PERUS

6 helmikuun, 2016

takki: Michael Kors // farkkupaita: Vila // farkut: BikBok // kengät: H&M // laukku: Mango

Ensin ajattelin, etten todellakaan voisi julkaista mitään näin mielikuvituksetonta asua blogissa, varsinkaan kun omat poseerausilmeet ei ole lähellekään onnistuneet, mutta sitten tajusin että tätähän se mun tyyli tiivistetysti on – tavallisen rentoja perusvaatteita. Useimmiten arkena puen juurikin farkkupaidan tai toisen lempparini, neuletakin, ja viime aikoina olen totaalisesti jumahtanut näihin ruskeisiin nilkkureihin. Niissä on juuri sopivasti korkoa niin että ne on kivan siistit, muttei väsytä jalkoja pidemmilläkään kävelyreissuilla. Ja mikä parasta, kengät oli aikoinaan ehkä kahden minuutin mittaisen shoppailun tulos.

Tänäänkin liikuin lähes samanlaisessa asussa, kun hoidin huomisen synttäriasioita. Kävin hakemassa koristeita ja ruokakamoja, ja mietin itekseni onko tämän mittakaavan synttärit jo vähän liikaa? Että ensin tilaan rekvisiittaa nettikaupasta ja sitten vielä kiertelen pitkin kaupunkia ostamassa neljä kassillista koristeita lisää. Loppuilta menikin sitten leipoessa ja askarrellessa (kiitos avusta naapuriin!), ja huomenna hommat vielä jatkuu koko aamupäivän. Voin myöntää, että ehkä tämä meni vähän överiksi, mutta kaikki johtuu ihan vain siitä että usein kun innostun jostain, innostun täysillä. En laittaisi aikaani ja energiaani mihinkään mikä tuntuu pakkopullalta, ja kivoihin asioihin taas panostan mielelläni.

Pienten lasten kanssa ajan rajallisuuden huomaa siinä, että on keskityttävä vain yhteen projektiin kerrallaan. Kyllä me äidit osataan arjessa arjessa se multitaskaaminen, mutta isommat kokonaisuudet vaatii niin paljon organisointia, että meilläkin on nyt jäänyt hetkeksi taloprojekti kokonaan taka-alalle. Tällä viikolla oli tarkoitus laittaa nykyinen asunto muyntiin, viimeistellä julkisivua ja täydentää rakennuslupahakemus, mutta arvatkaahan, monta näistä asoista saatiin tehtyä? Tasan nolla, koska sen lisäksi että synttärit on vieneet aikaa on meillä ollut yli viikon tietokoneen laturi rikki, joten haaveet lupien täyttämisestä on todellakin vain jääneet haaveiksi. Tässä kohtaa voi vain miettiä, että kannattiko samalle kuulle jättää asunnon myynti, kahdet synttärit ja kaikki muu suunnittelutyö? Ei todellakaan, mutta jos kaiken on aina tehnyt viime tipassa, niin mihin se nytkään muuttuisi!

LASTEN JA MUN TYYLISTÄ

1 helmikuun, 2016

Millainen on mun tyyli? Mistä hankin lapsille vaatteet ja millaisia valintakriteerejä suosin? Miten tyylini on muuttunut raskauksien myötä ja mikä on ehdoton ykkösvaate, jota tykkään käyttää eniten? Vastaukset näihin kysymyksiin ja vähän muutakin löytyy nyt Marin Mammatyylit-blogista täältä. Käykäähän lukemassa haastattelu ja katsomassa, mitä me puettiin kuvauksiin päälle.

Kuten jo aiemmin sanoinkin, tuli näistä Mammatyylit-kuvista kokonaisuudessaan tosi kivoja! Vaikka olenkin bloggaaja, ei se tarkoita sitä että meillä olisi perheen yhteisiä kuvia albumit pullollaan, vaan yleensä mä seison kameran takana ja kuvaan lapsia. Välillä olen itsekin asukuvissa, mutta todella harvoin tulee otettua yhteiskuvia lasten kanssa, puhumattakaan siitä että olisimme koko perhe kuvattavana. Ajattelinkin, että jonkun näistä kuvista voisi teettää ihan paperiversioksi saakka, ja laittaa muistoksi lasten vauvakansioihin tai uuden kodin seinälle. Marin kuvausaluetta yleensä on Tampere ja Helsinki, joten suosittelen ihan ehdottomasti ilmoittautumaan mukaan – samalla kun saa ihania kuvamuistoja itselleen.

Olisi kiva kuulla, mitä tykkäätte näistä meidän otoksista? Kommentoikaa joko Mammatyylien puolelle tai tänne, ja samalla voitte kertoa, osaisitteko kuvitella itsenne Mammatyyleissä. Mä ajattelin ensin, ettei musta saisi väsyneenä yhtään onnistunutta kuvaa, mutta taitava kuvaaja ja anteeksiantava jälkimuokkaus olivat sen verran armollisia ja inspiroiviakin, että pitkästä aikaa innostuin kuvaamaan oman asun seuraavanakin päivänä. Sen laitan blogiin heti kun saadaan tietokoneeseen hommattua uusi laturi perjantaina rikkoutuneen tilalle. Muutamaan päivään ei ole nimittäin tarvinnut läppäriä avata, enkä tiedä onko meillä laturin sijaan vielä uuden koneen hankinta edessä..

