Elokuussa

Mitä tapahtui elokuussa, kun blogi hiljeni? Yksinkertaisesti sitä tavallista eli arkea. Ei niinkään erityisen kuormittavaa arkea, mutta töiden alettua on ollut pakko alkaa jälleen kiinnittämään huomiota yöunien pituuteen, mikä yleensä minulle tarkoittaa kaikesta ylimääräisestä luopumista. Liikunnan olen pyrkinyt pitämään elämässä edes jollain tasolla säännöllisenä, mutta vähäksi aikaa sai blogi, kirjat ja Netflix jäädä. Rytmi arkeen on kuitenkin vähitellen alkanut löytymään, niinpä voisin sanoa olevani taas takaisin näppäimistöllä!

Elokuu on meidän perheelle ollut kesän jatkumoa, sillä töistä huolimatta on iltapäivät vietetty hyvinkin rennoissa merkeissä, viikonlopuista puhumattakaan. Lasten nukkumaan saaminen iltaisin (ja herääminen aamuisin!!) on ollut yhtä taistelua enkä itsekään voi kehua olevani yhtään sen innostuneempi aikaisista sänkyyn menoista. Jos itse saisin päättää, aloittaisin kaikki työpäivät aikaisintaan yhdeksältä ja ennemmin jatkaisin vähän pidemmälle iltapäivään.

Minealla alkoi koulu, se on myös osaltaan muuttanut arkea kun päivittäin tulee pysyä kartalla niin koulun rutiineista kuin päiväkodinkin. Olen huomannut, että ainut keino selvitä tästä päiväkoti-koulu-harrastukset-kavereiden syntymäpäivät-omat menot-yhdistelmästä on kirjoittaa jokainen pienikin ajatus ylös kalenteriin. Se, mitä ei lue kalenterissa, ei tule tapahtumaan – parit ystävien kanssa sovitut asiat on jo nimittäin päässyt tässä kuukauden aikana unohtumaan.

Tekemistä on siis elokuussakin riittänyt, mutta kiireestä en silti voi puhua. Suurin osa päivistä kuitenkin kuluu puuhaillen sellaisia asioita, jotka on itselle mieluisia (ja yleensä myös valinnaisia), joten samalla kun touhuaa, saa myös ladattua akkuja. Viime viikonloppuna istuttiin meillä iltaa isommalla naisporukalla, pari viikkoa sitten tehtiin reissu Perhoon sukulaisia tapaamaan ja aiemmin vietettiin läheisten ystävien häitä. Myös Jyväskylän seudulla ollaan ehditty nähdä ja kokea kaikenlaista, unohtamatta kuitenkaan ihania kotona vietettyjä tavallisia kesäpäiviä.

Tuleva syksy tulee olemaan hyvin tavallinen eikä suunnitelmissa ole mitään ihmeempää. Minea aloitti voimistelun lisäksi ratsastamisen sekä luovan toiminnan kerhon, ja Nooa käy parkourissa, joten niissä merkeissä meidän viikot taitaa jatkossakin pyöriä. Toivottavasti teidänkin loppukesä on ollut ihana ja hyvässä mielessä tapahtumarikas, tavataan taas jatkossa useammin kuin kerran kuussa!

Lomalla lasten kanssa

Kesälomalla muistuu mieleeni ajat, jolloin olin vielä äitiyslomalla. Aamut venyivät pitkiksi, lähimpään puistoon ehdimme vasta silloin kun muut olivat jo lähdössä pian lounaalle. Sovimme lähes päivittäin treffejä äitiporukalla, lounastimme toistemme luona ja päivän suunnitelmat tehtiin aina lasten ehdoilla – päiväuniaika oli suurimmaksi osaksi se, joka määritti kaiken tekemisen. Vaikka lapset ovatkin kasvaneet noista ajoista, on monia asia säilynyt edelleen.

Edelleen meillä nähdään paljon ystäviä, lapsia ja aikuisia, ja edelleen minä olen lasten kanssa se porukka, joka viimeisenä ilmestyy pihoille. Kesäloman parhaita puolia onkin se, ettei mihinkään ole kiire ja arjesta voi tehdä juuri sellaista kuin itselle sopii. En ole koskaan osannut noudattaa liian tarkkaa rytmiä oikein missään, vaan nytkin lomalla syömme sitten kun on nälkä ja joskus ruokaa laitetaan kahdesti, joskus vain kerran päivässä. Nautin vapauden tunteesta ja hetkessä elämisestä, en myöskään tahdo liikaa suunnitella tekemistä viikkoihin.

