Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, totesin tänään, ja niin siinä melkein taisi sitten lopulta käydäkin, että yksi hyvin keskeneräinen huone eteni vauhdilla kohti valmiimpaa. Yläkerran aula nimittäin.

Joskus yli vuosi sitten kun suunnittelimme tämän kodin pohjapiirrosta, jäi meille kuin pakosta yläkertaan noin parinkymmenen neliön aulatila kaikkien makuuhuoneiden keskelle. Me ei haluttu luopua ikkunapinta-alasta, ei myöskään tarvittu viidettä makkaria eikä uskottu tarvitsevan lisää säilytystilaakaan, joten aika surutta annettiin ”hukkatilan” jäädä sellaisekseen. Muuton jälkeenkin se on ollut se kaikkein vähimmälle huomiolle jäänyt tila, huoneeksi sitä ei edes voi kutsua ja näppärästi se on toimittanut varaston virkaa. Parisen viikkoa sitten sain kuitenkin vihdoin ja viimein myytyä Nooan vanhan pinniksen pois, ja aula tuntui tyhjenevän siinä samalla. Innostus sen sisustamiseen yllättäen kasvoi, ja keskiviikkoisella Ikea-käynnillä satuin lepuuttamaan väsyneitä jalkojani kivankokoisen divaanin päällä makoillen. Siitä se ajatus sitten lähti, kotiin päästyäni kyhäilin kasaan pienen kollaasin inspiraatioksi ja tänään oltiin jo maalikaupassa – ja uudelleen Ikeassa.

Maanläheisiä sävyjä, luonnonvalkoista, beigeä, ruskeaa ja harmaata. Niin sanottuja pakollisia toimintoja kun aulaan ei tarvitse saada, niin suunnittelun suhteen kaikki oli avoinna. Lopulta päädyimme siihen, että aula voisi olla lapsille telkan katselua varten, ehkä leikit voi jatkua omista huoneista aulan puolella ja joskus myöhemmin siihen voisi ajatella hankkivansa pienen työpisteen tai kirjakaapin. Muissa huoneissa meillä ei ole verhoja (sälekaihtimia ja pimentäviä rullaverhoja lukuun ottamatta), mutta tämä tila saa olla aavistuksen hämyisempi, ja ajattelin testata ohuita vaaleita verhoja. Päätyseinä maalataan Tikkurilan sävyllä Mulperi, ja sekä sohva että matto saa uhkarohkeasti olla valkoista. Huomenna kasaillaan huonekaluja ja maalaillaan seiniä, joten jos haluat pysyä menossa mukana, niin seuraa @minishowblogi instastorya!