Päättäväisyydellä

Päättäväisyyttä todella tällä viikolla tarvitaan, siihen nimittäin että löydän jostain intoa poistua kotoa tuohon järkyttävään lumipyryyn, joka ulkona on tänään pauhannut. Olette varmasti kuulleet puhetta säästä jo kyllästymiseen asti, mutta pakko siltikin todeta vielä, että itseäni masentaa todella se, että toivo keväästä on ainakin hetkeksi menetetty. Koen keväisin voimakkainta väsymystä vuodenaikoihin liittyen, ja nyt hieman jännittää, alkaako kaikki alusta jälleen kun nämä lumet sulavat.

Väsymystä vastaan taistellakseni olen edelleen pitänyt yllä säännöllistä rytmiä kuntosalilla käymisessä. Ensimmäisen kuukauden jälkeen siirryin neljästä kolmeen treenikertaan viikossa, ja se on ollut nyt juuri sopiva tahti. Ilman Nikon tukea minun ei olisi mahdollista käyttää noin kuutta tuntia viikossa urheilemiseen, mutta onneksi siihen on mahdollisuus ja itseä treenit ei ole kyllästyttänyt vielä kertaakaan. Ennemminkin päinvastoin, voisin käydä salilla vielä useamminkin.

Joskus minulta on kysytty, miten itseä saa tsempattua treenaamaan ja noudattamaan terveellisempää ruokavaliota silloin, kun arki käy raskaaksi ja elämä pienten lasten kanssa tuntuu kaatuvan päälle. Tähän on yksi hyvin yksinkertainen vastaus ja se on motivaatio! Kun motivaatio on kunnossa, jaksaa tavoitteen pitää mielessä huonompinakin hetkinä. Jos tavoite on pidempiaikainen, tulee repsahduksia takuuvarmasti, mutta motivaatio on se, jonka voimalla on jälleen helppo palata takaisin ruotuun. Noin puolentoista kuukauden ajan olin hyvin tiukalla ruokavaliolla ja noudatin laajempaa treeniohjelmaa, mutta nyt olen parin kuukauden ajan herkutellut viikonloppuisin maltillisesti ja muina aikoina ottanut pahan paikan tullen esim lakritsitaateleita tai sokeroimatonta maapähkinävoita. Tarkoitukseni kun ei ole enää niinkään kieltää itseltäni mitään, vaan löytää loppuelämän tasapainoinen ruokavalio, jossa sokeriherkut korvataan pääasiassa hieman terveellisemmillä vaihtoehdoilla.

Yleensä olen luonteeltani melko päättäväinen ja minun on vaikea luovuttaa, jos olen jotain aloittanut. Kuitenkin tämä elämäntapamuutos on antanut odottaa itseään lähes pari vuotta, koska kuvittelin sen vievän enemmän aikaa. Jos joku olisi sanonut vuosi sitten, että jo kuukaudessa voin saavuttaa sellaisia tuloksia, joiden avulla saavuttaa ja ylläpitää motivaatio kokonaisvaltaisempaan muutokseen, olisin aloittanut heti. Nyt ymmärrän, että avainasemassa on treenin ja ruoan yhdistelmä, en nimittäin olisi koskaan voinut entisellä ruokavaliollani saada tulosta näin näkyvästi ja näin nopeasti.

Muutama ystäväni on myös nyt innostunut lähtemään mukaan samalle matkalle, ja jos minulta kysyttäisi neuvoa aloittamiseen, sanoisin että kannattaa etsiä netistä itselle sopiva kuukauden mittainen tehokas starttiohjelma. Jos heti aluksi lähtee tavoittelemaan pitkäaikaista muutosta, tulee motivaation kanssa varmasti ongelmia. Parasta on se, kun treenaamisen tulokset näkyy nopeasti ja omasta tekemisestään voi heti alusta alkaen olla ylpeä.

Luonnollisempi on parempi

Luonnollisempi on parempi, niin ruokavalion suhteen kuin melkeinpä minkä tahansa muunkin. Olen aiemmin ollut hieman huono pitämään huolta itsestäni, mikä johtuu varmaan ihan pelkästään vain siitä, ettei kropan kanssa ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Kuten kerroin aiemminkin, minun on ollut todella vaikea motivoitua vähentämään sokerin määrää ruokavaliossani tai vielä vaikeampaa on ollut yrittää muistaa säännöllinen ihon kunnossa pitäminen, kun näppylöitä tai epäpuhtauksia ei muutenkaan ole ollut kuin muutamia hassuja koko aikuisiällä.

Hassusti sitä kuitenkin iän myötä ja ymmärryksen lisääntyessä alkaa keksimään uusia asioita, joihin arjessa voisi kiinnittää enemmän huomiota. Paremmat valinnat ekologisuuden näkökulmasta, terveellisemmät elintavat ja säännöllisempi unirytmi – tämä on se kolmikko, johon itse olen nyt pyrkinyt panostamaan. Parhaiten olen varmastikin onnistunut elintapojen muuttamisessa kun taas unien suhteen tilanne on selkeästi huonoin. Useimpina öinä saan nukuttua lähes kahdeksan tuntia, mutta ihan yhtä usein tulee myös niitä iltoja, jolloin valvon hyvinkin pitkälle yli puolen yön.

