Aina somessa

Päivitin jokin aika sitten puhelimeni käyttöjärjestelmän uusimpaan versioon ja samalla sovelluksiini ilmestyi ruutuajan mittaamiseen tarkoitettu laskuri. Ilman mitään laskuriakin tiedän, että täytän suurimman osan tyhjistä hetkistä näppäilemällä puhelintani, ja se näkyy päivän lopuksi kokonaisruutuajassani. Kuinka harvoin sitä nykyään tulee seisottua edes kassajonossa ilman että vaistomaisesti tarttuisi puhelimeen? Ja on minun myönnettävä sekin, että joskus täytän liikennevaloissa odotteluajan tarkistamalla sähköpostejani tai katsomalla nopeasti, mitä instassa tapahtuu. Puhelimen käyttö vaikuttaa jopa nukkumaanmenooni, sillä usein jään vielä sängyssäkin selailemaan jotain turhanpäiväistä, ja aamulla avaan puhelimen melko pian heräämisen jälkeen.

Käytän puhelintani monenlaiseen. Vastaan sillä työsähköposteihin, katson siitä sarjoja ja kirjoitan sillä jopa blogini tekstit. Tietokone on jäänyt täysin toissijaiseksi arjessani (paitsi päivätyössäni), sillä sen käyttäminen vaatisi huomattavasti enemmän suunnitelmallisuutta kuin pikainen kännykän selailu. Se, mihin tuhlaan huomattavasti eniten aikaani, on instagram, jossa huomaan selailevani tuttujen ja tuntemattomien stooreja aina kun tilanne niin sallii. Mistä tahansa aiheesta etsinkin inspiraatiota, on instagram minulle se ensimmäinen paikka, johon turvaudun, ja toki päivitän melko paljon myös omaa tiliäni. Välillä turhauttaa se, että aikaa pitäisi käyttää instan parissa jopa vieläkin enemmän, jos siellä haluaisi olla aktiivinen päivittäin ja näin kasvattaa omaa tiliä systemaattisesti isommaksi. En aina ymmärrä, miten kenenkään voi olla mahdollista olla jatkuvasti läsnä kaikissa somekanavissa – kuinka suuressa roolissa sosiaalinen media heidän arjessa on?

Itselleni tärkeintä olisi säilyttää jonkinlainen kultainen keskitie tässäkin asiassa. Edelleen tehdä somea sivutyönäni ja juuri niin paljon tai vähän kuin itsestä tuntuu hyvältä, mutta silti samaan aikaan tarjota seuraajille vastinetta ja jotain uutta sopivin väliajoin. Toisaalta, käsitys uuden tarjoamisesta ja siitä mikä kenellekin on inspiroivaa, on täysin suhteellista, sillä nykyään yhä enemmän julkaistaan uudelleen ja uudelleen lähes samaa kuvaa omasta kodista – ihan vain siksi että sillä kerätään eniten tykkäyksiä ja uusia seuraajia. Kriittisin seuraaja jokaiselle bloggaajalle ja instaajalle onkin varmaan julkaisija itse, vai olenko ainut joka joskus ajattelee kaiken olevan jo moneen kertaan nähty ja luettu?

Noin viikon ajan olen yrittänyt viettää vähemmän aikaa turhissa sosiaalisen median kanavissa roikkuen, mutta loppujen lopuksi en ole huomannut ruutuajan pienenemisen vaikuttavan kuitenkaan siihen, miten usein puhelin hakeutuu käteen. Seuraavaksi voisin mykistää turhia whatsapp-ryhmiä, sillä ne jos mitkä lisäävät etenkin kiireen tuntua arjessa jos puhelimesta vilkuilee saapuneita viestejä aina niiden vilkuttaessa näytön ruudulla. Myös facebookin poistamista olen harkinnut ja instagramiakin varten voisin rajata vain tietyt ajat, jolloin voin selata muiden feedejä sekä stooreja. Onko teillä jakaa hyviä vinkkejä ruutuajan pienentämiseen?

