Minealla oli tänään taas jumppapäivä, ja tajusin että nyt on harrastettu liikuntaa jo yli puoli. Ensin syksyllä käytiin temppujumpassa, mutta keväälle Minea halusi vaihtaa satubalettiin ja hyvä niin, sillä temppujumpassa piti vanhempien osallistua jumppaamiseen lapsen kanssa, mikä ei mulle olisi Möhiksen syntymän jälkeen aina ollut välttämättä mahdollista. Baletti on yli 3-vuotiaille, lapset on salissa ohjaajan kanssa itekseen, mutta mä olen ainakin toistaiseksi vielä jäänyt joka kerta istuskelemaan eteiseen odottelemaan, jos Minealle sattuisi tulemaan hätä. Tähän mennessä ei ole tarvinnut muuta kuin ehkä kerran pissattaa tyttö kesken jumpan, mutta muuten kaikki on mennyt ihan niin kuin pitääkin ja jumppaan menee ja salista tulee innokas, iloinen tyttö.

Minea aloitti harrastusuransa noin puolivuotiaana muskarilla, ja mulla on ollut suunnitelmissa viedä ensi syksynä Möhiskin muskariin, jos sattuisi sopimaan ajat yksiin Minean kerhojen kanssa. En tiedä kuvittelinko vaan, oliko se täysin sattumaa vai onko siinä ihan oikeasti jotain perää, mutta Minea oppi vauvana uusia taitoja juurikin muskaripäivinä. Ootteko te huomanneet samaa? Ensimmäinen sana, ekat askeleet, mitähän vielä.. Varmaan aika monella käy helposti niin, että esikoisen kanssa touhutaan ja harrastetaan jo vauvana, mutta toisen tai kolmannen kanssa arki vie niin mukanaan ettei ehdi tai energiat ei riitä harrastamiseen – puhumattakaan että saisi itse raahauduttua johonkin treenaamaan. Saa siis nähdä jääkö munkin syksyn suunnitelmat pelkälle suunnittelun tasolle, mutta ainakin on ideat heitetty ilmoille. Ja oman lenkkeilyn aion muuten varmasti aloittaa jo tässä kuussa!

Tänään oli baletin lisäksi aavistuksen spesiaalimpaa ohjelmaa tiedossa, kun naapurin tytöllä sattui olemaan heti Minean jumpan jälkeen voimisteluesitys samoissa tiloissa. Tytöt on lähdössä viikonloppuna joukkueen kanssa kisailemaan, ja vanhemmat pääsi nyt katsastamaan kisatanssin ennakkoon. Minealle naapurin tyttö on muutenkin suunnilleen idolin tasolla, joten nähtyään esityksen (ja ne pinkit trikoot, ah!) Minea ilmoitti itekin haluavansa osata samat jutut. Vielä illalla ennen nukahtamista Minea mietti, onkohan mahdollista että joskus voisi olla yhtä taitava kuin ne tytöt esityksessä. Sydäntäsärkevän ihana pikkumuru, tottakai susta tulee yhtä taitava jos vaan kovasti haluat! Pitäisiköhän itekin lähteä kokeilemaan jotain senioribalettia tai vastaavaa vai mitä luulette, tulisikohan siitä enää tällä iällä yhtään mitään?