Lapsista huomaa että kesä on myös heille parasta aikaa. Molemmat tykkäävät olla ulkona enemmän kuin koskaan, uimassa pitäisi käydä vähintäänkin joka päivä ja jäätelökyselyihin saa vastata puolen tunnin välein ”ei, nyt ei voi ottaa jätskiä”. Vaikka alkukesästä puhuimme huvipuistoista ja laivamatkasta, on lapset tykänneet niin paljon pyöriä ihan tässä omilla pihoilla ettei kumpikaan ole vielä ehtinyt kaivata mitään sen erityisempää. Siitä saamme kiittää tätä eloisaa naapurustoa, jossa lapsilla on aina tarvittaessa leikkiseuraa. Ei tarvitse lähteä naapurin ovea kauemmas etsimään, kun tekemistä on jo keksitty riittävästi.

Tämä kuvissakin näkyvä pieni mies on se, joka eniten täyttää minun päiviäni tekemisellä. Nooa on touhukas ja omatoiminen, joskus ehkä aavistuksen liiankin kekseliäs ja nopea toimissaan, minkä takia saan useimmiten mennä pojan perässä tuhoja selvitellen. Ensimmäisellä kesälomaviikolla alkoi jo tuntua siltä, että voisin palata takaisin töihin ”rentoutumaan”, mutta pienen totuttelun jälkeen arki on alkanut lopulta sujua oikein kivasti. Ja onneksi tässä on vielä monta viikkoa aikaa, ehkä jossain välissä siinä ehtii ottaa myös omaa aikaa.

Miten teillä on kesä vastaanotettu? Rennosti vai ohjelmaa suunnitellen?

Parveke valmistuu

Kesä, ihmisen parasta aikaa! Olen nauttinut viime päivien helteistä niin, että kaikki alkukesän suunnitelmat rästihommien tekemisestä ovat unohtuneet kokonaan. Rehellisesti sanottuna en ole tehnyt viikon aikana mitään mainitsemisen arvoista, vain pyörinyt pihoilla, herkutellut, pomppinut trampalla ja nähnyt ystäviä. Jos ilmat jatkuvat yhtä hyvinä, aion minäkin jatkaa samaa rataa, poislukien herkuttelun (ainakin muutamaksi viikoksi).

Lapsetkin jo lomailevat, sen huomaa varsinkin siitä että nukkumaanmeno on venynyt luvattoman myöhäiseksi. Emme ole ainakaan vielä tehneet ihmeempiä suunnitelmia kesälle enkä ole kysynyt lastenkaan toiveita lomatekemisistä, mutta yksi asia Minealle oli tärkeää heti ensimmäisellä viikolla – parvekkeella pitää syödä aamupalaa. Olemme kevään mittaan tehneet parveketta valmiiksi ja nyt se alkaa viimein olla käyttökunnossa. Uusia huonekaluja ei parvekkeelle sinänsä hommattu, vaan kaikki muut oli jo valmiina ja Futonnetin sohvan satuin voittamaan arvonnassa. Sohvan puuosat käsiteltiin säänkestoöljyllä, ja kangasosat otamme aina sateen sattuessa sisään suojaan.

Parvekkeen lattian laudoitusta pohdimme pitkään, sillä emme voineet valita samaa lautaa kuin mitä olemme käyttäneet terassillamme. Terassilankku on päätynyt meille niin sanotusti mutkien kautta eikä se varsinaisesti ole tarkoitettu ”pinnoittamismateriaaliksi”. Terassilankku on auringon vaikutuksesta harmaantunut entisestään, joten jotain harmaata halusimme myös tähän parvekkeelle. Yksi vaihtoehto oli organowood, mutta lopulta päädyimme tavalliseen kuusilautaan, jonka käsittelimme rautasulfaatilla. Käsittelyn ansiosta lautojen pitäisi kesän lopussa tai viimeistään ensi kesänä olla juurikin sellaista harmaan sävyä kuin toivoimmekin.

Olen lasten kanssa toteuttanut nyt useana aamuna samaa hyväksi todettua kaavaa. Ensin herätään vasta siinä yhdeksän aikoihin, aamupalaa laitetaan kaikessa rauhassa ja kympin maissa siirrymme parvekkeelle syömään ja tutkailemaan päivän säätä samalla kun katsomme, kuinka naapurit jo ulkoilevat lastensa kanssa. Onneksi ei ole kiire mihinkään, päivän ainoa tavoite on saada lounasta aikaan ennen iltapäivää ja parasta on tietenkin se, että tämän kaiken tietää jatkuvan seuraavat pari kuukautta.

1 2 3 4 … 66