PIAN HELPOTTAA!

Jos mä jotain vihaan, niin sitä tunnetta, kun haluaisit tehdä satakaksi asiaa, koska tiedät että sun on pakko, mutta samalla myös tiedät, ettei sulla ole aikaa. Tiedän, että tämä sama virsi nyt vaan tuntuu jatkuvan, mutta jospa tämä olisi oikeasti se viimeinen viikko, ku tarvitsee juosta kilpaa ajan kanssa? Haluan kuitenkin elää ihan tavallistakin elämää niin että voin lähteä ystävän kanssa kaupungille tai Minean kanssa puistoon, eihän siitä mitään tulisi jos painaisin kotona 24/7 hommia viikon putkeen ja sitten huokaisisin helpotuksesta. Toivon todella, että parin päivän jälkeen voin sanoa olevani ajan tasalla omassa elämässäni eikä enää tarvitse katsella yhtäkään to-do-listaa. Se, että pystyy elämään täysillä mukana hetkissä, vaatii sen ettei takaraivossa pyöri tekemättömät asiat.

Ihmettelette varmaan, miksen laita blogia viikoksi tai pariksi tauolle, jos täällä todella kamppaillaan kovan kiireen kanssa? No siksi, että stressaantuneena viimeinen asia, jonka tahdo tehdä, on luopua omista harrastuksista tai niistä asioista, joista todella tykkää. Vastapainoksi suorittamiselle on saatava jotain, jonka parissa rentoutua, eikö? Sitä paitsi, kyllä sitä jonkin aikaa jaksaa ylikuormittua kun tietää että pian helpottaa ja saa taas lähteä liikkeelle nollatilanteesta.

ysari IMG003

Treeniviikon saldo on ymmärrettävästi jäänyt aavistuksen toivottua köyhemmäksi, mutta muutamat lenkit olen kuitenkin saanut tehtyä. Kiirettä tuli eilen mun avuksi purkamaan mun äiti, joka on tänäänkin leikittänyt lapsia lähes koko päivän, ja mä olen saanut keskittyä työhommiin. Ehdin myös käydä Even kanssa salaattilounaalla DeCafessa, mikä katkaisi loistavasti päivää. Naureskelin tätä päivän asuani, joka alkoi koko ajan tuntua teinimmältä mitä enemmän sitä ajattelin – eikä tilannetta kauheasti helpottanut illalla Nikon kommentti ysäripissiksestä. Selitin tätä asuasiaa Evelle samalla kun sähläsin jotain snapchatissa, olin myös just käynyt ostamassa Glitteristä övereimmät kännykänkuoret ja kynsissä oli neonpinkkiä lakkaa. Kieltämättä alkoi ihan vaan vähän naurattamaan koko tilanne siinä, ja mietin, oonko mä todella jo liian vanha käyttämään jotain vaatetta? Missä iässä se raja tulee vai onko se henkinen raja? En halua tulevaisuudessa olla se nolo äiti, joka lainailee teini-ikäisen lapsensa vaatteita, mutta en ole myöskään vielä valmis siirtymään suoriin housuihin, perus polkkatukkaan ja mataliin korkkareihin. Ja ne ”aikuisten farkut”, en tiedä oonko niihin valmis ikinä?!ysari IMG004

paita BikBok  //  hame H&M  //  ruutupaita Tommy Hilfiger  //  laukku Mango  //  kengät Nike AirMax 1ysari IMG005

Kait tääkin on osa sitä vanhenemista, että aika ei enää tunnu riittävän mihinkään, ei ole niitä makaan sohvalla -hetkiä tai katson leffoja koko sunnuntain -päiviä. Vai onko? Olisi varmaan, jos ei muuten haalisi itselleen niin paljon tekemistä ja menemistä, mutta sitä vartenhan aikuiset käy kuuntelemassa luentoja downsiftaamisesta ja elämänhallinnasta, jotta tämän koko paketin saisi jotenkin pidettyä kasassa. Kyllä mäkin täältä vielä nousen, heti ensi viikolla kun aurinkoiset ilmatkin on ennusteiden mukaan ohi.

