Kotionni syntyy pienistä asioista

Kaupallinen yhteistyö Avalon siivouspalveluiden kanssa

Arki on ihmisen parasta aikaa, sen taisin todeta jo viime postauksessa sanoessani, että käytännössä elän omaa unelmaani ihan joka päivä. Vaikka arki kuluttaa, voi se olla ihan yhtä vapaata ja tapahtumarikasta kuin mikä tahansa päivä, jos vain osaa priorisoida omaa aikaansa. Tykkään että arjen pitää olla rentoa, mikä tarkoittaa sitä, ettei kovin korkeiden vaatimustasojen ylläpitäminen ole mahdollista, tai edes tavoiteltavaa meidän perheessä. En jaksa viikolla stressaantua siitä, olenko joka päivä hoitanut pyykkirumbaa tai suunnitellut ruokalistalle juurikaan mitään kovin ihmeellistä, vaan ennemminkin tingin kaikesta mahdollisesta ja nautin rennon arjen tuomasta vapaudesta tehdä muutakin kuin kotitöitä. Yleensä myös viikonloput kuluu samalla mentaliteetillä, ja siksi onkin hyvin tavallista, että meidän kodinhoitohuoneesta löytyy pyykkikasoja ja eteisen matolta enemmän hiekkaa kuin etupihalta yhteensä.

Vaikka yleisesti ottaen arkemme pyöriikin mielestäni hyvin omalla painollaan, on yksi asia johon olen jo jonkun aikaa toivonut muutosta. Nimittäin siivoaminen. En halua tuhlata viikonloppuani siivoten, mutta toisaalta arki-illatkaan ei oikein tahdo riittää siihen, että ehtisi tehdä kokonaisvaltaisen, koko kodin siivouksen. Tuntuu melkein siltä, että siivoamisesta on tullut jatkuva prosessi, jota tehdään vähän joka välissä, mutta koskaan ei kuitenkaan saada täysin valmista. Olemme yrittäneet pitää torstaita koko perheen siivouspäivänä, mutta käytännössä homma menee kuitenkin niin, että keskiviikkona alkaa tavaroiden järjesteleminen paikoilleen, torstaina imuroidaan ja luututaan ja perjantaina siivous vielä viimeistellään pyyhkimällä viimeiset pinnat. Lopputulos on siis se, että noin kolmena päivänä viikossa käytän aikaani siihen, että saan tavallisen viikkosiivouksen tehtyä.

NIinpä olen alkanut ihan tosissani miettimään, miten meillä toimisi se, että käyttäisinkin ulkopuolista apua siivouksessa kahdesti kuukaudessa. Viime maanantaina lähdin lasten kanssa normaaliin tapaan päiväkotiin ja töihin, mutta päivän aikana jännitti hyvällä tavalla, koska tiesin, että samaan aikaan kotonamme on siivooja, joka tekisi yhdellä kertaa niin kokonaisvaltaisen siivouksen, että itse voisi kerrankin olla kokonaan miettimättä siivoamista. Pidimme Avalon siivouspalveluiden Lotan kanssa etukäteen alkupalaverin, jossa kävimme läpi kaiken, mitä siivoukselta toivoimme. Siivouksen kattavuuden kun voi räätälöidä juuri omiin tarpeisiin ja omalle lompakolle sopivaksi.

Meidän kodin kohdalla päädyimme siihen, että ensimmäinen kerta olisi lähes kaikenkattava – juuri siksi että pääsisimme kerrankin niin sanotusti nollatilanteeseen, jossa koti on kerralla täysin siisti. Siivousta edeltävänä päivänä käytin vajaa tunnin tavaroiden järjestelemiseen (mikä ei ole edellytys siivoukselle, mutta tein sen silti jotta iltapäivällä kotioven avattuani voisin nauttia täysin puhtaasta näkymästä), ja parin edellisen siivouskokeilun pohjalta olin varautunut siihen, että myös jälkikäteen saattaisi mennä hieman aikaa siihen, että vielä viimeistelisin seiniä ja hankalampia pintoja puhtaaksi. Kun iltapäivällä tulin lasten kanssa kotiin ja kiersin kaikki huoneet innoissani läpi, olin rehellisesti sanottuna enemmän kuin yllättynyt. Lattia tuntui jälleen uuden samettiselta, yhdelläkään seinällä tai yhdessäkään listassa ei ollut koiran kuolajälkiä, keittiön alasokkelit oli puhdistettu kaikista roiskeista, saunan lasiseinän kalkkijäljet olivat nekin poissa ensimmäistä kertaa muuton jälkeen ja jopa keittiön altaan takana oleva pikkuikkuna oli pyyhitty!