Ei lupauksia mutta yksi lakko kuitenkin

En ole yleensä tehnyt uuden vuoden lupauksia, ehkä siksi että ne muutamat kerrat kun olen jotain luvannut, eivät ole onnistuneet niin kovin hyvin. Yhdenkin kerran päätin olla tammikuun ostamatta mitään, mutta sorruin jo päivän päästä ostamaan nahkasaappaat, jotka olivat liian hyvässä alennuksessa jättääkseni ne kauppaan. Vähintään kymmenen kertaa olen myös päättänyt lenkkeillä säännöllisesti läpi vuoden, mutta joka talvi viimeistään kovien pakkasten koittaessa sekin lupaus on tullut rikottua. Silti uusi vuosi tuntuu aina jollain tapaa uudelta alulta, ja sitä alkaa pohtia, missä asioissa voisi itsekin hieman petrata.

Tänäkin vuonna voisin keksiä vaikka kuinka monia arkisia asioita, joihin kiinnittää huomiota. Voisin olla ekologisempi, harrastaa enemmän hyötyliikuntaa, vähentää ruutuaikaa, syödä monipuolisemmin, liikkua enemmän, vähentää sokeria, olla parempi ystävä, panostaa työtehokkuuteen ja niin edelleen. Sen sijaan että kiinnittäisin huomiota kaikkeen siihen, mitä voisin tehdä paremmin, olen päättänyt keskittyä niihin elämän osa-alueisiin, jotka jo ovat hyvin. Panostan täysillä siihen, mitä osaan ja missä suoriudun jo valmiiksi hyvin, jotta saan arkeen vieläkin enemmän sitä sisältöä josta todella nautin. On turha lupailla asioita, joita ei kuitenkaan tule toteuttamaan – matkan varrella kokee itsensä vain epäonnistuneeksi ja pahimmassa tapauksessa lähtötilannettakin huonommaksi.

Ihan täysin ilman elämäntapamuutoksia en kuitenkaan tänäkään vuonna selviä, sillä jonkinlainen hetkellinen sokerilakko on välttämätön. Siihen ryhdyn vain siksi, että jaksaisin paremmin jälleen lenkkeillä eli harrastaa arkena sitä, mistä nautin. Totaalikieltäytymiset ei yleensä kuulu tapoihini, mutta sokerin kohdalla vain joko-tai toimii omassa tapauksessani. Myös sen tiedän kokemuksesta.

Uusi vuosi

Voisin tässä kohtaa vuotta kliseisesti taas ihmetellä, että miten tämä aika taas menikin niin nopeasti. Samaa ihmettelen myös lomastani, jota ihan vasta äsken lasten kanssa odotettiin ja suunniteltiin ja nyt se on jo melkein ohi. Pian olen itsekin vuoden vanhempi, Minea aloittaa koulun, kohta on taas kesä ja ennen kuin huomaankaan molemmat lapset muuttaa jo pois kotoa. Tuo meidän kuivunut joulukuusikin varisti viikossa lähes kaikki neulasensa lattialle, vaikka en millään muotoa ollut vielä valmis siirtämään kuusta olohuoneesta roskakatoksen seinän vierustalle. Mihin tämä kaikki aika katoaa?

Toisaalta taas, voisinhan katsoa asiaa toisestakin näkökulmasta. Olemme loman aikana ehtineet tehdä monia älyttömän hauskoja asioita, nähdä paljon ystäviä ja viettää täysin kiireettömiä päiviä perheen kesken. Kun tätä vuotta miettii taaksepäin, on vuoteen mahtunut paljon erilaisia tapahtumia eikä yhtään enempää olisi ehtinytkään. Taidan huomenna aloitta uuden tavan kokoamalla vuoden 2018 yhteen valokuva-albumiin, jotta vielä vuosienkin päästä muistaisin, kuinka paljon olemme saaneet yhdessä kokea ja kuinka onnistunut vuosi kokonaisuudessaan oli. Ja mitä tulee siihen joulukuuseen, saimme nauttia sen luomasta tunnelmasta viikon ajan – ja se maksoi vain alle kolmekymppiä.

Hyvää uutta vuotta!

1 2 3 4 52