Arkista

Elämässä tapahtuu paljon juuri nyt. Ihan arkisia asioita mutta niin kivoja ja juuri sellaisia, joiden katson olevan panostamisen arvoisia. Kuten nyt vaikka oma hyvinvointi liikunnan muodossa. Vaikka kiire olisi kuinka kova, olen pitänyt kiinni kolmesta urheilupäivästä viikossa, sillä kokonaiskuvassa se lisää hyvää oloa ja katkaisee juuri sopivasti hektisenä päivänä paikasta toiseen juoksemisen. Ihan yhtä tärkeää on myös se, että lähtee lasten kanssa ulos tai rakentelee kotona legoilla, vaikka töitä riittäisi läpi yön tehtäväksi. Olen nimittäin huomannut, että loppujen lopuksi on tärkeää jollain tavalla osata olla kiinni hetkessä eikä aina ajatella sitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

Kevään antaessa odottaa itseään näin kauan huomasin itselleni heränneen matkakuumeen. Ajattelin, että johonkin on päästävä ja äkkiä, mutta toisaalta kaikki pihahommat olisi aloitettava jo keväällä – ja niihin uppoaisi jokainen ylimääräinen euro. Niinpä ainut mahdollisuus oli suunnitella jotain riittävän edullista, ja koska Nikolla matkakuumetta ei ole juuri koskaan, päätimme lähteä reissuun tyttöporukalla. Juuri se kaipaamani irtiotto tähän Suomen ei-niin-keväiseen kevääseen!

Varaamamme matka ei onneksi ole ainut asia, jota odottaa nyt keväällä, vaan joka viikolle on tiedossa jotain kivaa ohjelmaa. Heti ensi viikolla lasten voimistelun kevätnäytös (jossa Nooakin esiintyy ensimmäistä kertaa elämässään!!) ja keskiviikkona vappu munkkeineen, tivoleineen ja brunsseineen. Millaisia vappuperinteitä teillä on?

Sopivan rytmin harjoittelua

No morjens taas ikuisuuden jälkeen! Blogi oli tässä hetken kiinnikin, kun olin vahingossa sählännyt jotain domainin jatkon kanssa eikä viikonloppuisin tietenkään mikään selvittelyä vaativa asia etene. Yksi postaus viime viikon loppupuolelta hävisi samalla taivaan tuuliin, eikä asia enää olisikaan ollut niin kovin ajankohtainen – minulle käy välillä useinkin niin, että aiheet ehtivät vanhentua ennen kuin ne pääsevät blogin julkaisuihin saakka.

Lomakin ehti mennä, ja vaikka kuinka vaikealta töiden aloittaminen taas sen jälkeen tuntuikaan, ei siihen kuitenkaan mennyt kuin päivä tai pari ja arkirutiinit oli jälleen vieneet mukanaan. Minealla kun on kolme kertaa viikossa voimistelua, niin kuskaamiset vievät väkisinkin oman osansa iltapäivistä eikä siinä kovin useinkaan ehdi jäädä miettimään viikon kulkua sen ihmeemmin. Olen yrittänyt saada omat salitreenit sopimaan kaiken muun menemisen sekaan ja ainakin toistaiseksi se on onnistunut yllättävänkin hyvin. Kolme puolentoista tunnin treeniä viikossa tuntuu tällä hetkellä juuri sopivalta itselleni.

Treenaamisen aloitettua olen huomannut olevani niin paljon onnellisempi siinä mielessä, että enää en moiti itseäni ajatuksella ”pitäisi”. Se palkitsee, kun vihdoin kaiken jossittelun ja sittenkun-voivottelun jälkeen on saanut otettua itseä kunnolla niskasta kiinni, ja vielä paremmalta tuntuu se, että tämä kuntokuuri ei tunnu väliaikaiselta vaan ennemminkin elämänmuutokselta. Kaikki alkoi ajatuksesta haastaa itseä kuukauden ajaksi sokerilakkoon ja salitreenaamiseen, jotta keväällä olisi helpompi aloittaa juokseminen, mutta vähitellen kun tuloksia on alkanut näkyä, en voisikaan enää palata siihen pisteeseen, josta lähdin liikkeelle.

Enää sokerilakkoni ei ole täysin ehdoton, vaan hyvästä syystä saan syödä herkkujakin. Olen kuitenkin jo useaan otteeseen ehtinyt todeta, että totaalinen sokerilakko oli paljon helpompi säilyttää kuin pohtia joka tilanteessa erikseen, ottaako herkkuja vai ei. Ehkä itselleni sopiva rytmi vielä sieltä löytyy, nyt vain tuntuu erityisen vaikealta rajata syömistä kun selkeää linjaa ei enää ole.

Onko kukaan muu teistä kuntoillut tavoitteellisemmin näin alkuvuodesta? Ja kiinnostaisiko teitä lukea enemmän salitreeneistäni tai jostain muusta aiheeseen liittyvästä?

Viime päivinä

Tänään on ollut oikein hyvä päivä, ensin töistä kotiin, siihen päälle energinen parituntinen treeni ja loppuilta rennosti kotona. Ilmakin on tänään tuntunut melkein lämpimältä, kun pakkasasteet laskivat noin kymmeneen. Ehdin jo innostua suunnittelemaan viikonlopulle lasten kanssa pulkkaretkeä eväineen kunnes muistin, että meidän stigathan juuri varastettiin! Olimme vasta jouluna ostaneet toisen stigan jotta molemmilla lapsilla olisi omansa, mutta nyt niitä ei sitten olekaan enää yhtäkään.

Olen jatkanut sokerilakkoa ja ihme kyllä, lakkoilu on ollut jopa yllättävän helppoa. Kuvittelin tässä vaiheessa jo kiemurtelevani tuskissani, ja niin olisi varmaan tapahtunutkin ellen olisi samalla laittanut ruokavaliotani kokonaan uusiksi. Yleensä tähän aikaan vuodesta herkuttelu on lähes pahimmillaan, kun kovien pakkasten vuoksi ei pääse lenkille ja työpäivien jälkeen väsyttää, joten lakkoilu tuli täydelliseen saumaan näin vuodenvaihteen jälkeen. Kiinnostaisiko teitä lukea tarkemmin ruokavaliostani ja treenaamisesta?

Helmikuusta on tulossa meidän perheelle melko hektinen kuukausi, sillä oman treenaamisen ja Minean harkkojen lisäksi saman kuukauden sisään tulisi mahduttaa joitakin työiltoja, yhdet synttärit Helsingissä ja molempien meidän lasten kaveri- ja sukulaissynttärit. Kaikki tämä on sopivasti ohi juuri hiihtoloman alkuun mennessä, joten lomaviikko voidaan lasten kanssa käyttää ihan vain olemiseen. Itse ainakin huomaan kaipaavani viikkoihini niitä iltoja, jolloin kellään ei ole mihinkään menoa eikä omia tekemisiään tarvitse aikatauluttaa.

Nooan synttärivalmistelut on jo aloitettu tekemällä kutsut, itse asiassa kaverijuhliin ei enää olekaan aikaa kuin noin viikko. Nooan toive oli pokemon-ninjago-lohikäärme-ritari-synttärit, mutta lyhyiden neuvottelujen jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, ettei neljää eri teemaa ole kovin helppo yhdistää toisiinsa. Niinpä lopputuloksen meillä tullaan juhlimaan lohikäärme-ritari-synttäreitä. Vinkkejä järjestämiseen otetaan ilolla vastaan!

1 2 3 4 5 … 66