KUVAUKSIA, KOULUTUSTA JA PIKKUJOULUJA

5 joulukuun, 2015

Meidän poppoo on majaillut täällä Etelä-Suomessa keskiviikosta saakka, siksi että tänään juhlittiin Nikon 75-vuotiasta pappaa ja torstaina meikäläinen pääsi pikkujouluhommiin. Allerilla järjestettiin koulutuspäivä, joka jatkui illalla pikkujoulutunnelmissa vähän isommalla porukalla. Olin heti aamusta mukana, koska toimistolla hääräili silloin kuvaaja räpsimässä meistä uusia banneri- ja profiilikuvia blogiin, uutta ilmettä olisi siis tiedossa lähiaikoina.. Hyppäsin kameran eteen reilu tunnin autossa istumisen ja matkan aikana hoidetun pikameikkauksen jäljiltä, ja voin sanoa ettei olo ollut lainkaan hehkeä tai luonnollinen, mutta luotan siihen, että ammattilainen sai siltikin ihan kivoja kuvia edes muutaman. Ennen mua kuvattavana oli pitkän linjan muotibloggaaja, jolta poseeraaminen, asennot ja luonnolliset hymyt tuli niin itsestään, että päätin siltä seisomalta panostaa tulevina viikkoina edes jonkinlaisiin asukuviin. Oma tyyli on vielä raskauden ja imetyksen jäljiltä hieman hukassa, mutta niinä päivinä kun oikeasti tuntuu viihtyvän valitsemassaan asussa, olisi kiva räpsiä asukuvia blogiin. Niin mikä mua sitten estää? No se ettei valoisan aikaan ole kukaan ottamassa niitä kuvia, eikä lapset jaloissa pyörien se muutenkaan ole ihan mieluisinta puuhaa.

Koulutuksessa puhuttiin eri somekanavista ja omasta someimagosta. Hassua sinänsä, mutta en ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä kokonaiskuvaa, jonka itsestäni annan somessa, vaikka olen blogannut jo kolmisen vuotta, ja blogilla on tuhansia seuraajia joka viikko. Olen aina kirjoittanut blogia fiilispohjalta, asioista jotka sillä hetkellä sattuu pyörimään mielessä ja yksityisyyttä sopivasti rajaten. Suoraan sanottuna mulla ei ole hajuakaan, kuinka realistinen kuva teillä lukijoilla on musta ihmisenä, tai vastaako blogi, insta ja snäppi kuinka hyvin toisiaan. Sen ystäväni ovat joskus sanoneet, että blogiteksteissäni olen jonkin verran arempi persoona kun taas tosielämässä olen aika puhelias, yltiösosiaalinen ja suorapuheinen. Toisaalta, parempi näin päin. Todellisuudessa arka, mutta somessa mielipiteitään laukova bloggaaja voi olla itsetunnon kannalta melko huono yhdistelmä kun ajatellaan nettikommentoinnin ja palstakeskustelujen armottomuutta.

Vielä alkuviikosta pelkäsin, että oloni olisi torstaina niin flunssainen että pikkujoulut jäisi väliin, mutta jälkikäteen voin todeta, että onneksi pääsin mukaan! Loppuilta sujui rennoissa merkeissä maistellen viiniä ja Street gastron herkullisia pitaleipiä ja vaihtaen kuulumisia hyvien tyyppien kanssa. Loistava idea bileisiin tehdä täytetyt leivät täytteenä valmista ylikypsää lihaa ja kasvikset. Aika simppeli idea, helppo valmistaa ja takuuhyvää! Mä lähdin Nikon kyydillä kotiin joskus kympin aikoihin, mutta olisihan se ollut ihan jees jatkaa iltaa yöhön asti tällä porukalla. Harmittaa, että Jyväskylästä on ihan turhan pitkä matka Helsinkiin eikä tule useammin käytyä, koska uusien inspiroivien ihmisten tapaamisesta saa aina takuuvarmaa intoa bloggaamiseen. Ensi viikolla meitä kutsuu Tampere, vaikka hirvittää jälleen jo pelkkä ajatuskin siitä, mikä stressi matkoista ja entistäkin huonommin nukutuista öistä tulee.. Milloin tämä automatkustaminen helpottaa?!?!

