Tuntuuko teistä muistakin kaiken tämän loskan, jään, pakkasen, vesisateiden ja ajoittaisen auringonpaisteenkin keskellä siltä kuin kevät olisi jo ihan pian täällä? Ajatukset alkaa vahvasti siirtyä kevääseen, pääsiäiseen, kesän väreihin, kodin sisustamiseen ja kesäksi kuntoon -projekteihin, mutta todellisuus puhuu vielä ihan muuta, kun aamulla uloslähtiessä päälle vedetään villapukuja, kaulureita, kaksia sukkia ja toppavaatteita. Kahden lapsen kanssa sen todellakin huomaa, onko talvi vai kesä, sillä pukeminen on päivittäin suoritettava ohjelmanumero ja joka paikassa roikkuu pitkin poikin hanskoja, pipoja tai villasukkia joko kuivumassa tai odottamassa kaappiin vientiä.
Jos talvi tuo kerrospukeutumisen suhteen omat haasteensa, niin äitien keskuudessa ehdottomasti eniten päänvaivaa tuottaa välikausi. Tai välikaudet. Tuleehan se taas syksylläkin, ja mikä vielä entisestään luo lisäpaineita on se, että jokaisen haaveissa lapset tarpoo samoissa välikausivaatteissa sekä kevään että syksyn. Meillä näyttäisi tilanne tällä hetkellä siinä mielessä hyvältä, että viime kesänä Popin alesta ostetut välikausivaatteet näyttäisi vielä mahtuvan tänä keväänä molemmille. Tämän lisäksi ostin ulkoiluun ja kaupungille sopivat rodinin pingviinitakit, Nooalle myös housut ja Minealta löytyy harmaat perus ulkoiluhousut jotka voi yhdistää lähes mihin tahansa takkiin. Pipojakin löytyy jo ihan kivasti, huivit on hanskassa ja hanskatkin odottaa valmiina. Voisi melkein sanoa, että olen fiksuna ostanut niin paljon jemmaan aleista, myöskin Crocsin välikausikengät, että jo ennen itse välikauden alkua meiltä löytyy lähes kaikki tarvittava! Well done, vielä kun osaisin olla ostamatta mitään turhaa kaiken tämän tarpeellisen päälle.
Ulkovaatteita joutuu päivittämään kauden mukaan, mutta tiedättekö mikä meillä säilyy käytössä melkein ympäri vuoden? Aluskerrastot! Niitä lapset käyttää talvipakkasilla, syksyllä kurahousujen ja -takkien alla ja keväällä kuorivaatteiden kanssa. Jonain talvena on käynyt niinkin, että ihan lopputalvesta on Minean toppavaatteet meinanneet jäädä pieniksi, ja ollaankin siirrytty hyvissä ajoin käyttämään välikausihaalaria yhdistäen se lämpimään aluskerrastoon ja kerrospukeutumiseen. Joka talvi olen ostanut Minealle laadukkaan villapuvun eri valmistajilta, mutta tänä vuonna ajattelin säästää väärästä paikasta, ja hommattiinkin villan sijasta fleeceä. Kuvittelemani säästö osoittautuikin hutiostokseksi sillä olisihan sen ehkä voinut jo etukäteen arvata, ettei tekokuitu aja samaa asiaa kuin luonnonmateriaali. Minean kaksiosainen fleeceasu on saanut rauhassa roikkua kaapissa, koska tyttö ei useimmitenkaan suostu sitä päällensä pukemaan – se sähköistää hiukset ja vaatteet ja ottaa pukiessa inhottavasti kiinni alla oleviin sisävaatteisiin. Riisuttaessa keinokuitu rätisee sähköisenä ja hermojen menetys on ollut takuuvarmaa muutenkin lyhytpinnaisen 3-vuotiaan kanssa.
Aina oppii uutta, jatkossa meillä ihan varmasti luotetaan villaan niin aluskerrastona kuin alushanskoinakin. Itselleni vedän toppahousujen alle yleensä ties mitkä leggarit, mutta kokemuksesta viisastuneena päätin, että tänä vuonna ostan aleista itsellenikin merinovillaisen kerraston. Lasten suhteen kävi niin hyvin, että sain vielä tähän lopputalveksi ja keväälle molemmille nämä kuvien villahaalarit, villalapaset ja muutaman pipon. Suomalainen lastenvaatemerkki Kivat on varmasti kaikille tuttu juurikin näistä villahaalareistaan, kypärämyssyistään ja muista lämmittävistä tuotteistaan. Haalarit on 100% villaa ja öko-tex-sertifioituja eli kuluttaja voi luottaa siihen, ettei tuotteen mukana kulkeudu kotiin ja lapsen iholle epäsuotuisia kemikaaleja ja yhdisteitä. Itse olen tullut koko ajan tarkemmaksi siitä, mitä haluan lapsilleni pukea tai mitä ihonhoitotuotteita käyttää, ja minimoin nykyään kaikessa lapsiin liittyvässä hajusteiden ja kemikaalien määrän. Hajusteettomat ja fosfaatittomat pesuaineet, vauvojen iholle suunnatut shampoot ja voiteet, Nooalle kotimaisia Muumivaippoja ja mahdollisimman vähän vauvojen valmisruokia… Pienillä valinnoilla voi olla yllättävänkin suuri merkitys.
Sen jälkeen kun nämä haalarit kotiutuivat meille ei ole Mineankaan kanssa tarvinnut käydä yhtäkään keskustelua siitä, pitääkö haalarin alle pukea aluskerrasto, eikä ihme, onhan tuo kuviollinenkin villahaalari vaan yksinkertaisesti tosi nätti! Ennemminkin Minea pyytää (kyllä, pyytää!!) villahaalarin itselleenkin, jos näkee että kaivan Nooan siniraidallista haalaria esiin. Kivatin haalarit on valmistettu Suomessa, minkä kuvittelin nostavan hinnan pilviin, mutta vilkaisu verkkokauppaan kertoo ihan muuta. Tuntui melkein vaikealta uskoa, että tämä pitkän historian omaava perheyritys ihan oikeasti valmistaa tuotteensa Tampereella!! Ja kuoseissahan löytyy vaikka minkälaista, raitoja värikkäistä vaatteista tykkääville ja hempeää niille, jotka haluavat pysytellä neutraaleissa sävyissä.
Mitäs tykkäätte näistä meidän valinnoista? Ja tiesittekö ennestään, että Kivatin tuotteet tehdään Suomessa?! Kertokaa myös, mihin te luotatte välikausipukeutumisessa?