Mitä mieltä olette asusta, liian teini vai not? 

P.S. Mut löytää snapista nimellä melinamarissa

PAPRIKANPUNAISTA

varikasta IMG001 varikasta IMG005

paita ja housut  Lindex // laukku  Mango // kengät  Crocs Chawaii Flip (saatu)varikasta IMG007

varikasta IMG003

Kävin ystävän luona nosh-kutsuilemassa Minean kanssa sillä välin kun Nooa jäi Nikon kanssa viettämään laatuaikaa kotiin. Hyvin harvoin tulee kotoa lähdettyä ilman Nooaa, mutta kevään kutsuilta muistikuva jatkuvasti itkevästä vauvasta oli vielä sen verran tuoreessa muistissa, että tällä kertaa halusin ihan oikeasti keskittyä niihin vaatteisiin enkä Nooan kantamiseen. Viimeksi taisin juoda teen suurimmaksi osaksi seisaaltaan ja vauvaa kierrätettiin sylistä toiseen niin että sain katsottua vaaterekin läpi, joku ystävistä kirjoitti tilauslomakkeen saneluni mukaan ja samalla koitin ympäri olkkaria hytkyessäni silmäillä kuvastoa, huh. Onneksi tällä kertaa oli vähän onnistuneemmat kutsut!

Lisää kutsuista ja Noshin vaatteista vielä myöhemmin, mutta nyt oli pakko kuvata päivän asu – sen verran epätyypillinen paita valikoitui päälle. Näissä housuissa oon viettänyt viime ja tänä kesänä monen monta vilpoisempaa päivää, sillä farkut ja muut paksummat housut jää mulla melkein aina kesälomalle ilmojen lämmetessä. Ellei ole tarpeeksi lämmintä paljaille säärille, puen ennemmin jotkut löysät, vilpoiset housut, joilla tykkään olla rennosti myös kotona. Paitakin on viime kesän hankintoja, muttei ole värinsä takia päässyt kovin montaa kertaa päälle, onkohan käyttökerrat jääneet jopa yhteen tai kahteen. Nyt tosin näitä kuvia katsellessani huomasin, että oranssinpunainen käy hiusteni väriin suht hyvin. Ehkä paitaa pitäisi vaan rohkeasti pitää useammin?

Olen jo yli vuoden potenut järkyttävää mustan laukun kriisiä, kun mistään ei löydy sopivan hintaista unelmayksilöä arkikäyttöön. Niinpä ostin Hennesin pussilaukun lisäksi tämän Mangon laukun viime Tampereen reissultani ja ajattelin että ehkä näillä nyt pärjätään siihen saakka, kunnes se oikea kävelee vastaan. Käytiin viime viikolla Kertulla, ja siellä ihastuin Mulberryn Dorothyyn, mutta pikainen soitto liikkeeseen paljasti ettei laukkua ole enää alessa jäljellä. Vähän mietin voiko tätä laukkua yhdistää johonkin niinkin rentoon kuin varvastossut, mutta mukavuus voitti, ja melkein naapurissa me muutenkin oltiin. Ostoslistalla on jo pidempään ollut jalkaan hyvät släbärit ja luottopari löytyi viimein, mistäs muualtakaan kuin Crocsilta! Pohja on näissä vieläpä aavistuksen muotoiltu, joten luulen että pidempikin kävely kuin rantsuun ja takaisin taittuisi hyvin. Mutta mitäs sanotte värikkäämmästä kokonaisilmeestä, lisää väriä vai pysytäänkö tutussa ja turvallisessa musta/harmaa-yhdistelmässä?

