Tarpeeksi spessu lomaviikko

Tänään on mun ja lasten toinen lomapäivä. Mietin koko viime viikon jotain kivaa ohjelmaa lapsille syyslomaksi, mutta en lopulta saanut mitään suunnitelmia enempää aikaiseksi. Lauantaina alkoi sitten jo ahdistamaan, että näin ne lomapäivät vain kuluvat huomaamatta ja pian viikko on jo ohi, vaikka emme ole ehtineet tehdä juuri mitään. Alkoi tuntua siltä, että jotain on keksittävä, ihan jo senkin takia että lapsilla olisi lomasta jotain kerrottavaa ja muisteltavaa.

Kuinka naurettava ajatus onkaan se, ettei lapsille tavallinen arki, kavereiden kanssa vietetty aika ja kotona puuhastelu olisi merkittävää. Kahdessa päivässä olimme sitä paitsi jo ehtineet puistoilla, saada isovanhemmat kylään, syödä take away -ruokaa, käydä Leon leikkimaassa, leipoa suklaakakkua ja käydä Minean kanssa Laajavuoren seikkailupuistossa kiipeilemässä. Olemme ihan varmasti ehtineet tehdä monia mieleenpainuvia asioita jo nyt, mutta minusta aikuisena edelleen tuntuu vähän siltä, että loman pitäisi olla jotain erikoisempaa. Ehkä jotain enemmän sen kaltaista kuin ystävieni facebookkiin postaamat lomakuvat, joissa koko perhe kiertää Eurooppaa omatoimisesti autolla tai patikoi jossain vielä kauempana. Jostain syystä tuntuu siltä kuin kaikki muut olisivat jossain ja vain me kotona. Miltä syysloma tai mikä tahansa loma mahtaa tuntua sen mielestä, joka ihan oikeasti on vain kotona ja jonka vaihtoehtoihin ei kuulu edes se Leon leikkimaa, uimahalli tai välttämättä kavereidenkaan näkeminen?

On aika karua ajatella, että moni meistä on tyytyväinen omaan elämäänsä juuri niin kauan kunnes vertaa sitä johonkin toiseen. Oikeasti minullekin riittää tylsistyminen kotona, kavereiden näkeminen ja lasten kanssa puuhastelu, mutta kaiken tämänkin kyseenalaistaa se ajatus, että kaikki muutkin tekevät jotain erityistä, ja aina ennenkin myös meillä on ollut edes jotain suunnitelmia – viime syyslomalla vietettiin huikeat kolme päivää Tampereella. En pidä vertailusta enkä yleensä jaksa sitä tehdäkään, mutta sitten toisaalta kun kyse on omien lasten lapsuusmuistojen luomisesta, olenkin yllättävän epävarma ja jonkinlainen varman päälle pelaaja. Parempi tehdä liian paljon kuin liian vähän -ajatus nousee pintaan, vaikka loppujen lopuksi tärkeintä on varmasti se, että lapset muistavat lomiltaan rennot, stressittömät hetket perheen kanssa, olivat ne sitten kotona tai missä vain.

Nyt loppuloman ajaksi aion lopettaa pakkosuunnittelun, keskittyä vain niihin asioihin joita koko perhe haluamme lomallamme tehdä. Retki luontopolulle, vierailu kirjastoon, kahvit ystävän kanssa ja pari lautapeliä. Kaikki sellaisia asioita, jotka kuka tahansa meistä voisi toteuttaa täysin ilmaiseksi ja etukäteen suunnittelematta. Joskus meinaa nimittäin unohtua se, että lapset yleensä arvostavat niin paljon pienempiä ja yksinkertaisempia asioita kuin me aikuiset osaamme ajatellakaan.

Mitä viimeksi?

Kaikki blogeja pidempään lukeneet varmasti muistavat, miten bloggaajilla oli ennen vanhaan tapana laittaa liikkeelle erilaisia haasteita toistensa vastattaviksi ja eteenpäin jaettaviksi. Haasteita on ollut aina kiva lukea, sillä ne yleensä paljastavat bloggaajista jotain sellaista, josta blogiin ei muuten tulisi kirjoitettua.

Ehkä jotain uutta paljastaa myös tämä haaste, jonka Modernisti kodikas-blogin Kerttu ja Valkoisen harmajan Suvi laittoivat minulle. Mitä kaikkea olen viimeksi tehnyt?

Viimeisin ruoka: Poikkeuksellisesti olen tällä viikolla laiskotellut ruoan tekemisen kanssa, ja Niko on tehnyt viimeiset pari ruokaa. Itse kokkasin viimeksi ehkä maanantaina, silloin pekonipastaa. Tänään söin pelkästään take awayna täytettyä leipää.

