Gugguun merinot

13 elokuun, 2016

Viime päivät meillä on ihan tosissaan alettu miettiä syksyä ja etenkin lasten välikausivaatteita. Kumma juttu, mutta j-o-k-a vuosi huomaan panostavani nätteihin toppatakkeihin ja -haalareihin, kun taas välikausi vain yllättäen tupsahtaa eteen, ja lopulta haen kaupasta mitä tahansa ulkoiluun sopivaa vaatetta. Tiedättekö mitä tarkoitan? Jaksan pohtia kaupunkitakkeja, sisävaatteita, kenkiä – mitä vaan muuta paitsi niitä kuorivaatteita, jotka päällä lapsi kuitenkin makaa kuralätäkössä ja kevättalvella laskee pitkin hiekkaisia lumikasoja housujen polvet rei’illä.

Niinpä olen välikautena siirtynyt hifistelemään pipoilla, huiveilla ja jos mahdollista, niin myös kivoilla kengillä. Oikeastihan sillä ei käytännön kannalta ole mitää merkitystä, kuinka söpönä tai vähemmän huoliteltuna ne pikkumurut puistossa temmeltää, mutta esteetikkona valitsen vaatteesta kuin vaatteesta ennemmin kivannäköisen vaihtoehdon kuin sen, mikä ensimmäisenä käteen osuu. Tämän lisäksi on toinenkin asia, josta en tingi – lapselle vaatteen pitää olla hyväntuntuinen päällä, ja tekniset ominaisuudet täytyy vastata käyttötarkoitusta. En voisi ajatellakaan syksyksi ostavani muuta kuin täysin vedenpitävää kuorivaatetta tai talveksi aitoa villaa aluskerrastoksi. Okei myönnän, viime talvena kokeilin mikrofleeceä villapuvun rinnalla talven pakkasilla, mutta luulen että jatkossa meillä säästetään jostain muusta kuin laadukkaista, kestävistä materiaaleista.

Tämän syksyn osalta välikausivaatetus on lapsilla paremmin hoidossa kuin koskaan aikaisemmin. On haalarit, takit, housut ja muut, ja se ihanin osa syksyä, molemmilla odottaa kaapissa niin Gugguun uusia trikoopipoja kuin näitä kuvissa näkyviä merinovillaisia hattujakin. En tiedä, miten Gugguun värit jälleen sattuivat osumaan meille täydellisesti, koska Minean lempiväri on sininen, ja itse tykkään myös hempeästä vaaleansinisestä ja roosasta. Kävipä jopa niin hyvin, että lasten välikausivaatteet (ja talvitopat) käy loistavasti yksiin kaikkien näiden sävyjen kanssa. Ja tuo Nooan päällä oleva tupsuhuivi! Niitä taidan kytätä netissä vielä lisää reilu viikon päästä, kun Gugguulta tulee 23.8. klo 10.00 nämä ihanat merinovillaiset tuotteet myyntiin.

PYÖRÄHOMMIA

28 elokuun, 2015

Alkoi ihan naurattamaan kirjoittaessani tuota otsikkoa, sillä arvaatteko miten me lahtelaiset (entinen sellainen siis, tai oikeastaan lähes lahtelainen :D) se luettaisi? ”pyärähommia” Meinasin jo melkein kirjoittaakin sen niin, mutta ihan vaan siksi, että näpyttelen padilla, ja silloinhan kirjoitusvirheet on enemmänkin sääntö kuin poikkeus!