KOLME RAITAA

Miten ihminen voikin olla näin väsyksissä ja paikat jumissa!? Fiksuinta olisi vaan kaatua suoraan sänkyyn ja laittaa silmät kiinni, mutta tulin kuitenkin vielä sanomaan moikat ja samalla rauhoittumaan päivän touhujen jäljiltä. Minea lähti keskiviikkoiltana mun porukoille yökylään, tänään aamulla treffattiin Tampereella ja täällä ollaan edelleen. Niko jäi kotiin juhlimaan työpaikan porukalla, ja huomenna mulla on tiedossa koko päivä opiskelijakavereitten kanssa.

Tänään oltiin Särkkiksessä Erikan perheen kanssa, vaikka välillä vettä tuli niin kaatamalla, että mietin jo onko koko touhussa mitään järkeä. Piti ihan ostaa tytöille sadetakitkin ettei pyllyt kastuneet laitteissa, ja sateenvarjot käsissä laahustettiin laitteesta toiseen. Alle 100 senttisethän pääsee muistaakseni kolmeen tai neljään laitteeseen ilmaiseksi ja sitä isommille lapsille ranneke maksaa 35€. Mittailin portilla Mineaa ja tyttö oli niin hilkulla, että ajattelin Minean menevän vielä ilmaiseksi – neuvolassa on muutama viikko sitten mitattu 102cm. Tokassa laitteessa mittaaja oli sitten aurinkoakin tarkempi ja pisti sellaiset puolimetrisetkin pirpanat seisomaan mittanauhan viereen, joten loppuaika ostettiin sitten kuitenkin yksittäislippuja, ja rahaa meni varmaan saman verran kuin mitä ranneke olisi kustantanut. Jälkiviisaana voi tietenkin sanoa, että olisi pitänyt ostaa ranneke samantien, mutta arvatkaa kuinka sitten olisi harmittanut jos oltaisikin jouduttu sateen takia lähtemään kesken kotiin?

Nooan kanssa ei houkuta just nyt yksikään automatka, joten varasin heti meidän Mikkkelin reissun jälkeen meille junalipun. Onneksi oli kesähinnat, sillä neljääkymppiä en kuitenkaan olisi maksanut per suunta siitä että saadaan vähän stressittömämpi matka. Nyt Nooa nukkui rattaissa ekan puoli tuntia, ihmetteli junassa oloa toisen ja kolmannen sain tosissaan viihdyttää, ettei kunnon kiukut iskenyt päälle. Sata kertaa helpompaa matkustamista joka tapauksessa kuin mitä olisi ollut ajella Nooan kanssa kahdestaan päälle sadan kilometrin matka.

superstars IMG002 superstars IMG003

takki ja laukku // H&M,  paita // BikBok,  shortsit // Vila,  kengät // DefShop (saatu)superstars IMG004 superstars IMG005 superstars IMG006 superstars IMG007

Oli mun tarkoitus kirjoittaa tästä parin päivän takaisesta asustakin.. Oon ettinyt kivaa mustaa nahkalaukkua jo ihan liian pitkään, joten päätin helpottaa etsimisen tuskaa tällä Hennesin halppisversiolla. Yleensä en näistä juurikaan perusta, koska tykkään laukuista, jotka kestää aikaa ja jotka on sen verran arvokkaita, ettei niitä tee heti mieli vaihtaa uuteen. Laukkujen suhteen less is more, ainakin mun kohdallani. Muistaako joku muuten mun viimekesäisen mustavalkoisen kangaskassin? Aika samoilla linjoilla jatkaa tämäkin yksilö, taidan siis olla salaa hulluna näihin pyöreäpohjaisiin pussukoihin!

Yksi lempparini on tällä hetkellä nämä Adidaksen Superstarsit, joita suunnittelin ostavani jo keväällä. Luulen että just samanlaiset oli mun jalassa viimeksi joskus ala- tai yläasteikäisenä, joten selkeästi muoti kiertää kehää vuosi toisensa jälkeen. Ehkö nämä iskikin juuri siksi niin kovasti muhun! Vai oliko se sittenkin mun renttutyyli, joka rakastaa tennareita ja sitä että kerrankin niitä saa käyttää ja silti tuntea itsensä muodikkaaksi!

1 … 3 4 5 6 7 8 9 … 27