Päivä tai pari, Minea on nimittäin viihtynyt lähes koko eilisen ja tän päivän uudessa bambinaamarissaan, josta aluksi epäilin suostuisiko tyttö pitämään sitä päässään ollenkaan. Tänään vietettiin ystävän lapsen 3-vuotissynttäreitä, ja kutsussa pyydettiin pukeutumaan johonkin asuun. Valmistakin rekvisiittaa meiltä olisi löytynyt, mutta bongattiin eilen Lindexiltä kivoja naamareita, joista Minea valkkasi itelleen bambin, ja kaupoilta kotiuduttua naamari on ollut kuin liimautunut tytön naamalle! Se päässä on eilen ja tänään tanssittu ja leikitty, kilsan matka synttäreille piti sekin kävellä naamari naamalla.
Joskus sitä vaan yllättyy, kun luulee arvaavansa mitä tuon pienen tytön päässä liikkuu, mutta lopulta se voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Hyvänä esimerkkinä tämä Lilla Companyn mid season alesta tilattu rodinin seepramekko*. Olin etukäteen niin satavarma ettei se kelpaisi Minealle, kun kaikki lempparimekot on väriltään joko pinkkiä tai vaaleanpunaista, mutta heti mekon nähtyään Minea hyppäsi mun kaulaan halaamaan ”kiitos äiti tästä ihanasta mekosta!” ja minne vaan ollaan lähdetty on ekana ehdotuksena ollut vaatteita valittaessa seepramekko. Mekon tilasin ihan vaan siksi että ite tykästyin siihen näin vähän jälkijunassa, mutta onhan se aika iso plussa että tuo pikkupimukin tykkää. Vai sanoisinko että tällä hetkellä rakastaa.
Vaikka meillä oli synttäreille matkaa tosiaan sen kilsan verran, niin voin sanoa että vähitellen alkaa tuntea olevansa raskaana. Nyt alkaa olla jo samanlaiset olot kuin Mineasta oli suunnilleen viikolla 34, eli pienikin urheilullinen suoritus saa hengästymään melkein puuskuttamisen partaalle ja maha (vaikka ei vielä mkään iso ookaan) tuntuu jatkuvasti painavan alaspäin. Ehkä inhottavinta on juurikin se paineentunne ja se, että kävelykin saa paikat särkemään niin ettei seuraavaan pariin tuntiin melkein pysty liikkua ollenkaan.
Kaikki tää on mulle ihan uutta enkä tiedä kuuluuko se normaalisti tähän vaiheeseen, kait lantio ja luut jo jotain valmistautumista tekee jo tässä vaiheessa raskautta, mutta täytyy asiasta vielä huomenna mainita neuvolassakin. Paikoillaan ollessa ja rennosti ottaessa ongelmaa ei ole, ainoastaan vähänkin reippaampi kävely tai koko päivän liikkeelläolo saa aikaan sellaisen aavistuksen epämukavan olon. Moni kaveri on kyllä varoitellut siitä, kuinka tokassa raskaudessa kaikki tapahtuu aikaisemmin, mutta ei kai nyt ihan vielä sentään! Kun viimeksi pääsin superhelpolla kaiken suhteen, kuvittelin että tällä kertaa kärsin vaivoista ehkä sen viimeiset pari viikkoa.. Sanokaa mulle pliis, että tää on ohimenevää ja ensi viikolla jo kroppa toimii taas normaalisti! Vai onko tää jotain kohtalon ivaa ja tarkoittaa mulle pakkorauhoittumista loppuraskauden ajaksi?
*mekosta saatu alennusta