VIIMEISET KIPPISTELYT TREENIPORUKALLA

18 marraskuun, 2015

Meidän IWELLOporukan hemmottelupäivästä ehdin teille kertoa sen verran, että kävimme tekemässä kuntotestit, lounastamassa DeCafessa ja tankotanssimassa, mutta loppupäivän tapahtumista en olekaan vielä kirjoittanut. Meno jatkui myöhäiseen iltaan asti ihan yhtä mahtavana, ja jo nyt tuntuu että siitä on liian pitkä aika kun viimeksi ollaan kokoonnuttu samalla porukalla. Oma treeniputkikin on ennalta-arvattavasti laantunut hieman, sillä talon pohjapiirroksen suunnittelu on vienyt kaiken ajan niin että välillä on tehnyt tiukkaa ehtiä tänne bloginkaan pariin, puhumattakaan kommetteihin vastaamisesta. Ensi viikolla alakerran pohjakuva alkaa toivottavasti selkiintyä ja saadaan pian rakennuttajakin päätettyä, jonka jälkeen koko projektin suunnittelu lähtee kunnolla rullaamaan. Sain muuten yhdeltä teistä vinkkiä eräästä raksafirmasta, jonka kanssa parhaillaan hierotaan kauppaa – kiitos siitä että teillä on aina tarjota loistavia ideoita myös tähän suuntaan!

Mutta takaisin IWELLOpäivään, hemmotteluun ja ihaniin ystäviin.. Ready Set Polen tankotanssitunnilta suuntasimme kaupungin poikki ravintola Bohoon, jonka saunatilat* saimme muutamaksi tunniksi käyttöömme. Bohon yläkerta on hyvällä maulla tyylikkääksi sisustettu ravintola, joka tarjoilee herkullista mutkatonta ruokaa ja silmää miellyttävät puitteet rennolle seurustelulle. Saunatilaa voi vuokrata omaan käyttöönsä vaikka kaveriporukan illanistujaisiin, polttareihin tai miksei vaikka pikkujouluihinkin. Me saunottiin ja skoolattiin hyvällä skumpalla, hemmottelun kruunaamaan saatiin vielä Bodyshopilta tuotteita näyttävästä Spa of the world -sarjasta ja Golden Day Spa lahjoitti kaikille aidosta kullasta tehdyt silmänympärysnaamiot. Omani säilytin kotiinviemisiksi, mutta nyt tulevana perjantaina ajattelin ottaa illalla lasillisen kuoharia, muutaman vaahtokarkin, rojahtaa sohvalle ja maata siinä naamiot silmilläni. Tuskin lauantaina edes tunnistatte mua blogikirppiksellä, aion nimittäin karistaa naamioilla kaikki viime kuukausien univelat, hah!

Löylyjen jälkeen vedettiin pikkumustaa ja korkkaria päälle, sipsuteltiin Matkakeskuksen kulmille ravintola Harmooniin. Siellä meitä odotti lämmin vastaanotto ja mitä herkullisin illallinen. Ravintola Harmooni on aidointa Jyväskylää siinä mielessä, että se on kaukana perus ketjuravintoloista, ruoka tehdään kunkin kauden aineksista, yrittäjäpariskunta suosii lähellä tuotettua, ja onhan koko rakennuskin tärkeä osa Jyväskylän keskustan historiaa. Ennen samassa kivitalossa toimi harmoonitehdas, myöhemmin tiloissa maalattiin ja pidettiin näyttelyitä. Harmoonissa pienikin yksityiskohta on tarkasti mietitty, mistä kertoo esim se, että vanha lankkulattia pelastettiin remontin yhteydessä ja siitä tehtiin ravintolan pöydät. Meidän syömä maistelumenu* oli alusta loppuun herkullinen kokonaisuus, kielen vei mennessään jo keittiöntervehdys eli savunmakuinen näkkäri ja mousse kipossa, joka kirjaimellisesti savusi avattaessa. Tässä siis jälleen yksi paikka, joka kannattaa ehdottomasti muistaa seuraavalla Jyväskylä-visiitillä! Itse olen työporukalla päässyt maistelemaan myös Harmoonin pitopalvelun ruokia ja ne oli kieltämättä ihan yhtä pettämättömän hyviä kuin a la carte -puolenkin annokset – ei siis todellakaan mikään huono vaihtoehto pikkujouluihin tai häihinkään.

Mahat kylläisenä ja makuhermot tyydytettyinä suuntasimme Harmoonista kukin minnekin. Suurin osa taisi valita osoitteekseen oman kodin ja hyvät yöunet, sillä päivä oli kuitenkin kokonaisuudessaan ollut aika tapahtumarikas ja täynnä kivoja uusia elämyksiä. Onneksi meillä on tämä IWELLOjengi, jonka kanssa pidetään yhteyttä vielä jatkossakin, tsempataan toisiamme tarvittaessa ja ehkä välillä jopa treenaillaankin vielä yhdessä. Hemmottelupäivä oli mahtava lopetus koko projektille, isot kiitokset järjestelyistä kuuluu Kertulle ja tietenkin myös yhteistyökumppaneille!