PILKUNVIILAAJA

11 lokakuun, 2015

Viimeksi olen istunut lähiliikenteen bussissa joskus reilu vuosi sitten Minean kanssa, kun meillä oli hetkellisesti käytössä vain yksi auto. Eilen kuitenkin huomasin, että tässä sitä taas körötellään Nooan kanssa kohti keskustaa, syykin on sama eli Niko myi oman autonsa joku aika sitten ja ollaan nyt vähän aikaa koitettu pärjätä yhdellä. Minea lähti Nikon kanssa katsomaan kaverin sählypeliä, ja tehtiin kaupunkiin treffit sen jälkeen, joten eipä siinä muu auttanut kuin alkaa kaivella bussin aikatauluja ja reittitietoja. Lämpimänä, aurinkoisena syyspäivänä matka pysäkille ja vartin odottelu pysäkillä ei saanut kuin hymyn huulille, mutta jos sama reissu pitäisi tehdä viisi kertaa viikossa ja säässä kuin säässä, niin luulen että hohto häviäisi aika nopeasti.

Tapani mukaan me oltiin pysäkillä vain joitain minuutteja ennen bussin tuloa, koska mun oli ennen lähtöä vielä vähän siivoiltava kotona. Mietin bussissa kuinka hassua sekin tavallaan on, että haluan siivota ennen kotoa lähtemistä. Se on kuitenkin yksi ärsyttävimpiä asioita, jos olet vaikka viikonloppureissussa ja kotiin palattuasi aloitat väsyneenä hommat siitä että raivaat kamoja paikalleen ja vasta sitten pääset purkamaan reissukamoja. Tai jos pyykkikori on jo valmiiksi ihan täynnä, kun palaat reissusta mukanasi kaksi kassillista pestävää. Tai jos puistoilun jälkeen laitettavana on päivän lounas, mutta oven avattuasi tajuat, että pöydällä lojuu vielä aamupalan jämät. Pienillä teoilla on paljon merkitystä arjen sujuvuuden kannalta – näin ainakin mä sen koen, sillä joskus väsyneenä yksikin ärsyttävä asia liikaa ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle.

Siinä bussissa istuessani sitten tajusin, että mulle aika monellakin pienellä asialla on paljon merkitystä. En kestä Nikon tapaa niputtaa sukkia pyykkikoriin laitettaessa, en siedä sotkua ja ylimääräistä tavaraa ympärilläni, olen meluherkkä, haluan tietää kaikesta kaiken, olen pikkutarkka, uteliaaksikin jotkut voisi mua sanoa ja asioiden pieleen meneminen saa hermot kiristymään. Pidän rutiineista ja siitä, että asiat toimii mutkattomasti enkä siksi aina siedä ihmisten hitautta tehdessä jotain sellaista, jonka itse tekisin nopeammin ja eri tavalla. Tätä listaa mielessäni pyöritellessäni tajusin olevani aivan älytön pilkunviilaaja, yksityiskohtiin tuijottaja ja kröhöm, lievästi ehkä kontrollifriikkikin! Kun aikoinani kirjoitin graduani hyvän ystäväni kanssa, poistin jatkuvasti ylimääräisiä välejä ja pilkkuja tekstistä – ihan kirjaimellisesti pilkunviilaaja siis!

Äitin vaatteet: huivi: Vila // nahkatakki: Zara // neuletakki: Lindex // laukku ja farkut: H&M // kengät: Vans

Nooan vaatteet: pipo: Gugguu // takki: Mini Rodini // housut: Nosh // tennarit: Zara

Kuitenkin voin onneksi lohduttautua ajatuksella, että suurimmaksi osaksi pystyn aika hyvinkin hillitsemään itseäni. Lasten myötä syitä hermojen menettämiselle on aika paljon enemmän, mutta toisaalta olen kyllä oppinut hyvin sietämään paljon enemmän kuin aiemmin. Mikään pikkujuttu ei enää saa mieltäni järkkymään, tai vaikka saisikin niin osaan hyvin pitää sen sisälläni. Vaikka kuinka tekisi joskus mieli nipottaa Nikolle vähäpätöisistä asioista, jätän sen nykyään tekemättä, koska tiedän että arjessa on muutenkin paljon handlattavaa. Sotkuisuus on ehkä se pahin viholliseni, ja tällä hetkellä tietenkin myös väsymys, joka usein kiristää hermoja kuin viulunkieli. Siitäkään en varmaan ikinä täysin pääse eroon, että yksityiskohdat on mulle tärkeitä, ja huithapelit ihmiset ympärillä voi stressata mua, vaikken sitä mitenkään ulkoisesti näytä. Jos toisella ei vaan tunnu mikään onnistuvan, pysyvän tallessa tai luonnistuvan neuvomallakaan, niin tekisi mieli sanoa että annapa kun mä. Mutta tiedättekö mikä musta on kaikkein tärkeintä? Ehdottomasti se, että tiedostaa itsessään nämä huonommatkin piirteet, koska silloin niitä on edes periaatteessa mahdollista hallita tai hillitä, eikä sitä kaikkea kaada suoraan omille lapsilleen perintönä.

Mikä teissä on sellaista, jota ette tahtoisi lastenne perivän?

previous 1 2 3 4 5 6 7 8 … 27 next