Viime ja tämä viikko on mulle olleet normaalista poikkeavia, koska oon puuhaillut omia juttuja paljon enemmän kuin yleensä. Niko on pitänyt muutaman päivän ylityövapaita pois, mun äiti oli auttamassa pari päivää ja mä oo saanut keskittyä niihin omiin työkiireisiini sekä lounastaa jo kahdesti kaupungilla. Nooan ollessa pienempi oli Prisma-reissu mulle sitä omaa aikaa, mutta nyt ne on ehdottomasti kaikki ystävien kanssa vietetyt hetket. Huomenna tiedossa on heti puoleltapäivin Pompin kutsut Essillä ja ehkä illalla toinen käynti samalla suunnalla. Ihan parasta <3

Oman ajan lisäksi ollaan ehditty myös puuhailla perheen kesken. Sekin jo piristää kummasti kun puistoon mennään koko porukalla tai normirutiinia rikotaan tekemällä jotain ihan muuta puistossa nököttämisen sijaan. Missä vaan liikutaankin tässä kodin lähiympäristössä Minea lähtee useimmiten potkupyörällä kaikkialle. Nyt saatiin otettua käyttöön vielä uusi kypäräkin, joka on jo viime vuodesta asti odottanut käyttöönottoa. Saatiin Crazy Safetyn kypärä ja siihen mätsäävät soittokello ja pyörän lukko kaverilta Kona Storesta eli samasta putiikista, josta Minean ja munkin pyörät on hommattu. Minea itse valitsi tämän seepran, ja täytyy sanoa että on se kyllä älyttömän hieno! Samaa mieltä tuntuu olevan moni muukin, sillä aika monet ihailut ja hymyt ollaan kerätty tuolla pihalla liikkuessamme.

Vielä vuosi sitten tuntui, että kypärä oli Minealle liian iso, mutta tänä kesänä ollaan saatu se istumaan päässä hyvin. Säätövaraa on reippaasti, joten toivon Minean menevän tällä vielä pitkään, toisin kuin pyörän kanssa taisi nyt olla viimeinen kesä. Potkupyörä on kieltämättä ollut yksi parhaista ostoksista, eikä tulisi mieleenkään parin vuiden päästä hommata Nooallekaan minkäänlaista kolmipyörää. Sitä näkee niin paljon kolmipyöriä työnteleviä äitejä, kun taas potkupyörän kanssa saa itse reippailla ihan kunnolla, että pysyy perässä. Parissa viikossa Minea oppi potkuttelemaan ollessaan vähän päälle 2-vuotias, ja nykyäänhän mennään jo suht pelottomasti vauhdilla eteenpäin. Mietittiin, olisiko jo tänä kesänä pitänyt siirtyä tavalliseen pyörään, mutta mun olisi ollut Nooan rattaiden kanssa vaikea samalla opettaa Mineaa ajamaan, ja toisaalta 3,5-vuotiaalle potkupyörä on vielä ihan riittävä. Ensi kesänä ostetaan suoraan normipyörä, appareita ei aiota edes testata, vaan luotan siihen, että tasapaino löytyy kyllä. Minea kävi alkukesästä jo Kona Storessa valitsemassa uuden pyöränsäkin, Early Riderin seuraava malli, vaaleanpunainen peruspyörä. Tämä potkupyörä jää odottelemaan Nooan potkutteluja, en nimittäin halua niitä markettien muovihärpäkkeitä meidän etupihalle ollenkaan.

Onko teillä potkuteltu, ja miten sujui siirtyminen seuraavaan pyörään? Missä iässä pyöräily ilman appareita on lähtenyt sujumaan?

P.S. Kurkatkaa instasta @minishowblogi tai Snapchatista @melinamarissa minkä uuden taidon Nooa tänään oppi! Oon muuten suht koukussa snappiin, joten tulkaahan sinnekin seurailemaan meikäläisen avautumisia Nutellasta ja muista yhtä polttavista aiheista!

