Eilinen oli kaiken kaikkiaan huippupäivä! Ensin aamu alkoi tiedolla että mun hyvälle ystävälle syntyi aamuyöstä kolmas lapsi, mun tuleva kummipoikamuru <3 Ehdittiin jo vaihtaa kuulumiset ja synnytyskertomukset puhelimessa, ja jotenkin omakin tuleva synnytys konkretisoitui ihan eri tavalla ja tajusin että se on oikeasti jo ihan kohta. Muisteltiin Nikon kanssa sitä kuinka Mineaa odottaessa otettiin superrennosti kaikkien hankintojen suhteen, ja niinhän siinä lopulta kuitenkin kävi että Niko pyöri paniikissa ympäri Prismaa ostamassa 50 senttisiä vauvanvaatteita, pyyhettä, vaippoja jne sillä aikaa kun mä valmistauduin vauvan kanssa osastolla kotiinlähtöön. Jospa kakkoskierroksella osattaisi varautua vähän paremmin?! Sain muuten myös inspiraation alkaa luonnostella Minean synnytyskertomusta, sitä siis tiedossa ensi viikolla.
Meillä ei ollut tiedossa mitään ihmeempää viikonlopulle joten keksittiin ihan yllättäen lähteä Tampereelle mun veljen luokse. Aamupäivästä eilen ajeltiin mestoille, katsastettiin Ideapark pikaisesti, käytiin syömässä, tehtiin Stokka-kierros ja löhöttiin loppuilta kämpillä. Samantien auton ovesta ulos astuttua Minea veti komeasti mahalleen kuralätäkköön, eikun apteekkiin hakemaan laastareita verisiin polviin, Hennesistä uudet leggarit ja homma jatkui entiseen tapaan. Huh mitä menoa tää välillä tuntuu olevan! Ihme että viime kädessä aina selvitään ehjin nahoin.
Pari-kolmetuntinen shoppailukierros alkoi meikäläisessä tuntua iltapäivästä niin että huomasin ekat raskausturvotukset sormissa odotellessani smoothieta Hesen jonossa. Jalatkin oli sen verran poikki että voisi hyvinkin olla mun viimeisiä kaupunkijuoksuja ennen synnytystä.. Saatiin onneksi muutamia pakollisia vauvahankintojakin tehtyä, kuten toppahaalari, potkiksia ja housuja. Voisin niistäkin laittaa vielä kuvia blogiin, kun parista jutusta oon aika innoissani! Nyt tuntuu rehellisesti sanottuna katujyrän alle jääneeltä, sillä yö tuli nukuttua huonommin kuin aikoihin. Matkasänkyä ei ollut mukana joten meiän koko perheen yöpaikkana toimi mun veljen 180cm sänky eikä se todellakaan tuntunut riittävän kun keskellä riehui ympäri sänkyä pyörivä 2vee. Miten te perhepetiläiset yleensäkään nukutte?? Mä heräsin yön aikana jonkun sata kertaa, joko Minean jalka naamalla tai ite tippumisvaarassa sängyn reunalla. Never again!
Mä näin sut ideaparkissa! Oli niin hämääntynyt olo kun ihmisvilinän joukossa näkyi tutut kasvot ja hetken mietin että kuka kumma.. Kunnes tajusin sen olevan sinä. Ja niin sulonen Minea! Tuntui ku olis jonku julkkiksen nähny!:D olin kuvitellut sut jotenkin pidemmäksi.. Olet livenä nähtynä vielä kauniimpi kuin kuvissa..ja aina yhtä tyylikkäänä. Enhän mä rohkastunu tulee juttelemaan, kiittämään hienosta blogista. Oltiin koko perhe liikenteessä ja olisikin ollut työn takana pidellä neljää pientä lasta aloillaan huikatessa. Kylläpä oli niin hienoa nähdä teitä ja olinkin ihan innoissani loppupäivän:)
Tulipa hyvä fiilis sun kommentista!!! Vaikka hieman huvittaa toi julkkisvertaus :))) Olisit vaan rohkeesti käyny moikkaamassa, vaikka voin hyvin kuvitella että jotain mekin ollaan varmaan säädetty kun tuntuu ettei monestikaan sähellyksiltä säilytä! Ja oon muuten kuullut aika monelta samaa, että näytän kuvissa pidemmältä – oikeastihan oon 163cm..
Ilman muuta halutaan kuulla lisää vauvan vaatehankinnoista. Täällä odotetaan myös maaliskuun lopulle uutta tulokasta. olen ainakin vielä suunnitellut että pärjättäisiin ilman toppahaalaria.
Kiva kuulla! Vauvanvaatteista tulossa postausta varmaankin vielä tällä viikolla! Mekin päädyttiin kevyttoppikseen, kun hommasin jo joku aika sitten aika muhkean lämpöpussin, jolle olis kiva saada mahdollisimman paljon käyttöä.. Ja tuskin sitä maaliskuussakaan enää niin kovia pakkasia on.