*saatu blogin kautta, ryhmäkuva by Terotemedia

HALLOWEEN

2 marraskuun, 2015

Juhlahumussa jatketaan vielä toisen postauksen verran, vaikka tänään on kyllä olo ollut kaukana biletunnelmasta. Maanantai on maanantai vaikkei tarvitsisikaan raahautua töihin, ja ainakin mua on väsyttänyt tuplasti normaalia enemmän. Laitoin hätäviestiä mammakavereille, että täällä tarvitaan seuraa tai muuten nukahdan pystyyn, puistoonkin päästiin vasta puoleltapäivin. Onneksi Eve ja Laura pääsi lapsineen iltapäiväteelle piristämään meidän päivää, ja lopulta jatkettiin siitä vielä Lauran kanssa käymään Lindexillä ostamassa tytöille juhlavaatetta.

Muutama vuosi sitten halloween tuntui vielä olevan aika mitätön juttu meillä Suomessa, mutta viimeistään tänä vuonna yllätyin siitä, miten isosti kaikki nykyään panostaa juhlintaan ja pukeutumiseen. Facebook täyttyi mitä hienoimmista asuviritelmistä, ja itseä alkoi hävettää miten sitä kuvitteli pärjäävänsä parilla pirunsarvilla ja surkeilla kasvomaaleilla. Minealle käytiin ostamassa tytön valitsema vampyyriprinsessan puku, mutta itseeni en panostanut juuri lainkaan. Viime vuonna juhlittiin vielä suht maltillisesti Katriinan luona, mutta nyt muu porukka olikin pistänyt parastaan ja valinnut puvut ja asusteet ajatuksella. Laitoin halloween-koristeet omasta kaapista kiertoon Essille, joten ensi vuonna juhlitaan siellä ja mäkin aion panostaa täysillä.

Koristeluissa ei onneksi tarvinnut säästää, vaan sain kattavan paketin halloween-tavaraa Tigerilta. Oli lepakkoviiriä, muffinssivuokia, servettejä, tikkareita, vaahtokarkkeja, pillejä ja ties mitä – kaikkea mitä tavittiin ja vähän vielä ylikin. Olen jo pidemmän aikaa odotellut, että Jyväskyläänkin saataisi Tiger, mutta toistaiseksi ollaan saatu tyytyä Tampereen ja Lahden kauppoihin aina sukulaisilla kyläillessä. Koskaan en ole lähtenyt tyhjin käsin kotiin, vaan halpaa ostettavaa löytyy aina, niin tarpeellista kuin tarpeetontakin.

Aiemmin jo kirjoitin, että osa koristeita printattiin netistä ja leikeltiin Minean kanssa. Perfektionisti mussa olisi tehnyt kaiken itse, mutta ihan samalla tavalla on Mineankin saatava kokea se onnistumisen ilo ja tuntea olevansa hyödyllinen ja mukana valmisteluissa. Vaikkei cookie popsejen kummitusnaamat tai muffinssien hammastikkukoristeet olleetkaan täydellisesti leikattu tai tehty, oli ne enemmän kuin hienot kun Minea oli ne onnellisena ja ylpeänä tehnyt. Myös pöydän koristelussa ja leipomisessa Minealla oli ihan yhtä tärkeä rooli kuin mullakin, enkä muuten ottanut stressiä edes siitä, että muffinssien kinuskikuorrute ei onnistunut ollenkaan. Tein lähestulkoon kaiken valmiiksi jo juhlia edeltävänä päivänä, Niko hoiti koristelut paikoilleen ja Minea hääräsi yleisenä apuna niin, että oltiin kolmistaan niin loistava tiimi, ettei koko halloweenista tullut mitään stressiä. Ja niinhän sen kuuluisikin mennä, että juhlista täytyy pystyä nauttia enemmän kuin stressata valmisteluita.

Pari äitiä lapsineen joutui jättämään halloweenit väliin, mutta melkoinen sakki meitä oli joka tapauksessa. Eve, Laura, Kerttu, Katriina, Katja, minä ja kaikkien lapset. Melua ja meininkiä oli kieltämättä riittävästi, laitoin Nooankin Nikon kanssa puistoon aluksi, ettei hirwittävät naamat ja korkeat desibelit saaneet pikkumiestä takertumaan muhun kiinni entistäkin kovemmin. Kaikki meni yllättävän kivasti, siitäkin huolimatta että yksi lapsista laittoi suuhunsa valotikun kiinnikkeen ja nielaisi sen vahingossa, joku astui Minean kruunun päälle ja kattoon viritetyt hämähäkinseitit tarttui jatkuvasti jonkun päähän kiinni. Lapsilla kuitenkin leikit sujui hienosti ja äititkin olisi voineet jutella vielä pari tuntia kauemminkin, joten hyvin onnistuttiin vai mitä!

Juhlittiinko teillä halloweenia?

1 2 3 4 … 15 next