PAKKASSUNNUNTAI (+PIPOARVONTA ja voittaja)

30 marraskuun, 2014

Onko muuallakin Suomessa tänään ollut täydellinen pakkaspäivä? Meillä oli pari astetta pakkasen puolella, aurinko paistoi ja maisemat oli niin nättejä että mun alkoi tehdä mieli kuunnella joululauluja 😀 Eilinen päivä hurahti sisätiloissa kierrellen joulumarkkinoilla, joten tänään lähdettiin heti aamusta koko porukka ulkoilemaan. Pablokin jaksoi vähän aikaa messissä, kunnes tassuja alkoi paleltaa ja vaikka Minea kuinka ehdottelikin Pablolle pieniä kenkiä, vietiin me vanhus sisään ja jatkettiin puistoilulla. Pariin kertaan oon jopa miettinyt että Pablon voisi heittää Minean rattaisiin istuskelemaan, mutta tuskin toi meiän höntsääjä siellä pysyisi paria sekuntia kauempaa!

Näin täydellisellä kelillä en voinut jättää kameraa kotiin, sillä uskokaa pois, tällaiset pikkupakkaset on monesti niitä parhaita ilmoja ottaa kuvia. Ilma on kirkasta, kuvat täydellisen teräviä ja värisävyt parhaat mahdolliset. Voisi kuvitella että mitä aurinkoisempi sää sitä paremmat kuvat, mutta mä ainakin välttelen auringonpaistetta ja tykkään varjoisemmista paikoista kirkkaana päivänä. Oman lisänsä tuo talven aavistuksen pastelliset värit, jotka mun silmään on jopa nätimpiä kuin kesän räiskyvä monivärisyys. Entinen, Canonin 50mm objektiiivi ei oikein tahtonut pakkasilla toimia parhaimmillaan, mutta uuden Sigman kanssa vastaavaan ongelmaan en ainakaan vielä oo törmännyt – kannattaa siis ehdottomasti panostaa kunnon välineisiin jos mahdollista.

Minealla on päässä ihan uusi tupsuliini-pipo, joka saatiin Fredriksonilta. Pipo on täydellinen talveen, sillä se pitää korvat ja pään varmasti lämpiminä pehmoisen vuoren ja leuan alle sidottavien korvaläppien ansiosta. Värivaihtoehtoja löytyy melkoinen määrä, ja on pallokuosia tai yksiväristä mallia – kaikille jotain! Meille tuli useampi pipo, joiden joukosta Minea valitsi itelleen tän puna-lilan, ja hyvä niin koska mäkin olin ajatellutkin jotain värikästä mustan haalarin kanssa. Minean pipo on kokoa 50 ja sopivan reilu niin että alle menee vielä tarvittaessa kypärämyssy. Vähän kyllä epäilen ettei Suomessa enää kovinkaan usein tulla näkemään niitä järjettömiä pakkasia, mutta eihän sitä koskaan tiedä jos tää talvi yllättääkin. Ihan mainiosti riittäisi nämä parikin astetta, jos multa kysytään..

Viime pipoarvonta on nyt suoritettu, toivotaan että niitä trikoopipojakin vielä pääsee pitämään. Ainakin kauppareissuilla tai sitten ensi kevättä odotellessa ellei muuten.. Arvottavana oli huimat kuusi pipoa ja arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkejä Hanne (vihreät koossa 52 ja 54), Mari (vihreä koossa 48 tai vaaleanpunainen koossa 50), Minttu47 (kumpi tahansa väri, koko 52 tai 54), Kaija (vaaleanpunainen koko 54) ja Anne (vihreä 48 tai 52). Laitoin teille samantien sähköpostia niin saadaan pipot pikimmiten uusille käyttäjille!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Jos tykkäsit Minean tupsuliini-piposta, niin mulla on kivaa kerrottavaa: pistetään pystyyn toinen pipoarvonta, jossa valittavana on joko sininen tupsuliini koossa 54 tai punainen koossa 52. Osallistumisaikaa on ensi viikonloppuun asti eli kommentoi tähän postaukseen täyttäen myös sähköpostikenttä viimeistään perjantaina 5.12.14 niin olet mukana arvonnassa. Kerro kommentissasi kumpi väri teille sopisi paremmin. Arpaonnea ja iloista alkavaa viikkoa kaikille!

1 2 3 4 next