I’m back in business myös blogin osalta, sillä juuri kun aloin pelätä, että työt ja niiden ylitsepääsemätön määrä alkavat vaatia enemmän kuin olen valmis uhraamaan, huomaankin, että tästä eteenpäin alkaa jo helpottaa! Päätyön osalta yksi ruuhkapiikki on ohi, ja pakon sanelemana olen pitänyt viimeisen kaksi viikkoa lomaa kuvaushommista. Muokkauksia olen koittanut tehdä parhaani mukaan rikkoutuneella tietokoneella ja toimimattomalla nettiyhteydellä, mutta uusia kuvia en yksinkertaisesti ole ehtinyt ottaa yhtiäkään. Snäppiseuraajien silmissä elämäni varmasti vaikuttaa aika lungilta, ja nyt ihmettelette miten en muka ehdi tehdä mitään, mutta todettakoon tähän, että oma työaikani tosiaan alkaa siinä iltakymmenen hujakoilla. Eli juuri niinä hetkinä kun snäppikin viimeistään on yleensä hiljentynyt.  Kuvahommat alkaa onneksi olla ihan juuri balanssissa, ja sillä voinkin melkeinpä luvata, että tästä viikosta eteenpäin päivittelen taas blogiakin, laitan enemmän matskua myös instaan ja ehkä se snäppäilykin alkaa sieltä taas löytymään.

Tässä elämäntilanteessa, eli kroonisessa ajanpuutteessa, olisi varmasti fiksuinta harkita blogin lopettamista, mutta itselläni ei vieläkään ole blogihistoriani aikana tullut mieleen, että ihan oikeasti lopettaisin. En myöskään perusta niistä postauksista, joissa kovaan ääneen vuodatetaan jäähyväiskyyneleitä tai kerrotaan kuinka blogi jää määrittelemättömän pituiselle tauolle – ja heti seuraavalla viikolla ollaan jälleen postaamassa entiseen tahtiin. Tuollainen viikon mittainen tauko tuntui sujuvan ihan ilman mitään draamaakin, vai mitä?

Yksi hyvä syy lopettaa olisi myös se, että jollain tasolla olen jo pitkään kokenut olevani yli-ikäinen bloggaaja tässä genressä, sillä meitä 30:n rajan ylittäneitä perhelifestyleä kirjoittavia bloggaajia ei ole kovin montaa. Perheblogit yleensä ehkä mielletään parikymppisten äitien neuvolakuulumisten ja raskausvointien jakamisen kanavaksi, mutta toisaalta, jokaisen blogi on aina omannäköisensä, ja vaikka blogissani yhdessä pääroolissa onkin lapset, niin aiheet kuitenkin vaihtelevat niin laidasta laitaan, että ehkä voisin jo laskea itseni mammablogien ulkopuolelle. Varsinkin nyt on sellainen kutina, että tulevaisuudessa tulen pähkäilemään (ja kysymään teiltä neuvoja!) uuden kodin sisustusta, joka on vieläkin täysin auki – niin kuin melkein kaikki muukin sisätilojen suhteen.

Juttu ehkä karkasi sivuraiteille, mutta olin alkujaan tulossa kertomaan teille näistä kivoista vaatteista. Kävin Even Pompin kutsuilla joku aika sitten, ja tilasin sieltä joitakin vaatteita lapsille syksyksi. Olin itsekin vähän yllättynyt, kuinka maltillisena sain tilaukseni pidettyä, mutta olen koittanut edes jollain tasolla toteuttaa ajatusta ”ekologisempaa ja vain ne vaatteet, jotka oikeasti on pakko saada”. Tottakai ostaminen on aina epäekologista, mutta ennemmin Euroopassa tuotettua kuin halpatuotantomaiden riistopajoissa ommeltua – ainakin noin niin kuin kärjistetysti. Katsoin muuten juuri hyvän dokkarin aiheesta, jonka voisin viikonloppuna linkittää Minishown faceen teillekin!

Minealla on näissä kuvissa päällään Pompin mekko ja Nooalla kaikki POMPdeLUXia päästä jalkoihin. Ymmärrätte varmaan, etten millään voinut olla ostamatta noita ranskishousuja Nooalle, ne taisi melkeinpä olla koko poikien malliston lempparini. Minean mekko on vähän paksumpaa ribbikangasta, mikä sopii meille loistavasti kylmeneviin päiviin, kun Minealle kelpaa hyvin harvat kollarivaatteet. Nooan paita on joustavaa puuvillaa, mutta materiaalina jämäkämpää ja todella kestävän oloista. Olen tainnut tämänkin jo sanoa useampaan kertaan, mutta itse peukutan näitä Pompin perustrikoita, sillä meitä niiden laatu ei ole pettänyt vielä koskaan. Olen menossa ensi viikolla vielä toisille kutsuille, ja tiedän jo nyt mitä kaikkea haluaisin sieltä ostaa. Kannattaa kurkata uusin kuvasto netistä, mikäli ette vielä ole näihin tämän syksyn ja talven uutuuksiin tutustuneet!