikään voimistelija tai edes erityisen notkea! Kaikki meidän porukasta oli sitä mieltä, että lajia voisi kokeilla uudelleenkin, ja samalla heräsi kiinnostus ilmajoogaankin.

Siinähän se strippaa..eikun itse tankotanssija! 😀 En varmaan koskaan voisi olla kovin hyvä tässä lajissa, mutta silti ajattelin lähteä vielä testaamaan uudelleenkin, miten samat liikkeet sujuisi toisella harjoituskerralla. Kaipa tässä siis joku pieni innostuminen iski itseenkin, kun vanhakin koira voi näköjään oppia uusia temppuja. Tankotanssia kokeilee ensi kertaa esim monet polttariporukat, mutta suosittelen uskaltautumaan kokeilutunnille muutenkin! Nyt olisi loistava tilaisuus osallistua tankotanssin tai ilmajoogan starttikurssille, sillä Jyväskylän ja Kuopion Ready Set Pole -koulut tarjoavat lukijoilleni 25%:n alennuksen starttikurssista, joka on suunnattu lajiin tutustuville aloittelijoille. Jyväskylän kursseille voi ilmoittautua täällä ja Kuopion täällä. Tarjous on voimassa sunnuntaihin 7.11. saakka ja saat sen aktivoitua kirjoittamalla ilmoittautumisen yhteydessä lisätiedot-kenttään koodin minishow.

HYVINVOINTIVALMENNUKSEN LOPPUTSEMPPI

14 lokakuun, 2015

Kahdeksan viikkoa IWELLOjengissä on takana, ja pakko se on myöntää, ettei oma yrittäminen ole koko projektin ajan ollut ihan huipussaan. Olen ehkä koko ajan tuudittautunut ajatukseen, että aikaa on vielä vaikka kuinka, mutta muiden saadessa tuloksia aikaa tässä projektin loppupuolella, tajusin itsekin, että munkin pitäisi olla tuossa onnistujien porukassa tuulettamassa hyviä fiiliksiäni. Miten tässä näin kävi? Olin heti ensimmäisestä päivästä lähtien täynnä intoa, lupasin että nyt lähtee ja kun jostain tekee näin blogissakin julkista, olisi noloa olla onnistumatta.

Kirjoitin omaan SWOT-analyysiini, että vähäiset yöunet voi vaikuttaa siihen, etten ehkä saa herkuttelua vähennettyä. Kun aamulla heräät seiskan aikaan surkeasti nukutun yön jälkeen, hoidat aamutoimet ensin Nooan ja myöhemmin Minean kanssa tohinalla eteenpäin ja huomaat pian, että onkin jo Nooan päikkäriaika, on se oma aamupalahetki Nooan nukkuessa se odotetuin hetki koko aamuna. Aamupalaan ehtii silloin jopa panostaa, sen saa syödä kaikessa rauhassa ja se kompastuskivi, sitä ajattelee että rankan yön jälkeen on vähintäänkin ansainnut jonkun herkun – tai oikeastaan näillä univeloilla on suorastaan oikeutettu mättämään herkkuja vaikka kaksin käsin. Ja onhan vielä tämä imetyskin, sehän kuluttaa niiiin paljon!

Sen lisäksi, että herkuttelu on helppo ikään kuin oikeuttaa itselleen kaikenlaisen selittelyn avulla, ei ”ongelmani” ehkä alkujaankaan olleet niin isoja, että olisin niistä niin kovasti jaksanut stressata. Parin kilon painonpudotus tuntuu ajatuksena pikkujutulta, jonka hoitaa tuosta noin vaan sitten kun huvittaa. Kiinteytyminenkin tulee siinä sivussa – pääsinhän nopeasti Mineankin raskausajan jälkeen takaisin hyvään kuntoon ja omaan kroppaan. Harmi vaan että toisen lapsen kanssa, ja kolme vuotta itsekin vanhempana, palautuminen ei olekaan sujunut ihan niin vaivattomasti! Nyt 8 hyvinvointiviikon jälkeen alkoikin tuntua siltä, että muutos ei tulekaan tapahtumaan ellen oikeasti ota itseäni niskasta kiinni. Paljon olen tietenkin jo saavuttanut siinä että liikunta on jälleen tullut jäädäkseen arkeeni, mutta loppuelämääni en kait voi jatkaa tällä herkuttelun tasolla ellen halua kakkostyypin diabetestä ja ties mitä muita sokeri- ja rasvakropan ongelmia.

Onneksi koskaan ei ole myöhäistä, vaan tsempata voi milloin vaan. Mun tsemppi lähti tämän viikon maanantaista, kun päätin että loppuaika IWELLOjengissä menee niin kuin olisi pitänyt mennä koko kymmenen viikkoa. Tein kolme lupausta, joista aion kaikista pitää kiinni kahden viikon ajan, mielellään jopa siitä eteenpäinkin.

1. Juoksulenkki vähintään kolmesti viikossa, mielellään yksi lihaskunto siihen lisäksi.

2. Ei herkkuja iltakuuden jälkeen ainakaan arkisin, ja vain yksi herkkuhetki päivässä. Vaikka se yksikin herkuttelukerta päivässä voi kuulostaa paljolta, on se aika valtava muutos myn nykyisiin tottumuksiin!

3. Aloitin 30 päivän mittaisen vatsahaasteen eli vatsajumpan, jota tehdään päivittäin kuukauden ajan. Haasteen löydät googlaamalla 30 day ab challenge.

Miltä kuulostaa? Lähtisittekö tekin mun mukaan loppurutistukseen? Haastan kaikki teidät aloittamaan vatsahaasteen ja ehkä myös lisäämään liikuntaa omaan arkeen. Ketkä on mukana?

previous 1 2 3 4 5 6 7 8 … 12 next