Avalonin palveluihin kuuluu erikoisuutena Rainbow-puhdistuslaitteisto, jolla Lotta kävi läpi meidänkin olohuoneen maton. Matto oli vasta käynyt kalliissa pesussa mattopesulassa, mutta silti ehtinyt jo likaantua Pablon suosikkimakoilupaikkana. Rainbown syväpuhdistuksen jälkeen matto oli jälleen kirkas, ja päätin heti että seuraavalla kerralla sama käsittely tehdään myös meidän jenkkisängyn runkopatjalle. Rainbow-imuri sopii hyvin myös allergikoille, sillä kaikki pöly ja lika jäävät vesiastiaan ja vain puhdas ilma palautuu takaisin huoneilmaan.

Viikkosiivouksella ei ehkä yleisesti ottaen ratkaista maailmanluokan ongelmia, mutta omalla kohdallani se ihan oikeasti oli merkittävä asia. Olen jo pidemmän aikaa harmitellut sitä, ettei meillä keskeneräiset hommat oikein etene mihinkään, ja koti tuntuu kuluvan ennen kuin se edes kunnolla on ehtinyt valmistua. Maanantaina kun tulin kotiin, huokailin pitkään itsekseni miettien, että oikeastihan meillä on tosi kiva koti, joka siistinä ja puhtaana pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Pinnat, joiden kanssa olin itse jo lähes luovuttanut (kuten mattapintaiset valkoiset eteisen kaapit), olivatkin ammattilaisen tehokkailla aineilla muuttuneet kuin uusiksi ja siivouskohteet, jotka ajattelin tehdä sitten joskus, olikin kaikki hoidettu kuntoon. Tämä tyytyväisyys omaa kotia kohtaan oli tunne, jota en olisi koskaan uskonut saavani ihan vain kokonaisvaltaisen siivouksen avulla, mutta jos näin helpolla päästään, niin luulen meidän hyödyntävän samaa palvelua uudelleenkin. Ja sen vielä haluan todeta, että laatu ei ole itsestäänselvyys – Avalon siivouspalveluilla se oli enemmän kuin osasin odottaa.

Pullatorstai

Ihan vain koska tänään oli kansainvälinen korvapuustipäivä, oli minunkin leivottava pullaa. Leivoin kyllä viime viikollakin, mutta pulla jos mikä on leivonnainen, joita ei kannata laskea. Sitä paitsi kerran eräs hyvinvointivalmentajakin totesi, että leivonnaisista pulla on yksi terveellisin – tosin en usko, että samaan lauseeseen olisi sopinut korvapuusti, jonka sisuksiin kätkeytyy niin paljon voita ja sokeria, ettei ne oikein edes tahdo pysyä uunissa yhtenä kappaleena.

Siinä pöydän ääressä istuessani ja pullaa syödessäni tajusin yhtäkkiä, kuinka onnekas olen kun voin kokea pienen pullahetken perheen kanssa arjen onneksi. Töissä keskustelimme lounastauolla eläkeiästä, osa meistä oli vielä tyytyväisinä jatkamassa työuriaan vuosien ajan, osa oli sitä mieltä että työ rajoittaa kaikkein eniten elämän elämistä haluamallaan tavalla. Tottahan se on, että uhraamme työlle kohtuuttoman ison siivun päivästämme, mutta en silti ole koskaan ajatellut, että oikeastaan yhtään mikään estäisi minua elämästä. Joskus töiden jälkeen väsyttää niin ettei iltapäivästä jaksa muuta kuin odottaa iltaa ja lasten nukkumaanmenoa, mutta suurimmaksi osaksi meidän arki on juuri sellaista elämää kuin olen aina haaveillutkin eläväni. Päivästä toiseen toistuvia, jopa pitkästyttäviäkin rutiineja, värityshetkiä keittiön pöydän ääressä, lenkkejä naapuriporukalla, lasten leikkien seuraamista, puistossa seisomista ja niitä pullahetkiäkin. Samoja tavallisen ihania asioita kuin viikonloppuisinkin enkä mitään muuta juuri nyt haluaisikaan.

Pullakin maistui tänään erityisen hyvälle, vaikka edellisestä kerrasta ei ollutkaan niin kovin kauaa. On helppo haaveilla jostain sellaisesta, mikä ei kuulu omaan arkeen, mutta kuinka nopeasti niistä unelmistakin tulisi tavallisia, arkisia, jos ne toteutuisivat tai toistuisivat liian usein? Ehkä silloin palaisimme kaipaamaan sitä, mitä oli ennen.