Viimeisin viesti: Mammaporukallemme (eli Evelle, Essille, Katriinalle ja Lauralle) liittyen huomisiin halloween-partyihin. Varmistin: Eli vain lapsille asut?

Viimeisin itku: Kun huomasin, että pian on rintasyöpäpäivä ja ajattelin nuorena kuollutta tätiäni, jonka kanssa käydyt viimeisimmät puhelinkeskustelut koskivat niin arkun ja kukkien väriä kuin sitä, että kuoleminen on niin epäreilua.

Viimeisin nauru: Tänään ystävän kanssa jumppaesitysten katsomossa. Taidettiin nauraa muun muassa sille ajatukselle, että me kaksi aloitettaisi aikuisten joukkuevoimistelu.

Viimeisin hermostuminen: Olen aika huono pitämään hermojani kasassa lasten kanssa. Viimeksi hermo meni Nooan perinteiseen säätämiseen maanantaina.

Viimeisin ostos: Kävin Nooan kanssa ostamassa hama-helmiä, koska niillä askartelu (sanotaanko sitä askarteluksi?) rentouttaa ja nollaa ajatukset tehokkaasti. Meillä on parin viikon päästä naapuruston halloweenit ja sinne olemme lasten kanssa tehneet joitakin kummituksia, lepakoita ja pääkalloja.

Viimeisin muutos sisustuksessa: Minean huoneen maalaaminen. Se oli ollut tehtävälistalla jo ikuisuuden, ja nyt kun lopulta sain huoneen maalattua, olen ihmetellyt miksen tehnyt sitä jo aiemmin, koska lopputulos on erityisen hyvä.

Viimeisin lukemani blogiteksti: Kertun teksti syksystä. Vaikka kaikki kohdat ei itseeni ihan sopineetkaan, kuten se että yhtään jaksaisin kiinnostua siitä kuinka reippaina muut ihmiset ovat joululahjojen kanssa olleet, niin teksti oli yksi parhaita blogijuttuja vähään aikaan! Käy lukemassa juttu täällä.

Viimeisin suunnitelma: Suunnitelma siitä, kuinka aion selvitä kaikista työhommista ennen kuin maanantaina alkaa viikon loma lasten kanssa. Yritin myös keksiä tekemistä lomaviikolle, kyselin lapsilta mitä toiveita heillä on ja viestittelin kavereiden kanssa, mutta lopputuloksena en siltikään tehnyt mitään suunnitelmia.

Kotionni syntyy pienistä asioista

Kaupallinen yhteistyö Avalon siivouspalveluiden kanssa

Arki on ihmisen parasta aikaa, sen taisin todeta jo viime postauksessa sanoessani, että käytännössä elän omaa unelmaani ihan joka päivä. Vaikka arki kuluttaa, voi se olla ihan yhtä vapaata ja tapahtumarikasta kuin mikä tahansa päivä, jos vain osaa priorisoida omaa aikaansa. Tykkään että arjen pitää olla rentoa, mikä tarkoittaa sitä, ettei kovin korkeiden vaatimustasojen ylläpitäminen ole mahdollista, tai edes tavoiteltavaa meidän perheessä. En jaksa viikolla stressaantua siitä, olenko joka päivä hoitanut pyykkirumbaa tai suunnitellut ruokalistalle juurikaan mitään kovin ihmeellistä, vaan ennemminkin tingin kaikesta mahdollisesta ja nautin rennon arjen tuomasta vapaudesta tehdä muutakin kuin kotitöitä. Yleensä myös viikonloput kuluu samalla mentaliteetillä, ja siksi onkin hyvin tavallista, että meidän kodinhoitohuoneesta löytyy pyykkikasoja ja eteisen matolta enemmän hiekkaa kuin etupihalta yhteensä.

Vaikka yleisesti ottaen arkemme pyöriikin mielestäni hyvin omalla painollaan, on yksi asia johon olen jo jonkun aikaa toivonut muutosta. Nimittäin siivoaminen. En halua tuhlata viikonloppuani siivoten, mutta toisaalta arki-illatkaan ei oikein tahdo riittää siihen, että ehtisi tehdä kokonaisvaltaisen, koko kodin siivouksen. Tuntuu melkein siltä, että siivoamisesta on tullut jatkuva prosessi, jota tehdään vähän joka välissä, mutta koskaan ei kuitenkaan saada täysin valmista. Olemme yrittäneet pitää torstaita koko perheen siivouspäivänä, mutta käytännössä homma menee kuitenkin niin, että keskiviikkona alkaa tavaroiden järjesteleminen paikoilleen, torstaina imuroidaan ja luututaan ja perjantaina siivous vielä viimeistellään pyyhkimällä viimeiset pinnat. Lopputulos on siis se, että noin kolmena päivänä viikossa käytän aikaani siihen, että saan tavallisen viikkosiivouksen tehtyä.

