No morjens taas ikuisuuden jälkeen! Blogi oli tässä hetken kiinnikin, kun olin vahingossa sählännyt jotain domainin jatkon kanssa eikä viikonloppuisin tietenkään mikään selvittelyä vaativa asia etene. Yksi postaus viime viikon loppupuolelta hävisi samalla taivaan tuuliin, eikä asia enää olisikaan ollut niin kovin ajankohtainen – minulle käy välillä useinkin niin, että aiheet ehtivät vanhentua ennen kuin ne pääsevät blogin julkaisuihin saakka.
Lomakin ehti mennä, ja vaikka kuinka vaikealta töiden aloittaminen taas sen jälkeen tuntuikaan, ei siihen kuitenkaan mennyt kuin päivä tai pari ja arkirutiinit oli jälleen vieneet mukanaan. Minealla kun on kolme kertaa viikossa voimistelua, niin kuskaamiset vievät väkisinkin oman osansa iltapäivistä eikä siinä kovin useinkaan ehdi jäädä miettimään viikon kulkua sen ihmeemmin. Olen yrittänyt saada omat salitreenit sopimaan kaiken muun menemisen sekaan ja ainakin toistaiseksi se on onnistunut yllättävänkin hyvin. Kolme puolentoista tunnin treeniä viikossa tuntuu tällä hetkellä juuri sopivalta itselleni.
Treenaamisen aloitettua olen huomannut olevani niin paljon onnellisempi siinä mielessä, että enää en moiti itseäni ajatuksella ”pitäisi”. Se palkitsee, kun vihdoin kaiken jossittelun ja sittenkun-voivottelun jälkeen on saanut otettua itseä kunnolla niskasta kiinni, ja vielä paremmalta tuntuu se, että tämä kuntokuuri ei tunnu väliaikaiselta vaan ennemminkin elämänmuutokselta. Kaikki alkoi ajatuksesta haastaa itseä kuukauden ajaksi sokerilakkoon ja salitreenaamiseen, jotta keväällä olisi helpompi aloittaa juokseminen, mutta vähitellen kun tuloksia on alkanut näkyä, en voisikaan enää palata siihen pisteeseen, josta lähdin liikkeelle.
Enää sokerilakkoni ei ole täysin ehdoton, vaan hyvästä syystä saan syödä herkkujakin. Olen kuitenkin jo useaan otteeseen ehtinyt todeta, että totaalinen sokerilakko oli paljon helpompi säilyttää kuin pohtia joka tilanteessa erikseen, ottaako herkkuja vai ei. Ehkä itselleni sopiva rytmi vielä sieltä löytyy, nyt vain tuntuu erityisen vaikealta rajata syömistä kun selkeää linjaa ei enää ole.
Onko kukaan muu teistä kuntoillut tavoitteellisemmin näin alkuvuodesta? Ja kiinnostaisiko teitä lukea enemmän salitreeneistäni tai jostain muusta aiheeseen liittyvästä?
Hei! Minua kiinnostaisi lukea jotakin minean harrastuksesta,kun joukkuevoimistelu taitaa olla kovassa suosiossa täällä seudulla. Olikos minea eskari-ikäinen? Aika paljolta tuntuu treenit kolmesti viikossa, mutta miten olette tuon kokeneet?
Tästä aiheesta mun onkin pitänyt kirjoittaa, hyvä kun muistutit! Minäpä palaan tähän vaikka heti jo tällä viikolla myöhemmin ??
Kiinnostaa kyllä tuo elämäntapamuutos ja miten tsempata vaikeina hetkinä tai mitä tehdä kun pikkulapsiperheen arki kaatuu niskaan eikä voi lohduttautua edes suklaapalalla!
Hyviä kysymyksiä! En tiedä löytyykö multa niihin kovin tyhjentäviä vastauksia, mutta lupaan jotain kirjoittaa näistäkin ?
Harrastuksista olisi kiva lukea juu! ?
Laitetaan pian postausta tulemaan!
Olisi edelleen kiva lukea minean treeneistä ja tavoitteista voimistelussa 🙂 meillä myös kotona lasten valmennusryhmässä Harjoitteleva eskari ikäinen.
Siitä on tulossa postausta tässä ihan viikon sisään, kuvatkin on jo valmiina odottamassa 🙂