Jonkun verran oon törmännyt muiden blogeissa postauksiin, joissa valotetaan ajatuksia bloggaamisesta ja etenkin kaikesta siitä, mikä ei lukijalle asti näy. Suosittuja äitibloggaajia kyseenalaistetaan ehkä eniten siitä, onko bloggaaminen oikeaa työtä, jolloin lapsi voi olla hoidossa tai onko se harrastuksena oikeutettu viemään aikaa muulta tärkeämmältä, kuten perheen kanssa olemisesta. Toisaalta taas sisustusbloggaajien kotien siisteyttä ihmetellään – eihän kellään voi oikeasti olla niin siistiä, jos ei meilläkään ole! Ja muotibloggaajat ovat jatkuvan tarkkailun alla lihomisistaan, liiallisesta laihuudesta tai muuten vaan mielipiteitä herättävästä ulkonäöstä. Miksi ihmeessä kukaan sitten haluaisi blogata ylipäätään?!

Mä aloitin bloggaamisen niin, etten edes ajatellut sen olevan muuta kuin kuulumisten kertomista sukulaisille. En ollut eläissäni seurannut yhtäkään blogia, vaikka kaverini oli pitänyt omaansa jo useamman kuukauden ajan ja monesti linkitti postauksiaan facebookissa. Blogeja lukemattomana en vaan tajunnut blogien viehätystä lainkaan, ja siksi on nykyäänkin helppo ymmärtää miksei moni omista sukulaisistanikaan lue mun blogia. Vähitellen löysin pari blogia, joita aloin seurata, tajusin että blogeista löytyy kokonaan oma, inspiroiva maailmansa, ja olin ennen kaikkea ihmeissäni, kuinka lahjakasta porukkaa ns. tavallinen kansa voikaan olla! Oma blogini kännykkäkuvineen alkoi hävettää sen verran, että oli hankittava järkkäri (äitiltä lainaan), vaikkei sitä osannutkaan käyttää kuin automaattiasetuksilla. Vasta lähes vuoden blogattuani aloin viime syksynä tutustua kameran säätöihin, rakastuin kuvaamiseen ja päätin etten koskaan lopettaisi bloggaamista. Tai ainakaan pitkään aikaan :).

Huono bloggaaja olen siinä mielessä, etten osaa vetää rajaa sisällön suhteen oikein mihinkään. Bloggaan siitä mikä milloinkin mussa herättää ajatuksia tai inspiraatiota. Olen jättänyt blogin ulkopuolelle kaiken vähänkin henkilökohtaisemman, kuten parisuhteen, työn, ajatukseni äitiydestä tai mieltäni painavat arjen asiat. Blogin ulkopuolella olen ihminen, joka kiinnostuu valtavasti perinteisistä äitiyskeskusteluista – imetys vai korvike, piltti vai luomusoseet, lapsen vai vanhempien ehdoilla… – ja tykkää muutenkin käydä pitkiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Blogissa olen nainen, joka sisustaa kotia, seuraa muotia ja antaa elämän rullata omalla painollaan. Mun juttuni ei ole kirjoittaa julkista päiväkirjaa, vaan pitää hauskaa harrastukseni parissa.

Tällä hetkellä olen niin onnekas, että saan bloggaamisesta KIDEissä (mitä parhaimmassa vertaistukiporukassa!) myös tuloja, vaikkei blogini lukeudukaan Suomen kärkiporukkaan. Olen myös iloinen siitä, että olen koko blogiurani aikana tainnut saada vain kaksi negatiivista kommenttia, mikä lienee tarkoittaa sitä, että lukijakuntani ei ole sieltä nuorimmasta päästä. Kommenttiboksin tyypeistä on tullut tuttuja, joiden kuulumisia odotan innolla ja joiden kanssa juttu varmasti luistaisi blogin ulkopuolellakin. Koen olevani jollain tapaa vastuussa teille blogini sisällön laadusta, sillä en tahtoisi tuottaa lukijoilleni pettymystä uuden postauksen ilmestyttyä. En kuitenkaan oikein osaa suodattaa kirjoituksiani, joten joskus tulee toki postattua sellaistakin, josta juuri silloin olin innoissani, mutta kirjoitus ja kuvat ei enää seuraavalla viikolla tunnukaan niin kovin järkeviltä.

Kirjoitan blogiin lähes päivittäin, koska olen aikamoinen ikiliikkuja ja inspiraation janoinen enkä kovinkaan usein harrasta sohvapäiviä. Ajattelen, että on kiva postata aina kun on tapahtunut jotain kertomisen arvoista tai olen löytänyt jonkun uuden jutun, josta voisin uskoa teidänkin kiinnostuvan. KIDEissä mulla ei ole minkäänlaista kuukausittaista postausvaatimusta, vaan omasta ilostani käytän melkein joka päivä aikaa blogin parissa. Ystäväni välillä ihmettelevät, miten voin pienen lapsen äitinä ehtiä kaiken tämän, mutta voin hyvällä omatunnolla sanoa, ettei bloggaaminen ole juuri koskaan pois Minean kanssa vietetystä ajasta. Jos harrastukseni olisi kuntosali tai jumppaaminen, veisi se enemmän yhteistä aikaamme viikossa kuin blogin pitäminen. Tekstit postauksiin syntyy Mineaa nukuttaessa niiden kuvien pohjalta, joita olen päivän mittaan räpsinyt. Kuvia varten en lavasta tilanteita (vain muutaman kerran olen tehnyt niin halutessani Mineasta kuvia tauluiksi teetettäväksi) tai siirtele kotona tavaroita, vaan kuvaan oikeaa arkea, sitä jota meillä koko ajan eletään ja puitteita joissa elämme. En vain satu olemaan ihminen, joka viihtyisi sotkuisessa kodissa tai pukisi tyttöään kameran linssin ulottumattomissa Hello Kittyyn. Kaikki me eletään tavallamme, eikö?

Lukijan silmään bloggaajien elämä voi näyttää melko materialistiselta, jos jatkuvasti hankitaan uutta vaatetta tai maljakkoa tai päivittäin tuunataan vanhasta vähän mielenkiintoisempaa. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut muodista, panostanut paljon sekä itseeni että kotiini – tämäkin kaikki liittyy haluuni katsella ympärilläni kauniita asioita ja nauttia elämästä eikä vain säästellä sitä päivää varten, kun nauttiminen ei enää ole mahdollista. Tämänkin suhteen meillä kaikilla voi olla erilaiset näkemykset ja se meille sallittakoon! Vaikka kovasti lukijoitani arvostankin, en silti hankkisi mitään vain tarjotakseni teille hyvää sisältöä. Tästä syystä teen myös vain sellaisia yhteistyöpostauksia, joissa esittelen tuotteita, joita hankkisin ilman omaa blogiakin.

Jaksoitteko lukea loppuun asti :)? Huikatkaahan kommenttiboksissa ajatuksia joita teissä heräsi! Voisin kommentoijien kesken arpoa yhden setin lempparikynsilakkojani kevätuutuuksista! Arvonta starttaa heti ja sulkeutuu tiistaina 6.5.