NIinpä olen alkanut ihan tosissani miettimään, miten meillä toimisi se, että käyttäisinkin ulkopuolista apua siivouksessa kahdesti kuukaudessa. Viime maanantaina lähdin lasten kanssa normaaliin tapaan päiväkotiin ja töihin, mutta päivän aikana jännitti hyvällä tavalla, koska tiesin, että samaan aikaan kotonamme on siivooja, joka tekisi yhdellä kertaa niin kokonaisvaltaisen siivouksen, että itse voisi kerrankin olla kokonaan miettimättä siivoamista. Pidimme Avalon siivouspalveluiden Lotan kanssa etukäteen alkupalaverin, jossa kävimme läpi kaiken, mitä siivoukselta toivoimme. Siivouksen kattavuuden kun voi räätälöidä juuri omiin tarpeisiin ja omalle lompakolle sopivaksi.

Meidän kodin kohdalla päädyimme siihen, että ensimmäinen kerta olisi lähes kaikenkattava – juuri siksi että pääsisimme kerrankin niin sanotusti nollatilanteeseen, jossa koti on kerralla täysin siisti. Siivousta edeltävänä päivänä käytin vajaa tunnin tavaroiden järjestelemiseen (mikä ei ole edellytys siivoukselle, mutta tein sen silti jotta iltapäivällä kotioven avattuani voisin nauttia täysin puhtaasta näkymästä), ja parin edellisen siivouskokeilun pohjalta olin varautunut siihen, että myös jälkikäteen saattaisi mennä hieman aikaa siihen, että vielä viimeistelisin seiniä ja hankalampia pintoja puhtaaksi. Kun iltapäivällä tulin lasten kanssa kotiin ja kiersin kaikki huoneet innoissani läpi, olin rehellisesti sanottuna enemmän kuin yllättynyt. Lattia tuntui jälleen uuden samettiselta, yhdelläkään seinällä tai yhdessäkään listassa ei ollut koiran kuolajälkiä, keittiön alasokkelit oli puhdistettu kaikista roiskeista, saunan lasiseinän kalkkijäljet olivat nekin poissa ensimmäistä kertaa muuton jälkeen ja jopa keittiön altaan takana oleva pikkuikkuna oli pyyhitty!

Avalonin palveluihin kuuluu erikoisuutena Rainbow-puhdistuslaitteisto, jolla Lotta kävi läpi meidänkin olohuoneen maton. Matto oli vasta käynyt kalliissa pesussa mattopesulassa, mutta silti ehtinyt jo likaantua Pablon suosikkimakoilupaikkana. Rainbown syväpuhdistuksen jälkeen matto oli jälleen kirkas, ja päätin heti että seuraavalla kerralla sama käsittely tehdään myös meidän jenkkisängyn runkopatjalle. Rainbow-imuri sopii hyvin myös allergikoille, sillä kaikki pöly ja lika jäävät vesiastiaan ja vain puhdas ilma palautuu takaisin huoneilmaan.

Viikkosiivouksella ei ehkä yleisesti ottaen ratkaista maailmanluokan ongelmia, mutta omalla kohdallani se ihan oikeasti oli merkittävä asia. Olen jo pidemmän aikaa harmitellut sitä, ettei meillä keskeneräiset hommat oikein etene mihinkään, ja koti tuntuu kuluvan ennen kuin se edes kunnolla on ehtinyt valmistua. Maanantaina kun tulin kotiin, huokailin pitkään itsekseni miettien, että oikeastihan meillä on tosi kiva koti, joka siistinä ja puhtaana pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Pinnat, joiden kanssa olin itse jo lähes luovuttanut (kuten mattapintaiset valkoiset eteisen kaapit), olivatkin ammattilaisen tehokkailla aineilla muuttuneet kuin uusiksi ja siivouskohteet, jotka ajattelin tehdä sitten joskus, olikin kaikki hoidettu kuntoon. Tämä tyytyväisyys omaa kotia kohtaan oli tunne, jota en olisi koskaan uskonut saavani ihan vain kokonaisvaltaisen siivouksen avulla, mutta jos näin helpolla päästään, niin luulen meidän hyödyntävän samaa palvelua uudelleenkin. Ja sen vielä haluan todeta, että laatu ei ole itsestäänselvyys – Avalon siivouspalveluilla se oli enemmän kuin osasin odottaa.

1 2 3 4 5 6 … 52