Jokaisessa raksaprojektissa varmasti tulee vaihe, jolloin tuntuu, ettei hommat etene halutussa tahdissa, ja näyttää siltä että muuttopäivä on edessä ihan liian aikaisin? No, meillä eletään sitä vaihetta parhaillaan, sillä lattioiden tekeminen onkin vienyt paljon arvioitua enemmän aikaa, ja samaan aikaan Niko on voinut olla omista töistään arvioitua vähemmän pois. Tämä on tarkoittanut liian pitkiä päiviä Nikolle, kun ensin on ollut hoidettavana omat työt ja siihen päälle työt raksalla. Ei kiva, ei Nikolle eikä lapsille, enkä kehuskele kyllä silläkään että omat hermoni olisi viime aikoina olleet parhaimmillaan.

Toisaalta, vaikka pelko aikataulujen myöhästymisestä onkin todellinen, tuntuu silti yllättävän luottavaiselta, koska tiedän päivämäärien pitävän rakentajan puolesta, ja onhan tässä ennen helmikuuta vielä muutama viikko aikaa. Tänään Niko tuli raksalta tavallista aiemmin (iltakymmeneltä!) ja kertoi yläkerran lattian olevan nyt kokonaan valmis. Käytännössä ylhäältä siis enää puuttuu vaatehuoneiden kalusteet, pistorasiat ja valokytkimet, kylpyhuoneen kalusteet sekä seinien paikkailumaalaukset. Lasten huoneissa on vanerit päätyseinissä, alakerran tv-huone on kattoa lukuunottamatta vaneroitu ja muutenkin tilanne näyttää siinä mielessä oikein lupaavalta, että ensi viikolla Kylätimpureiden toimesta nakutellaan paikoilleen saunaa ja keittiönkin pitäisi saapua tontille keskiviikkona. Kieltämättä on aavistuksen epätodellinen olo ajatella, että ensi viikon lopussa myös sisätilat alkaa näyttää lähes valmiilta! Huomisen tavoite on saada ainakin ovet ja viimeiset kiintokalusteet tilattua, niin ehkä nekin ehtivät raksalle suunnilleen muuton aikoihin.

Itseäni on ehdottomasti eniten harmittanut se, että oma panokseni on jäänyt muutamaan vanerilevyn lakkaamiseen ja sisustuksen suunnitteluun. Tämä tarkoittaa sitä, että loma on mennyt nettiä selaten, ideoita etsien ja jotain on ehditty jo hankkiakin, mutta konkreettisesti raksalla en ole tehnyt juurikaan muuta kuin käynyt ihailemassa muiden aikaansaannoksia. En tiedä, kuinka paljon meille kuuluvista hommista edes olisi ollut sellaisia, joihin taitoni olisi riittäneet, mutta jotain pientä sieltä täältä olisin varmasti voinut tehdä, samaan tyyliin kuin edellisessäkin kodissamme. Muutaman kerran kuvittelin pystyvänikin tekemään jotain niin että lapset olisivat keskenään pihassa, mutta etenkin Minea on samantien valittamassa, ettei halua olla ulkona ilman kaveria tai aikuista. Sisälläkään lapset eivät mitenkään voi olla, kun joka puolella on niin paljon sellaista, johon ei saa koskea, puhumattakaan niistä kaiteettomista portaista.

Huomenna meillä lasten kanssa alkaa jälleen tavallinen arki, vielä erityisen ”raskas” sellainen, sillä oma työmääräni on seuraavat pari kuukautta suurempi kuin pitkiin aikoihin. Työaikani lisääntyy jonkin verran niin että lapset joutuvat olemaan hoidossa puoli kahdeksasta puoli neljään melkein joka päivä, joten iltapäivisin en enää halua raahata koko porukkaa raksalle pyörimään. Onneksi tämäkin on väliaikaista, ja kohta saadaan koko perhe nauttia uudesta upeasta kodista ja voidaan toivottavasti unohtaa yömyöhään saakka venähtäneet raksahommat. Ensi kesänä tehdään pihaa, jossa on siinäkin oma urakkansa, mutta ehkä jo silloin pääsen itsekin osallistumaan mullan kaivuuseen – tai en sittenkään tiedä, onko se kovin hyvä idea huomioiden meikäläisen taidot viherkasvien ja kukkien kanssa..