Jotta myös huominen päivä olisi erityinen, aion aloittaa sen mikron kautta lämmitetyllä korvapuustilla ja päättää lasten kanssa hama-helmillä askarrellen. Nooan kanssa suunnittelimme tekevämme pääkalloja ja Minea halusi askarrella kummitusviirin. Ihan pian on nimittäin halloween, ja silloin rikotaan arjen rutiineja juhlimalla lasten naamiaisia!

Siistissäkin kodissa voi asua rento tyyppi

Olen edellisten parin päivän aikana pohtinut kodin ja ihmisen yhteyttä ehkä enemmän kuin koskaan. Seuraamissani blogeissa kun on ollut keskustelua muun muassa siitä, kertooko ihmisten tekemät sisustus- tai vaatevalinnat jotakin luonteesta sekä siitä, tulisiko meidän kaikkien suhtautua rennommin omaan kotiimme ja etenkin sen siisteyteen. Ennen tätä olin ehtinyt myös sopivasti avautua instagramissa siitä, miten paljon kodin sotku voikaan stressata – lauantaina oli melkein mahdotonta saada ajatukset pois siivoamisesta, kun kotona oli kahden laiskottelupäivän jäljiltä järkyttävä kaaos.

Niin kuin on monenlaisia koteja niin on myös tapoja sisustaa ja asua. Minua ei haittaa lasten lelut, jotka väkisinkin leviävät yläkerrasta alakertaan eikä aamupalan siivoamattomat jäljet ruokapöydässä, edes kasaantuvat pyykkivuoret eivät yksinään saa ahdistumaan. Kamelin selkä katkeaa vasta siinä vaiheessa kun lattiat odottavat imurointia, vessat pesemistä, tavarat paikoilleen viemistä, keittiö siistimistä, sohvat pesua, sänky petaamista JA pyykit niin pesemistä, silittämistä kuin viikkaamistakin. Kun kukaan ei ole viikkoon tehnyt mitään ja asioita alkaa kertyä niin pitkäksi listaksi asti, ettei sen selättämisestä selviä yksi ihminen yhdessä päivässä. Yleensä epätoivo iskee silloin kun tietää joutuvansa tinkimään ihan kaikesta muusta siksi, että jonkin yleensä helpon ja vaivattoman asian on päästänyt kasvamaan kohtuuttomiin mittoihin.

Sain sotkuja päivitellessäni ihania tsemppaavia viestejä, joissa monissa korostettiin sitä, kuinka turhaa on murehtia sotkua, sillä se kertoo vain eletystä elämästä. Tottahan tämäkin on, mutta vaikka kuinka yrittäisin, en voi muuttaa luonnettani ja alkaa yhtäkkiä viihtymään ympäristössä, johon en vain yksinkertaisesti ole tottunut (enkä ehkä haluakaan tottua). Ei äänille herkkä ihminen juurikaan opettelemalla muutu melua rakastavaksi tai boheemi tavarapaljoudessa elävä sisustaja minimalistiksi. Temperamentti määrittää hyvin paljon sitä, millaisessa ympäristössä parhaiten viihdymme, ja tästä syystä meidän tulisikin paremmin ymmärtää toistemme erilaisuutta. Vaikka tykkään pitää kodin mahdollisimman siistinä, ei se tarkoita että olisin jatkuvasti siivoamassa tai että joutuisin tinkimään jostakin muusta asiasta (lasten kanssa olemisesta esimerkiksi) arjessa. Kun johonkin on vuosien kuluessa tottunut, tulee siitä niin rutiinia ettei sen olemassaoloa juurikaan huomaa – tätä tarkoittaa meillä esim se, että kotona liikkuessani siirtelen samalla tavaroita oikeille paikoilleen ja näin vähennän varsinaiseen siivoamiseen käyttämääni aikaa.

Millään tavalla neuroottinen en siisteyden suhteen ole, kuten monet ystävät tietävätkin. Meillä on aina tavaroita väärillä paikoilla ja pyykkejä kodinhoitohuoneen tasolla, ystävät ovat minä hetkenä tahansa tervetulleita kylään eikä lasten leikkejä rajoiteta siisteyden ehdoilla. Siltikin huomaan illalla nauttivani hiljaisuudesta ja yön tuomasta omasta ajasta huomattavasti enemmän, jos ensin koti on järjestelty aamua varten jälleen siistiksi. Tällä hetkellä yläkerran aulaan on siirretty kaikki tavarat Minean huoneesta maalauksen edestä pois, mutta alakerrassa vallitsee riittävä siisteys, jotta tunnen oloni kotoisaksi.

1 2 3 4 5 6 7 … 66