Uusin innostuksen aiheeni on luonnonkosmetiikka, jolla olen yrittänyt vähitellen korvata perinteiset markettituotteet. Yleensä ongelma on se, että ilman minkäänlaisia suosituksia on hankalaa lähteä yksitellen kokeilemaan erilaisia tuotteita, varsinkin kun moniakaan ekologisia tuotemerkkejä ei vielä myydä lähikaupoissa. Tästä syystä oma taktiikkani on ainakin tähän saakka ollut bongata mahdollisimman monipuolisesti tuotetestailuja blogeista ja instasta ja hommata hyväksi todettuja tuotteita myös omaan meikkipussiini. Näissäkin kuvissa näkyvät Evolven Miracle facial oil -tipat on juuri tällaisten suosittelujen tuloksena hankitut.*

Koska kokeiluni luonnonkosmetiikan kanssa on vielä suhteellisen uusia, ei minulla valitettavasti vielä ole listata teille omia luottotuotteitani. Atopikin* tuotteet vaikuttavat hyviltä ja niiden pakkauksetkin ovat niin kauniita, että ne voi huoletta unohtaa esille pitkin kylpyhuonetta. Mia Höytyn tuotteita olen testaillut pidempään enkä niistä osaa enää luopua, vähän samalta vaikuttaa myös nämä ihanat Zuiin* aurinkotuotteet. Ja auringosta puheen ollen, Biosoliksen ekologiset aurinkorasvat kuuluvat nykyäänkin meillä kesän perustuotteisiin.

Jos teillä on vinkata ekologisesta kosmetiikasta, niin jakakaa ihmeessä omia lemppareitanne kommenteissa! Itselläni olisi etenkin etsinnässä suihkutuotteita eli shampoot, hoitoaineet ja vartalon pesuaineet ja kuorinnat.

*tuote saatu

Sopivan rytmin harjoittelua

No morjens taas ikuisuuden jälkeen! Blogi oli tässä hetken kiinnikin, kun olin vahingossa sählännyt jotain domainin jatkon kanssa eikä viikonloppuisin tietenkään mikään selvittelyä vaativa asia etene. Yksi postaus viime viikon loppupuolelta hävisi samalla taivaan tuuliin, eikä asia enää olisikaan ollut niin kovin ajankohtainen – minulle käy välillä useinkin niin, että aiheet ehtivät vanhentua ennen kuin ne pääsevät blogin julkaisuihin saakka.

Lomakin ehti mennä, ja vaikka kuinka vaikealta töiden aloittaminen taas sen jälkeen tuntuikaan, ei siihen kuitenkaan mennyt kuin päivä tai pari ja arkirutiinit oli jälleen vieneet mukanaan. Minealla kun on kolme kertaa viikossa voimistelua, niin kuskaamiset vievät väkisinkin oman osansa iltapäivistä eikä siinä kovin useinkaan ehdi jäädä miettimään viikon kulkua sen ihmeemmin. Olen yrittänyt saada omat salitreenit sopimaan kaiken muun menemisen sekaan ja ainakin toistaiseksi se on onnistunut yllättävänkin hyvin. Kolme puolentoista tunnin treeniä viikossa tuntuu tällä hetkellä juuri sopivalta itselleni.

Treenaamisen aloitettua olen huomannut olevani niin paljon onnellisempi siinä mielessä, että enää en moiti itseäni ajatuksella ”pitäisi”. Se palkitsee, kun vihdoin kaiken jossittelun ja sittenkun-voivottelun jälkeen on saanut otettua itseä kunnolla niskasta kiinni, ja vielä paremmalta tuntuu se, että tämä kuntokuuri ei tunnu väliaikaiselta vaan ennemminkin elämänmuutokselta. Kaikki alkoi ajatuksesta haastaa itseä kuukauden ajaksi sokerilakkoon ja salitreenaamiseen, jotta keväällä olisi helpompi aloittaa juokseminen, mutta vähitellen kun tuloksia on alkanut näkyä, en voisikaan enää palata siihen pisteeseen, josta lähdin liikkeelle.

Enää sokerilakkoni ei ole täysin ehdoton, vaan hyvästä syystä saan syödä herkkujakin. Olen kuitenkin jo useaan otteeseen ehtinyt todeta, että totaalinen sokerilakko oli paljon helpompi säilyttää kuin pohtia joka tilanteessa erikseen, ottaako herkkuja vai ei. Ehkä itselleni sopiva rytmi vielä sieltä löytyy, nyt vain tuntuu erityisen vaikealta rajata syömistä kun selkeää linjaa ei enää ole.

Onko kukaan muu teistä kuntoillut tavoitteellisemmin näin alkuvuodesta? Ja kiinnostaisiko teitä lukea enemmän salitreeneistäni tai jostain muusta aiheeseen liittyvästä?

1 2 3 4 … 12