Alkoi ihan naurattamaan kirjoittaessani tuota otsikkoa, sillä arvaatteko miten me lahtelaiset (entinen sellainen siis, tai oikeastaan lähes lahtelainen :D) se luettaisi? ”pyärähommia” Meinasin jo melkein kirjoittaakin sen niin, mutta ihan vaan siksi, että näpyttelen padilla, ja silloinhan kirjoitusvirheet on enemmänkin sääntö kuin poikkeus!

Viime ja tämä viikko on mulle olleet normaalista poikkeavia, koska oon puuhaillut omia juttuja paljon enemmän kuin yleensä. Niko on pitänyt muutaman päivän ylityövapaita pois, mun äiti oli auttamassa pari päivää ja mä oo  saanut keskittyä niihin omiin työkiireisiini sekä lounastaa jo kahdesti kaupungilla. Nooan ollessa pienempi oli Prisma-reissu mulle sitä omaa aikaa, mutta nyt ne on ehdottomasti kaikki ystävien kanssa vietetyt hetket. Huomenna tiedossa on heti puoleltapäivin Pompin kutsut Essillä ja ehkä illalla toinen käynti samalla suunnalla. Ihan parasta <3

Oman ajan lisäksi ollaan ehditty myös puuhailla perheen kesken. Sekin jo piristää kummasti kun puistoon mennään koko porukalla tai normirutiinia rikotaan tekemällä jotain ihan muuta puistossa nököttämisen sijaan. Missä vaan liikutaankin tässä kodin lähiympäristössä Minea lähtee useimmiten potkupyörällä kaikkialle. Nyt saatiin otettua käyttöön vielä uusi kypäräkin, joka on jo viime vuodesta asti odottanut käyttöönottoa. Saatiin Crazy Safetyn kypärä ja siihen mätsäävät soittokello ja pyörän lukko kaverilta Kona Storesta eli samasta putiikista, josta Minean ja munkin pyörät on hommattu. Minea itse valitsi tämän seepran, ja täytyy sanoa että on se kyllä älyttömän hieno! Samaa mieltä tuntuu olevan moni muukin, sillä aika monet ihailut ja hymyt ollaan kerätty tuolla pihalla liikkuessamme.

Vielä vuosi sitten tuntui, että kypärä oli Minealle liian iso, mutta tänä kesänä ollaan saatu se istumaan päässä hyvin. Säätövaraa on reippaasti, joten toivon Minean menevän tällä vielä pitkään, toisin kuin pyörän kanssa taisi nyt olla viimeinen kesä. Potkupyörä on kieltämättä ollut yksi parhaista ostoksista, eikä tulisi mieleenkään parin vuiden päästä hommata Nooallekaan minkäänlaista kolmipyörää. Sitä näkee niin paljon kolmipyöriä työnteleviä äitejä, kun taas potkupyörän kanssa saa itse reippailla ihan kunnolla, että pysyy perässä. Parissa viikossa Minea oppi potkuttelemaan ollessaan vähän päälle 2-vuotias, ja nykyäänhän mennään jo suht pelottomasti vauhdilla eteenpäin. Mietittiin, olisiko jo tänä kesänä pitänyt siirtyä tavalliseen pyörään, mutta mun olisi ollut Nooan rattaiden kanssa vaikea samalla opettaa Mineaa ajamaan, ja toisaalta 3,5-vuotiaalle potkupyörä on vielä ihan riittävä. Ensi kesänä ostetaan suoraan normipyörä, appareita ei aiota edes testata, vaan luotan siihen, että tasapaino löytyy kyllä. Minea kävi alkukesästä jo Kona Storessa valitsemassa uuden pyöränsäkin, Early Riderin seuraava malli, vaaleanpunainen peruspyörä. Tämä potkupyörä jää odottelemaan Nooan potkutteluja, en nimittäin halua niitä markettien muovihärpäkkeitä meidän etupihalle ollenkaan.

Onko teillä potkuteltu, ja miten sujui siirtyminen seuraavaan pyörään? Missä iässä pyöräily ilman appareita on lähtenyt sujumaan?

P.S. Kurkatkaa instasta @minishowblogi tai Snapchatista @melinamarissa minkä uuden taidon Nooa tänään oppi! Oon muuten suht koukussa snappiin, joten tulkaahan sinnekin seurailemaan meikäläisen avautumisia Nutellasta ja muista yhtä polttavista aiheista!